Kirjoittanut pienen, noin 5-vuotiaan pojan isä: Ville (nimi muutettu).
Sisällysluettelo
Johdanto
Erosta on kulunut nyt pari vuotta ja haluan rehellisesti kertoa teille koko parisuhdetarinani alkaen siitä, miten päädyimme parisuhteeseen, sitten eroon ja mitä sen jälkeen on tapahtunut. Keskityn tapahtumien kulkuun ja faktoihin, ja siihen, mitä oikeasti on tapahtunut. Kaikkia yksityiskohtia en toki pysty tarkasti muistamaan, mutta onneksi monista asioista löytyy dokumentteja, WhatsApp-viestejä, sähköposteja ja omia muistiinpanoja, joita olen hyödyntänyt tarinan kirjoittamisessa.
Olisin ollut valmis kertomaan tämän tarinan omalla nimelläni ja kertoa, millä paikkakunnilla tapahtumat etenivät, sekä tuomaan esille kunkin paikkakuntien viranomaistahot, jotka eivät ole tukeneet minua taistelustani lapsen oikeudesta isäänsä. Totuuden kertomisen ei pitäisi loukata ketään, eikä totuuden kertojaa voi syyttää kunnianloukkauksesta. Tarinasta on kuitenkin poistettu em. yksilöivät tiedot Isät lasten asialla ry:n suosituksesta. Olen edelleenkin jatkossa valmis kertomaan tarinani myös oikealla nimellä ja vaikka osallistumaan johonkin keskusteluohjelmaan televisiossa. On hyvä, että ainakin osalle tarinoista löytyy myös kasvot ja henkilöt niiden takana. Ehkä silloin niihin on helpompi samaistua ja rohkaisee paremmin myös muita vieraannuttamisen uhriksi joutuneita tulemaan esille sekä jopa taistelemaan asian puolesta.
Ymmärrän, että tarinaani saattaa olla vaikea uskoa. Näin se on ollut minullekin ja niille, joiden kanssa olen asiasta keskustellut. On kuitenkin lapsen edun mukaista ymmärtää, mitä exäni on tehnyt ja millainen ihminen hän ylipäätänsä on, kun puhutaan huoltajuudesta ja lapsen tulevaisuudesta. Lapselle pitää varmista turvallinen kasvuympäristö niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta minun arvomaailmani, oikeus- ja moraalikäsitykseni mukaan minun poikani ei kasva tällaisessa ympäristössä. Myös useat tutkimukset vahvistavat sen, millaista vakavaa henkistä väkivaltaa vieraannuttajavanhempi tekee lapselle ja kuinka sillä on kauaskantoisia vaikutuksia lapsen elämään.
Tämä tarina tuo esille myös sen karun faktan, kuinka viranomaiset ovat tukeneet lapsen äitiä tässä vieraannuttamisprosessissa. Eli käytännössä tukeneet äidin rikollista toimintaa, kuten lapsen henkistä pahoinpitelyä. Käräjäoikeuden päätös oli selvä oikeusmurha, jossa ei edes vankka todistusaineisto riittänyt näytöksi sille, että kyseessä on vieraannuttaminen. Äiti toimii itse käräjäoikeuden tuomarin ammatissa ja se on myös antanut hänelle selvästi etulyöntiaseman monellakin tapaa.
Näiden parin vuoden aikana olen taistellut tuulimyllyjä vastaan: vienyt asian oikeudensovitteluun (Follo), käräjäoikeuteen, taistellut lapseni oikeuksista perheneuvolan, poliisin ja lastensuojelun kanssa. Tehnyt kanteluja viranomaisten puutteellisesta toiminnasta. Minut on leimattu väkivaltaiseksi ihmiseksi exääni, lasta ja jopa exän koiraa kohtaan – kaikki tämä exäni valheisiin perustuen.
Parisuhde
Tutustuimme nettideittailusovelluksen kautta ja yhdistävä tekijä oli moottoripyöräilyharrastus. Seurustelimme noin kaksi vuotta, mutta asuimme erillään ja eri kaupungeissa. Teimme muutaman lomareissun yhdessä ja kun vietimme enemmän aikaa yhdessä, syntyi niissä aina hieman jotain kinaa. Yleensähän lomalla tunnelman pitäisi on rennompaa kuin arkena, ja kun ollaan yhdessä 24/7, on vaikea esittää jotain muuta, mitä ei ole. Olen itse elämäntapaliikkuja ja liikunta on musiikin ohella itselle tärkeää. Exäni väitti olevan kiinnostunut myös liikunnasta ja itsensä huolehtimisesta. Sain hänet näin tekemäänkin aluksi ja hän voi selvästi paremmin, mutta lapsen syntymän jälkeen hän ei välittänyt liikkumisesta ja itsensä huolehtimisesta enää yhtään. Valitti jopa koiransa ulkoilulenkeistä, että ovat tylsiä. Tosiasia oli, että liikunta oli hänelle enempi pakkopullaa. Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä ne henkilökemiat eivät ihan tarpeeksi vahvat olleet myöskään minun puoleltani.
Alusta alkaen kummastelin exän suhdetta vanhempiinsa: näytti siltä, että hän oli vielä vahvasti kiinni heissä – ikään kuin nuori nainen, joka oli juuri muuttanut pois lapsuuden kodistaan, vaikka exä oli asunut omillaan jo vuosia ja ikää oli silloin noin 35 vuotta.
Parisuhdettamme haittasi tuolloin epäilemättä myös oma uupumukseni. Olen lähtöisin yrittäjäperheestä ja sitä kautta ”perinyt” ehkä liian kovan työmoraalin ja peräänantamattomuuden. Perfektionismia löytyy myös luonteenpiirteistä. Sinnittelin työssäni, vaikka olisin ollut ilmeisesti kunnon sairasloman tarpeessa. Kävin stressinhallinnasta muun muassa käyttäytymisterapiassa, jotta saisin vaativuuden itseäni kohtaan paremmin hallintaan. Opin aika hyvin olemaan stressaamatta liikaa töistä ja kuormitusta piti siinä kohtaa enempi yllä huono parisuhde ja vauva-arki.
Molemmat meistä halusi perheen ja varsinkin exällä oli kiire, koska hänen biologinen kellonsa jo tikitti. Ehkäisy jätettiin lopulta pois – ehkä hieman exän painostamana. Muistan olleeni siihen aikaan aika lailla kahden vaiheilla, onko meistä jatkamaan suhdetta sekä varsinkaan perustamaan perhe. En ollut saanut asiaa syvällisesti pohdittua, kun päivät menivät tietynlaisessa aivosumussa ja selviytymismoodissa uupumuksen vuoksi. Ajattelin, että nyt täytyy tehdä päätös vihdoinkin lähiviikkoina. Monilla läheisillä ja tutuilla oli kuitenkin ollut vaikeuksia saada lasta, enkä odottanut sen heti onnistuvan meilläkään.
Kuinka ollakaan, heti ensimmäisellä kerralla sitten exä tuli raskaaksi ja päätin, että teen sitten kaikkeni, että suhde toimisi ja lapsella olisi ehjä perhe. Aloitettiin etsimään yhteistä kotia. Sopivaa taloa ei löytynyt, joten päädyttiin siihen, että muutan väliaikaisesti exän luokse.
Hävitin paljon tavaroitani ja osa oli koko ajan muuttolaatikoissa siellä asuessa, koska kaappitilaa oli niukasti ja etsimmehän me koko ajan uutta kotia. Exän asunto ei koskaan vahvasti tuntunut omalta kodilta, mutta minunlaiselle liikuntaa ja ulkoilua harrastavalle ulkoilumahdollisuudet olivat sentään ihan hyvät: lähellä oli joki ja sen vieressä kulkeva rantatie sopi hyvin ulkoliikuntaan. Vapaa-aikaa oli toki vähän, mutta yritin pitää itsestäni silti huolta, jotta jaksan hoitaa kaikki velvollisuuteni ja etenkin lastani.
Oman ongelmansa yhteiseloon aiheutti myös exän koira. Sen karkeita karvoja tarttui kaikkialle vaatteisiin, eikä niitä saanut vaatteista kunnolla pois edes pesussa. Koiran iho ja turkki oli myös rasvainen sekä haisi pahalle. Koira oli aika stressaantuneen oloinen, ollut ennen yhteen muuttoa paljon yksin sekä sai vähän huomiota ja liikuntaa. Ehkä se vaikutti koiraan ja hajuun. Tiimitapaamisella töissä naiskollega jopa huomautti, että haisen pahalle. Olin huolissani koiran hyvinvoinnista, koska se jäi vielä vähemmälle huomiolle vauva-arjessa. Se sitoi myös meitä kotona olemiseen, minkä takia oli vaikea lähteä esimerkiksi matkalle. Oli sovittu, että exä lähinnä hoitaa koiran, koska oli hänen koiransa ja käytin mielelläni aikaani sekä energiaani mieluummin lapsen hoitoon. Hoidin yleensä koiran kanssa pidemmät päivälenkit, koska exä ei ollut innostunut kävelystä. Koirasta exä ei halunnut kuitenkaan missään nimessä luopua.
Yhdessä asuminen ja vauva-arki
Sopivaa taloa ei vaan markkinoilta löytynyt ja exän asunnon ahtautta lisäsi vauvalle hankittavat tavarat. Asunto oli kaksikerroksinen ja jyrkät portaat kerrosten välillä olivat lapsen kanssa haasteelliset. Muuten asunto oli ihan toimiva.
Poikamme syntyi ja exä jäi äitiyslomalle. Nukuin reilun vuoden toisessa huoneessa, sillä olin vielä sen verran valmiiksi uupumustilassa, että koitin yrittää varmistaa unen saannin jaksaakseni vauva-arjen lisäksi käydä töissä ja etsiä meille uutta kotia. Sänkynä itsellä oli taitettava vierassänky, joka ei ollut erityisen hyvä nukkua, joten selkä oli jatkuvasti jumissa ja unet huonot.
Olen rakastanut lastani valtavasti heti syntymästä asti, ja meille oli hyvä kiintymyssuhde ennen vieraannuttamista ja varsinkin ennen eron jälkeisen viiden kuukauden katkoa, jolloin kaikki yhteydenpito olo poikki. Pidin melkein täydet isyysvapaat sekä tein vajaata työviikkoa ja muutenkin hoidin poikaa paljon. Koira sen sijaan alkoi tuntua vauva-arjessa aikamoiselta lisärasitteelta ja aiheutti välillemme usein kinaa – vaikka eläinrakas olenkin. Exä teki koiran eteen pitkälti vain minimin – pissatti pikaisesti ja minä tein pidemmät ulkoilutukset. Exä unohti välillä aamuisin jopa ruokkia koiran, jolloin jouduin vahtimaan myös sen asian perään. Kun yritin keskustella mahdollisuudesta, että koira voisi paremmin jonkun vanhemman pariskunnan kanssa, jolla olisi enemmän aikaa koiraa hoitaa ja antaa sille tarpeeksi huomiota, exä huusi, että enemmin lähden talosta minä, kuin koira. Olihan se aikamoinen shokki minulle, kun huomioi vielä, miten vähän hän koirastaan välitti ja olihan meillä kuitenkin yhteinen lapsikin.
Yhteiselon aikana exän todellinen luonne alkoi paljastua. Hän syytti minua kaikesta –niin pienistä, kuin isoista asioista. Lopulta alkoi asia minulle valjeta ja ymmärsin exäni luonteen, kun ystäväni sanoi, että exänihän on selvä narsisti. Otin selvää narsismista ja totesin ystäväni olevan oikeassa. Myös tiettyjä psykopatian piirteitä hänestä löytyy, kuten esimerkiksi:
- lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima
- vahvalta vaikuttava omanarvontunto
- patologinen valehtelu
- petkuttaminen ja manipulointi
- katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen
- tunteiden pinnallisuus
- kovuus ja tunteettomuus, empatian puuttuminen.
Olin luullut, että arvomaailmamme ovat pääsääntöisesti samanlaiset, vaikka luonteeltamme olimme aika erilaisia. Ajan myötä huomasin, että exäni arvomaailmaan eivät sittenkään kuuluneet rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Kommunikaatiohaasteita oli paljon. Riitely ja kinaaminen etäännytti suhdettamme ja läheisyys jäi hyvin vähiin.
Kävimme perheneuvolan terapeutilla. Siellä oli haasteena exän epärehellisyys ja hän syytti edelleen minua aika lailla kaikesta. Hän esitti olevansa uhri ja syytti minun olevan syypää kaikkiin parisuhteen haasteisiin. Oma uupumustila aiheutti toki myös kinoja tai ainakin laukaisi usein niitä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, taustalla painoivat ja muhivat kuitenkin isommat ja perustavanlaatuiset ongelmat.
Olen luonteeltani tarkka siinä, että jos jotain sovitaan, niin sovituista asioista pidetään kiinni. Tämä luonteenpiirteeni on varmaan tullut tutuksi heille, jotka ovat minut pitkään tunteneet. Mikäli toinen ei esimerkiksi myönnä, ettei ole tehnyt sovittuja asioita tai yrittää paeta vastuuta, saatan asiasta aika pitkäänkin jankata, joka voi mennä liiallisuuksiin. Ainakin pitää olla syyttämättä toista osapuolta asioista ja myöntää virheensä sellaisissa asioissa, joista itse on vastuussa. Olen omalta osaltani pyytänyt anteeksi ajoittaista huonoa käytöstäni ja että menin riidoissa välillä henkilökohtaisuuksiin. Suhteen aikana meistä molemmat olivat kuitenkin yleisesti ottaen huonoja pyytämään toiselta anteeksi.
Viimeiset reilu puolisen vuotta yhteiselossa yritin enää pelkästään pojan takia, mikä oli sinänsä turhaa sekin. Huono parisuhde, mikä ei perustu rakkauteen sekä molemminpuoliseen kunnioitukseen, heijastuu vääjäämättä lapseen ja antaa lapselle huonon esimerkin parisuhteesta. Pari kertaa riitatilanteen jälkeen exä ei päästänyt minua lapsen luokse vaan tuli seisomaan eteeni. Minulla oli huoli siitä, miten poika reagoi riitahuutoihin, onko hän hätääntynyt ja peloissaan. Myös monesti exä otti pojan mukaan ja lähti vanhemmilleen yöksi. Näin tämä lapsen omiminen alkoi jo suhteen loppupuolella. Voin myös vain kuvitella, mitä he puhuivat jo silloin lapselle tai lapsen kuulleen minusta.
Ehdotin silti vielä pariterapiaa viimeisenä oljenkortena. Exä suostui siihen, kun lupasin itse maksaa terapiasta 75 %. Exä oli ennen terapiaa jopa myöntänyt itsessään olevan ehkä myös jotain vikaa kahdenkeskisessä keskustelussa (ei silloinkaan selvästi yksilöiden niitä). Pariterapiassa hän sitten alkoikin vetää taas uhrin roolia ja syytti kaikista parisuhdeongelmista edelleen minua. En tiedä oliko hänellä joku motiivi saada jonkinlainen lausunto siitä, että minussa olisi vika, jonka perustella huoltajuus määrättäisi hänelle. Käyntejä oli lopulta vain neljä.
Korona aiheutti omat haasteensa ja lisästressinsä suhteen loppuvaiheessa.
Viimeinen riidoistamme koski sitä, kun exäni kertoi hänen vaatineen edellisen miesystävänsä tekemään vasektomian, koska hän ei silloin halunnut lapsia exäni kanssa. Kun totesin, että se oli ollut todella väärin miestä kohtaan ja kertoo hänestä paljon ihmisenä, niin exä suuttui, ja jätti taas kerran kotihommat ja lapsen hoidon minulle.
Kun olin siivonnut ja tulin kaupasta, oli exä kutsunut vanhempansa paikalle – eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Kaikki kolme painoivat päälle, joten totesin, että nyt on pakko luovuttaa. Exä lähti vanhemmilleen yöksi ja otti pojan mukaansa ilman mitään keskustelua tai sopimista asiasta. Sitten hän ilmoitti olevansa vanhemmillaan viikon. Hieman myöhemmin hän ilmoitti, etteivät tule enää kotiin ennen kuin olen muuttanut pois. Aikaa poismuutolle sain maksimissaan kuukauden. Onneksi olin jo pitkään seurannut asuntomarkkinoita myös sillä silmällä, jos ero tulee ja katsonut jo asuntoja myös itselle.
Ero
Eroprosessimme alkoi 2021 vuoden alussa. Eron hoitaminen jäi käytännössä minulle. Olin niin loppu, että oli pakko pitää töistä sairaslomaa ensin alussa ja ottaa sen jälkeen vielä perään lomaa. Osan aikaa sain jotenkin tehtyä töitä. Jostain ihmeellisesti sain kaivettua viimeiset voimat hoitaa kaikki asiat. Olin henkisesti ja fyysisesti aivan poikki, mutta oli pakko päästä pois tuosta tilanteesta, vaikka pojan takia tilanne otti tosi koville. Pojan takia varmaan jaksoinkin, sillä muuten olisin varmaan tullut jonkinasteinen henkinen romahdus.
Exä muutti vanhemmilleen ja tuli vain pari kertaa nopeasti hakemaan joitakin vähäisiä tavaroita ja vaatteita itselleen ja pojalle. Hänen mielestään oli myös täysin ok yhtenä kertana, että hän katsoo meidän yhteisiä tavaroita äitinsä kanssa läpi kahdestaan.
Alussa exä kertoi, että pojasta ei sitten tule heittosäkkiä. Vuoroviikoin onnistuisi VAIN hänen kuolleen ruumiinsa yli. Pojalle riittää yksi kiintymyssuhde ja että hän äitinä on tärkeämpi, sillä on hoitanut poikaa enemmän. Saisin nähdä poikaa vain joka toinen sunnuntai eli kaksi kertaa kuussa. Siihen perään pokkana: ”toivon, että sinulla säilyy lämmin suhde poikaan”.
Exä ei suostunut puhumaan ja sopimaan asioista kasvotusten tai edes puhelimitse. Tästä hän ilmoitti heti viisi päivää eron jälkeen. Jankkasi vain, ettei minun kanssani voi keskustella. Hän halusi käyttää vain WhatsApp-viestejä ja sähköpostia. Myöhemmin loppuvuodesta hän jopa vaihtoi puhelinnumeron sekä sähköpostin, johon saan ainoastaan olla yhteydessä ja joita hän lukee vain rajoitetusti ja tiettyinä aikoina.
Kymmeniä kertoja yritin saada häntä keskustelemaan lapsen asioista. Tästä minulla on lukuisia WhatsApp- ja sähköpostiviestejä todisteena. Lähetin hänelle paljon tutkimuksia ja artikkeleja, siitä miksi on tärkeää, että lapsella säilyisi suhde molempiin vanhempiin ja mitä vieraannuttaminen tekee lapselle.
Painotin, ettei lasta saa käyttää koston välineenä jne. Näihin oli yleensä vastaus, että hänelle saa lähettää vain asiallisia viestejä (ei em.). Useimmiten hän ei reagoinut viesteihini ollenkaan.
Moni minulle läheinen ajatteli ja tuumaili, että kyllä exä siitä järkiinsä tulee ajan kanssa, mutta tilanne vain paheni ja valitettavasti aika on aina vieraannuttajan puolella. Meillä on yhteishuoltajuus, mutta exä toimi kuin yksinhuoltaja ja päätti omia pojan sekä tehdä päätökset mm. asuinpaikasti ja päiväkodista yksin tai omien vanhempiensa kanssa. Käsittämätöntä, että on lakeja, kuten yhteishuoltajuus ja niiden rikkomisesta ei ole mitään seuraamuksia. En ymmärrä yhtään maallikkona, mitä järkeä on laatia tämmöisiä lakeja.
Eron jälkeen exä syytti, että suhteessamme oli ollut väkivaltaa häntä ja lasta kohtaan. Aivan käsittämätön ja tuulesta temmattu valhe ja mitä törkein kunnianloukkaus minua kohtaan! Fyysistä väkivaltaa ei suhteessa varsinaisesti ollut. Tosin olen pari kertaa tönäissyt häntä kevyesti tilanteissa (hän ei juurikaan edes liikahtanut tönäisystä – onhan hän selvästi minua painavampi), joissa hän ei päästänyt heti riidan jälkeen minua lapsen luokse. Minulla oli huoli pojasta, joka joutui kuuntelemaan vanhempien riitaa ja huutoa. Kerran pitelin exää sohvalla käsistä kiinni saadakseni hänen suurimman tunnekuohunsa laantumaan, kun hän raivosi hullun kiilto silmissä. Pelkäsin, että hän käy minun päälleni lapsen nähden. Kerran pysäytin hänet kuuntelemaan minua ja leuasta kiinni pitäen käänsin hänen päätään pyytäen, että voisiko hän kuunnella minua. Siinä ne kerrat, jolloin olen koskettanut häneen fyysisesti riidan aikana. Poikaa myönnän läpsäisseeni kaksi kertaa kevyesti poskelle pelkällä ranneliikkeellä, kun poika ei monen kieltokerran jälkeen totellut puhetta. Tajusin tuolloin, että minulta petti silloin harkintakyky ja ne läpsäytykset jäivät kyllä ainoiksi kerroiksi. Nämä asiat olen halunnut rehellisesti myöntää kaikille tahoille, vaikka arvelinkin, että nämä asiat käännetään minua vastaan.
Exäni toiminta on ollut paljon rankempaa, mutta painottunut henkiseen väkivaltaan. Fyysisen puoli oli vähäisempää. Kerran hän taklasi minut riidan jälkeen niin, että polveni vääntyi sängyn laitaa vasten, horjahdin, mutta sain käden eteen – muuten olisin rojahtanut lapsen päälle, joka oli sängyllä. Hän on myös ulkona repinyt väkivaltaisesti lastenrattaita käsistäni. Mikäli huutaminen, nimittely ja syyttäminen lasketaan henkiseksi väkivallaksi, niin siihen syyllistyimme me molemmat. Riitely parisuhteessa on normaalia, kunhan se ei mene liiallisuuksiin, eikä hyökkää ihmisen persoonaa kohtaan. Tärkeintä on osata pyytää anteeksi ja käsitellä asiat. Tähän emme pystyneet varsinkin sen takia, että exä syytti kaikesta aina pelkästään minua. Eron jälkeen exäni laittoi vielä ”isomman pykälän silmään” henkisen väkivallan harjoittamisessa ja mukaan tulivat manipulointi, lapsen vieraannuttaminen ja isäsuhteen sekä isän puolen suvun mitätöiminen. Kohteina olivat sekä poika että minä ja koko minun puolen sukuni.
Exän vanhemmat
Kuten jo edellä kerroin, exän suhde omiin vanhempiin oli poikkeuksellisen tiivis. Tuntui, ettei hän ollut täysin päässyt heistä irti ja itsenäistynyt. En tiedä, vaativatko vanhemmat vai halusiko exä heitä vahvasti mukaan myös pojan elämään.
Exän vanhemmilla on iso tyttökatras ja nyt on varmaan iloittu, kun ovat saaneet pojan hoidettavakseen. Minulle on kehuttu, kuinka pappa on oikein nuortunut, kun viettää aikaa tyttärenpojan kanssa. Tuntuu, että hänestä onkin tehty korvikeisä pojalle.
Vielä suhteemme aikana exäni sopi pojan ensimmäisen päiväkodin sijainnista lähinnä omien vanhempiensa kanssa. Paikka oli lähellä isovanhempien kotia. Minulle tämä oli enempi ilmoitusasia. Koitin välttää riitelyä ja suostuin siihen.
Olihan päiväkoti sentään exän työmatkan varrella, ja yhteinen automme oli enimmäkseen hänen käytössänsä. Olin kesälomalla lapsen mukana päiväkodissa, jotta hän tottuisi siellä olemaan. Kauan poika ei päiväkodissa ehtinyt olla, kun korona alkoi ja lapsi otettiin enimmäkseen äidin isovanhemmille kotihoitoon.
Exän vanhemmat ovat yli 80-vuotiaita molemmat. Exän vanhemmat tulivat mukaan riitoihin suhteemme aikana. Riidoissa osapuolia oli siis minä vastaan kolme. Exän vanhemmat hyökkäsivät vahvoin verbaalisin sanankääntein kimppuuni, eikä siinä sanoja säästelty. Kerran he vaativat minua kovaan ääneen poistumaan yhteisestä kodistamme. Olin silloin juuri syöttämässä poikaa. Huutonsa vakuudeksi exän äiti tönäisi minua olkapäästä. Minut uhattiin häätää yhteisestä kodista ja puhuttiin jopa poliisien soittamisesta paikalle. Olin aivan järkyttynyt tilanteesta, enkä tiennyt miten reagoida. Menin alakertaan. Jälkikäteen tosin mietin, että mikäli olisivat soittaneet poliisin paikalle, niin minähän tässä olisin voinut syyttää heitä kotirauhan rikkomisesta. Tämä henkinen väkivalta jatkui pitkään.
Vaihtotilanteissa exän vanhemmista varsinkin isä oli usein mukana provosoiden tilannetta. Hän on muun muassa huitonut edessäni aggressiivisesti ja tullut eteen seisomaan ulko-ovella, kun olen yrittänyt nähdä lastani.
Exäni vanhemmat ovat vahvasti mukana kannustamassa vieraannuttamista, ilmeisesti maksamassa oikeudenkäyntikuluja (yhteisestä autostakin ostivat minulta puolikkaan) ja muutenkin omimassa lasta itselleen sekä usein hoitamassa pojan lisäksi äidin kotia ja koiraa. Poika viettää varmaan enemmän aikaa valveillaoloajastaan heidän kanssaan, kuin omien vanhempiensa kanssa. Minut on sysätty täysin sivuun, vaikka haluaisin olla mukana kasvattamassa omaa poikaani.
Olosuhdeselvitystä varten äiti teki vähemmän palkkatöitä ja haki pojan useammin päiväkodista, mikä selviää päiväkodin kommenteista. Oikeudessa selvisi, että kun exä tekee väliaikaisesti vähemmän töitä, niin hän vaatii isältä enemmän elatusmaksuja. Olen täysin varma, että oikeudenkäynnin jälkeen tilanne muuttuu ennalleen ja päiväkodista pojan hakee jatkossa taas pääosin isovanhemmat.
Perheneuvola
Aikomus oli hoitaa pojan huoltoa ja tapaamista koskevat asiat lastenvalvojalla. Kun kävi selväksi, että exä yritti sanella asioita, tapaamisaikaa siirrettiin ja sitten peruttiin kokonaan. Lastenvalvoja ilmoitti, että sinne on turha mennä riitelemään – se on paikka, jossa sopimus vain vahvistetaan.
Hain perheneuvolan sovitteluun. Siitä ei ollut mitään hyötyä, kun olivat täysin äidin puolella. Alussa kahdenkeskisessä puhelussa sanoivat, että 2,5-vuotias ei saisi olla erossa kummastakaan vanhemmastaan paria päivää enempää, mutta älä kerro äidille, että täällä näin sanottiin! Olin todella hämmästynyt. Tapaamisissa minut lopulta vaiennettiin ja exä saneli, mitä tapahtuu. Poika ei esimerkiksi saanut olla yhtään yötä luonani. Äidillä ei siihen ollut mitään kunnon perusteluja ja hän vain väitti, ettei isä ole hoitanut lasta öisin.
Perheneuvottelun sovittelija ohitti täysin sen faktan, että lapsella on oikeus molempaan vanhempaan. Käytännössä äidille ei sanottu, että lapsi-isä-suhdetta olisi tärkeä pitää yllä, vaan kysyttiin äidiltä, mitä hän haluaa ja se oli sillä selvä. Äidin annettiin vapaasti päättää asiasta välittämättä mitään lapsen edusta.
Exä on käynyt säännöllisesti valehtelemassa perheneuvolatyöntekijälle asioista, minkä seurauksena tämä työntekijä on tehnyt kolme perätöntä lastensuojeluilmoitusta. Minun kanssani kyseinen työntekijä ei suostu edes puhumaan. Työntekijän esimiehen kanssa käytiin turha ylätason keskustelu kahden perättömän ilmoituksen jälkeen, sillä hän ei tuntenut tapausta. Kolmannen perättömän lastensuojeluilmoituksen jälkeen lähetin työntekijälle ja hänen esimiehelleen sähköpostia, jossa kerroin perusteluineen, että tapauksemme täyttää vieraannuttamisen tunnusmerkistön ja että lapsen hoito ei toimi äidin luona. Kerroin myös, että todisteita löytyy. Asiaan ei reagoitu mitenkään. Lopulta tein kantelun aluehallintovirastoon tästä törkeästä toiminnasta ja ilmoitin myös tästä kantelusta perheneuvolatyöntekijälle ja tämän esimiehelle. Mitään vastausta en saanut tähänkään.
Kantelu meni eteenpäin muistutuksena, johon sain vastauksen postitse perheneuvolapalveluiden yksikön esihenkilöltä. Soitin seuraavan päivänä vielä hänelle ja myös tallensin keskustelun (ilmoitin tallennuksesta hänelle).
Asioiden kulku meni osapuilleen näin:
Asia 1: Perheneuvolan sovittelu
– Perheneuvolan sovittelijoista toinen oli jo ehtinyt vaihtaa työpaikkaa. Heidän esimiehensä oli keskustellut asiasta jäljelle jääneen henkilön kanssa.
– Ei myöntänyt heidän olleensa puolueellisia exäni eduksi ja kertoivat, että he toimivat neutraalisti suosimatta kumpaakaan vanhempaa ja että he koittavat auttaa molempaa vanhempaa tyydyttävän ratkaisun aikaansaamiseksi. Tämä ei todellakaan pitänyt paikkaansa.
– Siihen kommenttiin, ettei saa olla paria päivää erossa kummastakaan vanhemmasta, todettiin vain pahoittelut kokemastani huonosta asiakaspalvelusta. Asiaa ei sentään kiistetty, mutta koittavat varmistaa, ettei näin tapahtuisi jatkossa.
Asia 2: Perheneuvolan nostamat lastensuojeluilmoitukset
– Selitettiin, että kyseinen perheneuvoja on äidin työntekijä, eikä vaitiolovelvollisuuden vuoksi voi kertoa asiakkuuteen liittyvistä asioista minulle. Luulin, että perheneuvolassa ollaan perheenasialla ja asioissa mennään lapsen etu edellä, mutta ilmeisesti näin ei ole.
– Vedottiin kovasti lain vaatimukseen, että kun työntekijällä herää epäily, että lapsen suojelun tarve pitäisi arvioida, niin silloin tehdään lastensuojeluilmoituksia. Tässä esimerkkinä ote yhdestä lastensuojeluilmoituksesta, miten siinä kirjoitettiin minusta: ”äidin tapaamisilla kertomien asioiden pohjalta noussut vahva huoli isän ymmärryksestä ja kyvystä tukea ja suojella lasta psyykkisesti”. Kahdessa muussa lastensuojeluilmoituksessa oli samantyylistä tekstiä.
Lähetin sähköpostilla faktat ja ilmaisin huoleni äidin henkisestä väkivallasta ja muutenkin siitä, että lapsen hoito perustuu yli 80-vuotiaiden isovanhempien jatkuvaan tukeen yms. Siihen ei reagoitu mitenkään. Eli ei edes yhtä lastensuojeluilmoitusta tehty isän kertoman perusteella, kun taas äidin valehtelun perusteella niitä tehtiin peräti kolme. Todettiin, ettei samaan asiaan liittyvien viestien perusteella päädytä tekemään erillistä lastensuojeluilmoitusta. No, en siinä kyllä ilmaissut huolta itsestäni vaan äidistä!
Kerrottiin myös, että ensimmäiseen viestiini olisi perheneuvojan esimies muka jo kirjoittanut luonnoksen, mutta unohti lähettää sen. Hän oli tästä kömmähdyksestä suuresti pahoillaan.
Hyvin vaikea uskoa tätä ”kömmähdystä”, mutta voihan se olla tottakin… Toiseen viestiin vastaamatta jättämistä ei sitten yritetty edes selitellä. Yhteenvedossa tosin oltiin kovasti pahoillaan ja kerrottiin, että palaute on heille tärkeää! Yhtä kaikki – aika turhalta tuntui koko homma ja tuskin palautetta otettiin kovin vakavasti ja mahtoikohan se johtaa mihinkään käytännön parannuksiin.
Perheneuvolaan lähettämäni faktat siitä, miksi äiti ei ole mielestäni ollut sopiva lapsen huoltajaksi
|
Follo-sovittelu
Seuraavaksi hain sovittelua oikeudessa (Follo-käsittely), koska perheneuvolan sovittelu osoittautui varsinaiseksi vitsiksi. Siellä käytiin kaksi kertaa ja kolmannen kerran exä perui ilmoittamalla, ettei halua jatkaa sovittelua enää. Follon kautta sain pojan ensimmäistä kertaa luokseni yhdeksi yöksi – kahdeksan kuukautta eron jälkeen!
Vääntäminen ja provosointi sekä eripuran aiheuttaminen jatkui ja jopa paheni sen jälkeen. Pojalla oli syksyllä paha flunssaputki ja päiväkodista tarttui kaikki flunssat (kesti noin 2 kk:tta). Aina, kun poika oli ollut minulla yötä, niin sen jälkeen alkoi monenlaiset väitteet, kuinka mm. poika on taas kipeänä, koska olen pessyt poikaa kylmällä vedellä, tuulettanut ja kotonani on kylmä. Muutenkin isällä on aina niin ”huono” olla: pitää nukkua pimeässä jne. (Minulla on yö valo, josta olen exälle kertonut).
Tapaamisia jäi monesti väliin, kun lapsi oli ollut kipeänä (tai niin ainakin äiti väitti), eikä korvaavia kertoja saanut tilalle (aivan eron alussa oli tosin joku yksittäinen korvaava kerta). Exä yleensä vain totesi, ettei voi mitään / ikävä juttu.
Vähän ennen toista Follo-käsittelyä äiti veti viimeisenä oljenkortena kehiin pahoinpitelyilmoituksen, jonka teki lastensuojeluun. Pahoinpitelyyn vedoten äiti ei enää noudattanut Follossa sovittuja tapaamisia. Exä oli käyttänyt poikaa jopa lääkärissä, vaikka ei mitään ulkoisia jälkiä ollut nähtävissä tästä väitetystä pahoinpitelystä. Toki hän tiesi, että lääkäri on velvollinen ammattinsa kautta joka tapauksessa tekemään lastensuojeluilmoituksen, joten kirjaus jäi siitäkin.
Muutama kahden yönyli tapaaminen ehti pojan kanssa olla ja nyt exä yritti, ettei poika saisi olla enää yhtään yötä luonani, koska hänen mukaansa olen väkivaltainen. Lopulta kovan väännön jälkeen exä suostui yhteen yöhön. Sovittelijana toiminut tuomarikin totesi, ettei nyt ymmärrä, miksei lapsi voisi olla isällään yötä.
Mukana ollut sosiaalityöntekijä oli taas ihan pihalla koko asiasta ja kommentoi mm., ettei hän tunnista tässä vieraannuttamista. Äidillä vaikuttaa olevan aito huoli lapsesta. Hän puhui muutenkin niin triviaaleja kommentteja, joilla ei ollut mitään lisäarvoa, että oli lähellä, etten sanonut tälle ihmiselle, että parempi olla hiljaa, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa. Hän siis hidasti vain asian käsittelyä, eikä tuonut läsnäolollaan mitään lisäarvoa. Taas hyvä esimerkki tämän alan ”ammattilaisesta”.
Elatusapu ja raha-asiat
Exä ei suostunut sopimaan myöskään raha-asioista ja elatusavusta. Lopulta vasta asianajajan kautta näistä sovittiin.
Itse en tähän asianajajaa käyttänyt, sillä osaan kyllä itsekin kerätä todisteet kuluista ja ansioistani. Exä oli velkaa minulle yhteisestä autostamme ja jostain tavaroista (mm. hiljattain ostetusta digijärjestelmäkamerasta). Myös kaikki pojalle ostetut tavarat oli ostettu yhdessä ja olisi ollut reilua sekä oikeudenmukaista jakaa niitä molempiin pojan koteihin.
Lopulta exän isä osti autosta puolet edulliseen hintaan ja velka sovittiin, mutta pojan tavarat jäivät paria lelua ja vaatetta lukuun ottamatta äidille. Exän äiti kommentoi asiaa hämmästyneellä äänellä: ”vietkö sä lapsen tavarat?”, kun otin puheeksi pojan tavaroiden jakamisen molempien vanhempien koteihin.
Myös elatusmaksusta sovittiin. Lisäehtona tosin oli, että exäni pimittämät lapsilisät yhdeksältä kuukaudelta hän maksaa lapsen tilille, kuten aikoinaan olimme sopineet.
Tuntui aika hullulta, että itseltä viedään lapsi ja siitä pitää vielä maksaa. Exältä jää palkastaan joka kuukausi säästöön (tämän tiedän yhteiselomme ajoilta ja elatusapuun toimitetuista ansio- ja kulutiedoista), mutta on niin ahne, että päätti kuitenkin vielä varastaa lapsen lapsilisät. Joulukuussa 2022 maksettiin ylimääräinen lapsilisä.
Etukäteen varoitin exää vetämästä sitä taas välistä, mutta niin hän vain teki ja sanoi, etteikö tämä olekin nousseisiin kuluihin. Kerroin, että kulut ovat nousseet täälläkin. Lopulta hän suostui ja maksoi summan takaisin pojan tilille.
Lastensuojelu
Otin lastensuojeluun ensimmäisen kerran yhteyttä, kun exä ei päästänyt poikaa pitkään aikaa päiväkotiin. Pari viikkoa ennen joulua hän oli ottanut pojan pois päiväkodista perusteluna, että poika olisi varmasti terve joululomalla. Tammikuun alkupuolella aloin ihmettelemään, miksi poikaa ei päästetä takaisin varhaiskasvatuksen pariin ja poika oli taas isovanhempien hoidossa. Arvasin, että isovanhemmat pelkäsivät koronaa ja sen takia lasta ei päiväkotiin päästetty. Äiti ei olisi pärjännyt ilman heidän jatkuvaa apua. Vasta helmikuun loppupuolella lapsi pääsi takaisin päiväkotiin. Äiti ei asian syytä kertonut, saati perustellut ja totesi, että ota vaan yhteyttä lastensuojeluun.
Minun tapauksessani lastensuojelun toiminta on ollut ala-arvoista alusta alkaen monestakin syystä:
– Kysyivät muun muassa ensimmäisen palvelutarpeenarvioinnin haastattelussa, olenko valmis hakemaan apua väkivaltaisuuteeni, vaikka olin juuri kertonut, että äiti oli valehdellut asiasta monen eri version muodossa.
– Kirjaukset keskusteluistamme olivat täynnä virheitä. Niitä sitten korjailtiin ja lopulta totesivat, ettei kannata enempää korjata, koska tarvetta lastensuojelun asiakkuuteen tällä hetkellä ei ollut ja olosuhdeselvityskin oli tulossa.
– Joulun 2022 jälkeen oli täysin selvää, että lapsi kärsi tilanteesta, joka oli täyttä henkistä lapsen pahoinpitelyä. Pojan saama paniikki- ja itkukohtaus, kun kysyin, haluaako hän kotiinsa yöksi, avasi silmäni lopullisesti. Poika sai lopulta änkytettyä, että: ”äiti haluaa” kaksi kertaa ja sen jälkeen sai tuon kohtauksen. Eli äiti oli painostanut selvästi poikaa, että hänen pitää tulla kotiin isältä, vaikka poika olisi halunnut olla yötä ja olisi siis ollut oikeuden vahvistama isäviikonloppu, joka sisältää kaksi yötä. Nyt poika sai olla isällään lopulta vain noin 7 tuntia ja jäi osa joululahjoistakin avaamatta. Poika hyperventiloi ja itki sen jälkeen kovasti ja äitini, joka sattui olemaan lähempänä poikaa, otti hänet syliinsä ja oli hänkin syvästi järkyttynyt.
Teimme siskoni kanssa lastensuojeluilmoituksen. Mitään konkreettista ei tapahtunut yli kuukauteen. Lastensuojelussa odottivat vain, että sama työntekijä, joka oli aikaisemmin käsitellyt asiaamme, palaa töihin.
Lain mukaan: ”ratkaisu pitäisi tehdä seitsemän arkipäivän kuluessa asian vireille tulosta”. Tein lopulta kantelun tästä eduskunnan oikeusasiamiehelle.
– Lastensuojelusta kerrottiin, että pojasta oli tehty 14 lastensuojeluilmoitusta. Itselläni oli tiedossa vain 11. Kymmenkunta ilmoitusta on tehty äidin, hänen vanhempiensa tai viranomaisten toimesta perustuen äidin valheisiin.
– Helmikuussa 2023 valmistui seuraava palvelutarpeenselvitys. Siinä todettiin, että lastensuojeluasiakkuudelle on tarve, mutta mihinkään konkreettisiin toimenpiteisiin ei ryhdytty, koska odottivat oikeuden päätöstä. Totesivat vain, että lapsi on turvassa ja saa äidillä ruokaa. Henkisen pahoinpitelyn lastensuojelu ohitti täysin. Odotin heidän yhteydenottoansa päätöksen jälkeen noin kaksi viikkoa, mutta kun sitä ei kuulunut, otin heihin itse yhteyttä. Siitä lisää myöhemmin.
Kantelu meni eteenpäin myös muistutuksena ja sain siihen vastineen lapsiperheiden sosiaalityön yksikön esimieheltä. Laadin siihen oman vastineen, jossa otin esille seuraavat asiat:
Asia 1
Kunnianloukkaus, väärät kirjaukset ja asioiden korjaamatta jättäminen sekä viivyttely lastensuojeluilmoitusten postittamisessa minulle
– Koin, että kunniaani loukattiin exäni syyttäessä minua poikani pahoinpitelystä ja jonka valheen myös lastensuojeluviranomaiset nielivät ainakin jossain määrin totena. He nimittäin kysyivät, olenko valmis hakemaan apua väkivaltaisuuteeni, eivätkä uskoneet koko pahoinpitelytarinoiden olevan exäni sepittämiä, vaikka tarinat matkan varrella muuttivat muotoaankin. Sanoin heille, että jos joskus muutun yhtäkkiä väkivaltaiseksi, niin kyllä ilman muuta silloin haen apua ongelmaan. Pahoinpitelysyytteet olivat täysin exäni keksimiä ja koin, että viranomaiset loukkasivat kunniaani leimaamalla minut väkivaltaiseksi.
Ensimmäisessä palvelutarpeen arvioinnissa heinäkuussa 2022 oli kirjattu: ”Tapaamisella isä kertoi, että on vastaanottavainen esimerkiksi perhetyölle, mikäli sellaiselle on tarvetta. Työntekijöille ei tapaamisessa jäänyt sellaista käsitystä, että isä olisi tahallisesti satuttanut lasta”. Tuossakin jää mietityttämään tuo sanan ”tahallisesti” käyttö. Vihjataanko siinä, että tahattomasti isä on kuitenkin saattanut lasta satuttaa? Edellä olevaa kommenttia ei ollut kuitenkaan tapaamisen muistiinpanoihin kirjattu. Ehdotin, että jatkossa kaikki keskustelut olisi hyvä tallentaa, jotta tallenteesta voi tarkistaa vielä muistiinpanojen oikeellisuuden.
Asia 2
Viivästely asian käsittelemisessä ja äidin suosiminen
Ratkaisu siitä, ryhdytäänkö palvelutarpeen arvioinnin ja mahdollisen lastensuojelun tarpeen arvioinnin tekemiseen, tulee tehdä seitsemän arkipäivän kuluessa asian vireilletulosta. Tuon ajan puitteissa lapselle ja hänen huoltajalleen on myös annettava tieto lastensuojeluilmoituksen vastaanottamisesta sekä siitä seuraavista toimenpiteistä.
– Olin erittäin aktiivinen lastensuojeluviranomaisiin päin omalle kontaktille sekä hänen esimiehelleen (lukuisia sähköposteja, tekstiviestejä ja myös soitin asiasta). Lopulta 10 arkipäivän jälkeen sain vastauksen, että palvelutarpeen arviointi alkaa.
Siinä viestiteltiin ja odotettiin, että asiaa aikaisemmin käsitellyt henkilö tulee takaisin töihin. Tammikuun loppupuolella oli yksi puhelu yhden työntekijän kanssa, joka vain kirjaili lisätietoja asiasta ylös. Vasta 7.2. palasi töihin vanha työntekijä ja otti yhteyttä.
– Exäni tekemiin vääriin ilmiantoihin reagoitiin nopeasti – jopa saman päivän aikana ja sain lastensuojelusta syyttävän sävyisen puhelun.
– Otin puheeksi sen, että tässä on selvästi menossa pojan vieraannuttaminen minusta ja että se, miten äiti toimii, tekee ja puhuu pojalle, on vakavaa henkistä pahoinpitelyä, massiivista lapsen kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä. Kerroin, että viimeisin isä-poika-viikonlopputapaaminen meillä oli joulukuun 2022 puolessa välissä, minkä jälkeen äiti pilasi joulutapaamisen – sain silloin tavata poikaani vain seitsemän tuntia, vaikka piti olla oikeuden vahvistama isäviikonloppu. Onneksi myös pojan mummi ja kummitäti tapasivat pojan tällä visiitillä, sillä sen jälkeen exäni katkaisi kaikki välit niin minuun kuin sukulaisiini, vaikka tapaamisista oli käräjäoikeuden väliaikaismääräys. Tätä ennen exäni on estänyt pojan ja minun tapaamisiani ja tiedän, että exä on myös mustamaalannut minua pojalle. Poika on niistä kertonut ja osasta niistä minulla on nauhoitus tai video.
Poika kertoi minulle muun muassa äidin ja isovanhempien sanoneen, että isä joutuu vankilaan, isä on raivohullu tai että hän ei saa kertoa isälle mitään.
Edellä mainituilla asioilla ei ollut mitään painoarvoa lastensuojeluviranomaisille. Heidän mantransa oli vain, että lapsi on turvassa ja saa ruokaa äitinsä luona. Huh huh – en millään voi käsittää sitä, että vaikka on näyttöä lapsen vuosia kestäneestä henkisestä pahoinpitelystä ja vieraannuttamisesta, niin heidän mielestään lapsi on turvassa. Tällä tasollako on lastensuojelu Suomessa? Tämä toiminta rikkoo räikeästi mm. lastensuojelulakia ja YK:n lasten oikeuksien sopimusta.
Vastineeseen sain vastauksen kirjeitse, jossa oli ”perusjargonia” ja kovasti yritettiin selittää sekä pahoiteltiin tilannetta. Vakuuteltiin, että sosiaalihuollossa ollaan lapsen puolella ja lasta varten. Kommentoin vielä tuohon vastineeseen esihenkilölle sähköpostitse. Siihen sain vastaukseksi enää: ”Kiitos viestistäsi. Pyydän liittämään lähettämäsi korjausehdotukset lapsesi asiakastietojärjestelmään, jotta ne jäävät lapsen tietoihin tiedoksi”. Ei ilmeisesti enää haluttu edes yrittää selitellä asiaa sen enempää.
Rikosilmoitukset ja poliisin toimimattomuus
– Tein rikosilmoituksen väärästä ilmiannosta ja kunnianloukkauksesta sen jälkeen, kun exä oli tehnyt sen keksityn lastensuojeluilmoituksen lapsen pahoinpitelystä. Poliisi ei kuitenkaan suorittanut edes esitutkintaa.
– Toisen rikosilmoituksen tein joulun 2022 jälkeen. Rikosilmoitus koski exää sekä hänen vanhempiaan. Aiheina: väärä/perätön ilmianto, kunnianloukkaus, jatkuva henkinen väkivalta/pahoinpitely lasta, tämän isää ja lapsen puolen sukulaisia vastaan sekä pahoinpitelyn yritys (koskien exän isää). Kattavasta todistusaineistosta huolimatta poliisi ei tässäkään tapauksessa tehnyt edes esitutkimusta.
– Tein tästä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kanteluun myös esitin listan todisteista, joita olen kasannut.
Eduskunnan oikeusasiamies vastasi perustuslakijargonia käyttäen ja toteamalla, että pelkkä väite tapahtuneesta rikoksesta ei ylitä esitutkintakynnystä.
Epäilen, mahtoiko hän edes lukea kunnolla läpi koko kantelua vaan katsoiko hän pelkästään tutkintailmoituksen ja -päätöksen, kuten ilmoitti. Olisi tehnyt mieli tehdä kantelu myös hänestä, mutta tuskin sekään maksaisi vaivaa.
Lastensuojelu- ja rikosilmoitusten tekemiseen en lähtenyt kostomielessä. Ensisijainen tavoite oli saada tämä poikaa vahingoittava toiminta loppumaan mahdollisimman pian. Vasta toissijaisesti saada exä ja hänen vanhempansa vastuuseen valheistaan sekä teoistaan. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin tunne, että Suomen laki ja rikosoikeus ovat pääsääntöisesti äidin puolella: äiti on hyvä ja isä on rikollinen, kunnes toisin aukottomasti todistetaan… eikä sekään näköjään riitä. Heräsi myös epäilys, että kun ex-puoliso on Käräjäoikeuden tuomari niin ei lähdetä asioita tutkimaan.
Olosuhdeselvitys
Olosuhdeselvitys oikeudenkäyntiä varten oli aika pintaraapaisu. Ensin oli yksi tapaaminen sosiaalityöntekijöiden kanssa, sitten tapaaminen molempien vanhempien kotona (lapsi paikalla) ja sitten kolmas tapaaminen työntekijöiden kanssa. Viimeisessä tapaamisessa käytiin lähinnä läpi sosiaalityöntekijöiden kirjoittamaa yhteenvetoluonnosta.
Siihenkin yhteenvetoon jäi virheitä, joita he eivät kuulemma enää asianajajani mukaan korjaa. Isoimmat virheet saisi tuoda esille oikeudessa. Muistaakseni niitä ei kyllä käyty oikeudessakaan läpi. Räikein asiavirhe oli kirjaus, että ”kummankin vanhemman mielestä syy valvotuille tapaamisille on se, että toinen vanhempi puhuu lapselle pahaa toisesta vanhemmasta”. Suurin syy, miksi lopulta päädyin hakemaan yksinhuoltajuutta ja exälle aluksi valvottuja tapaamisia oli se, että poikaan kohdistuva henkinen väkivalta saadaan loppumaan, tilanne rauhoittumaan, eikä exä pysty jatkamaan pojan manipulointia. Toivoin myös, että äiti hakeutuisi terapiaan ja saisi itsensä kuntoon, jotta pystyisi näkemään paremmin, mikä on lapsen etu. Tämän jälkeen olisi ehkä vuoroviikonasuminen mahdollista.
Tähän kokonaisuuteen kuului myös rikosrekisterin tarkistus. Se oli käsittääkseni asia, jonka oikeusviranomaiset tarkistavat taustatyönä. Silti sosiaalityöntekijä minulta vielä erikseen suullisesti kysyi, olenko syyllistynyt rikoksiin. Tämä kirjattiin niin, että isä toteaa, ettei ole ollut pidätettynä, eikä ollut syyllistynyt rikoksiin. Enhän tätä itse ollut ottanut puheeksi, vaan vastasin heidän kysymykseensä. Ilmeisesti äidiltä tätä ei kysytty, koska siitä ei ollut merkintää yhteenvedossa. No, mutta hänhän on arvon tuomari ja kunniakansalainen. Oikeasti sairas rikollinen, joka häpäisee omalta osaltaan koko Suomen oikeuslaitoksen.
Sosiaalitoimen käynnit menivät siten, että exällä oli aina ennen minua tapaaminen asioitamme hoitavan sosiaalityöntekijän kanssa. Aistin selvästi tapaamisissamme, että sosiaalityöntekijälle oli muodostunut tietynlainen ennakkoasenne minua kohtaan. Olin valmiiksi leimattu huonoksi isäksi ja exäni valheet olivat muuttuneet todeksi.
Vaikka kerroin, että vieraannuttamisesta on selvät todisteet (selvitys tehtiin maaliskuun puolessa välissä ja kaikki yhteydet lapseen oli katkaistu jo jouluna), sosiaalityöntekijä kirjasi ylös ainoastaan ”isä KERTOO vieraannuttamisesta”.
Kävin perusteellisesti läpi, kaikki vieraannuttamisen tunnusmerkit, jotka täyttyvät tapauksessamme ja toimitin nämä vielä kirjallisesti sosiaalityöntekijälle. Olosuhdeselvityksessähän on tarkoitus kuvata faktapohjaisesti vallitsevia olosuhteita, joten oli todella outoa, että selkeästi esille tuomani vieraannuttamisasiat faktapohjaisesti ohitettiin täysin. Sosiaalityöntekijän kommentti tähän oli, että heidän asiansa ei ole ottaa kantaa vieraannuttamiseen.
Tärkeimpiä kriteereitä olosuhdeselvityksessä tuntui olevan lapsen huoltoon liittyen perusasiat, kuten ruoka ja asunto. Kummankaan vanhemman hoitokyvystä tai olosuhteista ei selvityksessä noussut huolta. Kummankin vanhemman asunto havaittiin olevan lapselle sopiva. Kotikäynneillä vuorovaikutus oli hyvää ja lapsi vaikutti viihtyvänsä kummankin vanhemman luona – kirjattiin raporttiin. Lapsen henkiselle tasapainolle tai sitä horjuttaviin seikkoihin ei sen sijaan otettu mitään kantaa. Ainoaksi huolenaiheeksi kirjattiin lapsen vaihtotilanteet ja vanhempien välinen epäluottamus.
Olosuhdeselvityksessä esille ottamani asiat vieraannuttamisesta ja huoltokiusaamisesta Eron jälkeen ei järkeeni mitenkään käynyt exäni käytös ja miksi hän ei suostunut siihen että, vaikka meille tulee ero, niin meistä kumpikin tekisi kaikkensa pojan hyvinvoinnin eteen sekä toimisimme hyvässä yhteistyössä sen varmistamiseksi. Googlasin asioita netissä ja törmäsin termeihin: vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen sekä mm. Isät lasten asialla ry:n laatimaan oppaaseen: Mitä on ja miten tunnistaa vieraannuttaminen? Oppaasta luin asioita, jotka olivat aivan yksi yhteen sopivia meidän tapauksemme kanssa. Tässä joitain poimintoja niistä: | |
Oppaan mukaan huoltokiusaamista on muun muassa tällainen käytös: | Oma tapaus |
Vahvistetuista sopimuksista kieltäytyminen. | Tapahtunut todella monia kertoja. |
Kommunikoimattomuus toisen vanhemman kanssa. | Kun erosta oli kulunut viisi päivää, exä teki selväksi, ettei suostu kasvotusten sopimaan asioista. Yhteydenotot vain WhatsApp-viestein tai sähköpostitse. Tämän jälkeen (joulukuussa 2021) sain viestiä exän kanssa VAIN uuden puhelinnumeron, sähköpostin ja WhatsAppin kautta. ”Olen tavoitettavissa silloin, kun poika on luonasi. Luen viestit vain tapaamista edeltävänä päivänä töiden jälkeen sekä tapaamisen päättymisiltana tunti päättymisen jälkeen. Näiden lisäksi olen tavoitettavissa erikseen sovittaessa.” |
Suulliset sopimukset/lupaukset, joita ei pidetä. | Jatkuvasti rikkonut niitä. |
Huonoon sopimukseen pakottaminen/kiristäminen. | Jatkuvasti. Perheneuvolassa, Follossa ja Käräjäoikeudessa (väliaikaismääräys tapaamisista) |
Sopimusten omavaltainen tulkinta (yhteyttä vähentävästi). | Sitäkin on tehty. Esim. Follossa sovittu joululomalla 2021, että poika on isällä 29.12–30.12. Äiti rupesi vääntämään, että siihen ei kuulu yöpyminen. Lopulta annoin taas periksi riidan välttämiseksi. |
Toiminta yhteishuoltajana kuin olisi yksinhuoltaja. | Jatkuvasti. Ei ole suostunut mm. sopimaan asuinpaikasta ja päiväkodista, vaan toiminut omapäisesti. |
Toisen vanhemman mustamaalaaminen viranomaisille/lähipiirille. | Jatkuvasti. Esim. syyttäminen pojan pahoinpitelystä. Tallenteita on myös osasta tapahtumia, joissa poika kertonut äidin ja isovanhempien sanovan, mm. että isä joutuu vankilaan, isä on raivohullu tai että hän ei saa kertoa isälle mitään. |
Puhelinyhteyksien esto/häirintä/minimointi. | Ihan alussa toimi ja sitten niitä alettiin sabotoimaan. Meillä oli tapana ottaa pojan kanssa videopuhelu, kun hän söi iltapalaa. Sitten ne yhtäkkiä loppuivat. Follo-sovittelussa sovittujen (kaksi kertaa kuussa videopuhelu isälle niillä viikoilla, kun ei näe poikaa) Sen lisäksi ei yhtään puhelua ole tullut minulle. Ei myöskään ole pidetty yhteyttä isän puoleen sukuun. |
Perättömät lastensuojeluilmoitukset. | Näitä ovat tehneet exä sekä hänen vanhempansa ja exän valheiden perusteella viranomaiset. Yhteensä kymmenkunta. |
Perättömät rikosilmoitukset. | Exä ja hänen isänsä ovat nostaneet rikosilmoituksen seuraavista asioista ajalla 26.11.–23.12.2022: Laiton uhkaus Astuin ns. järjestettyyn ansaan, jossa exä ja hänen isänsä yrittämällä yrittivät provosoida minua. Sen verran onnistui, että varoitin isää olemaan huitomatta, koska jos hermostuisin, hänelle voisi käydä huonosti. Eli tätä varoitusta siitä, että ”hänelle voisi käydä huonosti” väitettiin uhkaukseksi. Kotirauhan rikkominen Kyse oli kahdesta isäviikonlopusta, joista oli oikeuden määräys. Selityksenä oli, että poika on kipeä (näillä ”poika on kipeä” -selityksillä oli estetty jo useat tapaamiset). En saanut ottaa edes videopuhelua pojalle. Menin paikanpäälle ja videoin tapahtuman. Poika juoksi eteisessä eikä näyttänyt ”niin kipeältä” etteikö olisi voinut tulla luokseni ja mikäli olisi ollut toipilas, olisin aivan hyvin voinut hoitaa häntä. Kunnianloukkaus Totuuden kertominen ei voi olla kunnianloukkaus? Exä valitti, että joku hänen naapurinsa on voinut kuulla, mitä pihalla puhuttiin. Itse hän on huutanut kesällä kerrostalon pihalla (jossa asun), että olen lyönyt häntä lämpimänä kesäpäivänä, jolloin monella oli ikkunat auki. Salakatselu Tämä syytös tuli ihan puskista (olisikohan taas niitä, että syyttää minua asioista, joita itse tekee). Itse olivat asentaneet kameran ovelle, jossa näkyy naapurin piha ja jopa yläpihalle, jossa ihmiset kulkevat. Mitään kylttiä kamerasta ei ole. Eli totuus on, että exä itse syyllistyy salakatseluun. |
Lapsen pienenkin ”sairauden” käyttö tapaamisten estämiseen. | Toistuvasti. 26.11. 2022 kerrasta otin videon, kun en uskonut exän selitystä siitä, että lapsi on sairas. Ei siis ollut niin kipeä, etteikö olisi voinut tulla isälle, noin 20 min. ajomatkan lämpimässä autossa. |
Ulkopuolisten käyttö lapsenvahtina ”omalla” ajalla. | Jatkuvasti isovanhemmat hoitavat. Todisteena mm. viesti päiväkodista, jossa todetaan, että isovanhemmat hakevat pääsääntöisesti lapsen sieltä. Hakevat lapsen myös monesti jo alkuiltapäivästä. |
Ei jaa tietoja lapsen elämästä/päiväkodista/koulusta. | Alkuaikana äiti vielä jakoi jotain tietoja, mutta sitten kun hän jäi monesta valheesta kiinni, totesin että turha niitä viikkoyhteenvetoja jakaa, kuin ei voi luottaa niihin pätkääkään. |
Ei suostu sovitteluihin, joissa pelko olla itse antavana osapuolena. | Hyvänä esimerkkinä oikeudensovittelun lopettaminen, kun seuraavalla kierroksella olisi ollut tarkoitus sopia lisää öitä isällä. |
Jatkuvat sopimuksen muutos/murtoyritykset. | Kyllä tämäkin ”kortti” on käytetty. |
Lapsen vaihtovaatteet puuttuvat/huonot. | Pääosin ok. Jotain puutteita ollut, esim. pojalle mukana vain liian pieniä vaatteita, kuten pyjama tai sukat. |
Vanhemmuutta arvostelevat viestit tapaamisten jälkeen. | Näitä on riittänyt varsinkin aluksi, kun vihdoinkin oikeuden sovittelussa vääntämisen jälkeen sain pojan itselle edes yhdeksi yöksi. Esimerkkejä: Exä väitti, että poika on aina sairaampi tai sairastunut, kun ollut luonani (minä tuuletan, kodissani on liian kylmä, pesen häntä liian kylmällä vedellä jne.). Poika oli exän kertoman mukaan pahoittanut mielensä, että isä oli sanonut pojalle, ettei hän ole kaunis. Mistähän exä tuonkin valheen tempaisi? |
Toisen vanhemman provosointi. | Aivan jatkuvaa. Paljon myös exän vanhempien toimesta. Sanallista ja jopa fyysistä exän isän puolelta ja kerran myös exän äidin toimesta (ennen eroa). Exä oli asennuttanut minulta tietämättä ulko-ovelle tallentavan kameran. Exä ja hänen isänsä yrittivät provosoivat minua, jotta saisivat minut hermostumaan ja siten todisteaineistoa minua vastaan oikeudenkäyntiä varten. |
Tapaamisen estäminen lapsen tahtoon vedoten. | Tätä alettiin käyttämään toden teolla jouluna 2022, kun poikaa oli manipuloitu yli kaksi vuotta ja ilmeisesti ei enää muutakaan keksitty. |
Lopulta kaikkien kontaktien katkaisu. | Joulun 2022 jälkeen tultiin tähän pisteeseen. Sama koskee koko isän sukua (mm. mummoa ja kummitätiä). |
Päiväkoti
Päiväkodissa ollaan hyvin tietoisia tilanteestamme, koska olen heille kertonut totuuden. Siitä kumpaa uskovat en ole ihan varma. Kertovat olevansa järkyttyneitä ja pahoillaan sekä huolissaan pojasta. Ovat luvanneet pitää poikaa ”enempi silmällä”, koska kyllähän tämä tilanne vaikuttaa väkisinkin häneen. Tiedottavat asioista erikseen suoraan minulle, koska exä vääristelee asioita ja valehtelee jatkuvasti. Päiväkodin johtajan kanssa, kun juttelin asiasta, niin toivoivat etten tule tapaamaan poikaa päiväkotiin, koska siellä menee hyvin ja toivoivat sen säilyvän neutraalina paikkana. Eli, vaikka minulla on käräjäoikeuden väliaikaismääräys tapaamisesta, niin eivät halua, että menen lastani hakemaan päiväkodista tai muuten tapaaman häntä sinne.
Tunsin taas olevani joku hirviö tai rikollisen paha ihminen, mutta lopulta ajattelin, että ehkä se on lapsen kannalta kuitenkin parempi niin, vaikka ottaakin todella koville.
Myöhemmin selvisi, että olivat myös kysyneet lastensuojelusta, että voiko poikaa luovuttaa isälle, jos isä hakee lapsen päiväkodista. Olivat sentään vastanneet, että kyllä voi. Aika pahalta tämä tuntui, kun viranomaiset ”joutuvat” varmistamaan toisiltaan isän kelvollisuutta nähdä omaa lastaan. Exän perättömät lastensuojeluilmoitukset, jatkuva valehtelu sekä muiden viranomaisten tuki vieraannuttamiselle olivat näköjään saaneet heidätkin jo epäilemään isää.
Käräjäoikeuteen hakeminen, minun ja exäni vaatimukset
Koska exä päätti lopettaa Follo-sovittelun, oli pakko hakea lopulta asioiden käsittelyä käräjäoikeudessa. Esikäsittelyistunnossa, jossa annettiin asiasta väliaikaismääräys, ei minulle jäänyt tuomarista kovin vakuuttava sekä ammattitaitoinen kuvaa. Molemmat asianajajat neuvoivat tuomaria istunnossa muun muassa siitä, mitä väliaikaismääräykseen kirjoitetaan. Pyysin, että saisin noin 10 lisäpäivää pojan kanssa seuraavan seitsemän kuukauden ajalle normaalitapaamisten päälle, koskien lähinnä loma-aikoja. Exähän ei tietenkään asiasta tykännyt, eikä olisi halunnut antaa minulle yhtään extra-aikaa. Tuomari painotti minulle, että kyseessä on aina kompromissien tekeminen ja että näistä vähäisistäkin päivistä pitää tiputtaa lisää pois. Pyysin, että varsinaiseen oikeuskäsittelyyn tulisi kaksi muutakin tuomaria päättämään asiasta.
Väliaikaismääräystäkään äiti ei noudattanut, vaan pilatun joulun jälkeen katkaisi lopulta kaikki lapsen kontaktit minuun ja minun puoleni sukuun. Asianajajani oli sitä mieltä, että ei kannattanut hakea väliaikaismääräyksen täytäntöönpanoa ja sen jälkeen sopimussakkoa tapaamisoikeuden rikkomisesta, sillä näiden käsittely olisi kestänyt pitkään. Tämä tekemättä jättäminen jäi kyllä mietityttämään, ja näin jälkikäteen toteaisin, että olisi sittenkin pitänyt niin heti tehdä. En tiennyt mm. sitä, että oikeuden päätöstäkin sai odottaa reilu kolme viikkoa ilman tapaamisia. Edelleen toki oli voimassa väliaikaismääräys, mutta eihän sillä mitään merkitystä ollut.
Omat vaatimukset käräjäoikeudessa lyhyesti: Ensisijainen vaatimus: Hain ensisijaisesti yksinhuoltajuutta ja että poika asuisi minun luonani. Tämä olisi tilanteen alkuasetelma, jolla pyrin siihen, ettei exä pystyisi toiminnallaan ja puheillaan vaikuttamaan poikaan. Äitiä poika tapaisi kolmen kuukauden ajan valvottuina ja sen jälkeen toiset kolme kuukautta tuettuina. Valvottujen ja tuettujen tapaamisten jälkeen voidaan siirtyä äidin luona tapahtuviin tapaamisiin. Valvotut ja tuetut tapaamiset ovat mielestäni aluksi tarpeen sen vuoksi, ettei exäni pääse jatkamaan pojan vieraannuttamista minusta ja varmistetaan se, että äiti ei jätä lasta palauttamatta tapaamisista. Äiti saisi tavata poikaa kuitenkin heti joka viikko ja joka toinen viikko kaksi kertaa. Sen jälkeen pitkä viikonloppu joka toinen viikko ja lomat puoliksi. Myöhemmin voitaisiin harkita vuoroviikonasumista uudestaan, mikäli äiti sanoin ja teoin pystyy todistettavasti asettamaan lapsen edun ensisijalle ja hoitamaan häntä sen mukaisesti. Toissijainen vaatimus: Toissijainen vaatimukseni oli, että lapsi asuu vuorotellen vanhempiensa luona ja pojan virallinen asuinpaikka määrätään isän luokse. Siinä tapauksessa, että isä olisi tapaava vanhempi, tulee äiti velvoittaa sakon uhalla sallimaan tapaamiset. Äidin toiminnan perusteella (tapaamisten rajoittaminen ja estäminen) on aihetta epäillä, että hän ei tulisi vapaaehtoisesti noudattamaan tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä. Uhkasakko tulee määrätä juoksevana 1 000 € jokaisesta toteutumatta jääneestä tapaamisesta. |
Äidin vaatimukset Käräjäoikeudessa Äidin vaatimukset olivat sitten ihan toista maata ja mielestäni aivan absurdit – ne lähinnä todistivat vieraannuttamisen puolesta. Mikäli nämä menisivät läpi hän pystyisi täysin mitätöimään isän ja isän puolen suhteen lapseen. Oma asianajajani on tehnyt pitkän uran ja totesi, ettei ole koskaan uransa aikana nähnyt vaadittavan näin rajattuja tapaamisoikeuksia. Äidin ensisijaiset vaatimukset (kopioitu vaatimuslistalta)
Äidin vaatimuskohdat 8–12 käsittelivät kukin erillisinä kohtina joulut, pääsiäiset, kiirastorstait, talvilomat, isänpäivät, juhannukset tarkkoineen kellonaikoineen. 13) Vuodesta 2026 alkaen lapsi viettää kesälomaa isän kanssa kaksi yhden viikon (7 yötä) jaksoa. Lomaviikko alkaa ja päättyy sunnuntaina klo 18. Isän lomajaksot sijoittuvat vuosittain viikolle ja 23 ja viikolle 27. Äidillä on oikeus pitää kesälomaa yhdessä jaksossa, jonka aikana lapsen ja isän tapaamisia ei ole. 14) Äidillä on oikeus perua yksi tapaamisviikonloppu sekä syys- että kevätlukukaudella. Äiti ilmoittaa peruutuksesta vähintään kolme viikkoa etukäteen. 15) Äidillä on oikeus perua yksi tapaaminen kesällä 2023 ja 2025. Äiti ilmoittaa peruutuksesta vähintään kolme viikkoa etukäteen. Äidillä riittää pokkaa myös laittaa tämmöistä tekstiä (kuten alla), vaikka hän itse henkisesti pahoinpitelee lasta. Perusnarsistina tekee itse asioita, joista syyttää minua. ”1.12.2019 voimaan tullut laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta korostaa entisestään sitä, että huoltajan on suojeltava lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta ja huonolta kohtelulta (HTK 1 § 2 mom.). Riippumatta siitä, joutuuko lapsi itse väkivallan kohteeksi vai altistuuko hän muulla tavoin esim. silminnäkijänä väkivallalle, vaikuttaa se lapsen kasvuun ja kehitykseen”. Äidin toissijaiset vaatimukset (kopioitu vaatimuslistalta) Mikäli käräjäoikeus katsoo, ettei lapsen tapaamisten järjestämistä valvottuina tai tuettuina olisi tarvetta, hän vaatii että:
Kohdat 5–9, joissa sovittiin jouluista, isän päivistä ym. noudattivat äidin ensisijaisten vaatimusten listan vastaavia kohtia. Kohdat 10 ja 11 oikeuttavat äidin perumaan yksi tapaamisviikonloppu sekä syys- että kevätlukukaudella ja yksi tapaaminen kesällä 2024 ja 2025. Näistä peruutuksista äidin on ilmoitettava isälle vähintään kolme viikkoa etukäteen. |
Käräjäoikeuden istunto
Käräjäoikeuden istunnot kestivät kaksi pitkää päivää. Exä oli kasannut todella ison määrän ”todisteita” – ilmeisesti sen vuoksi, että kun oikeita todisteita ei ollut, niin hän päätti isolla määrällä yrittää korvata laadun. Exän puheenvuoro kesti yli kaksi tuntia.
Se oli täyttä tykitystä minua kohtaan, asioiden vääristelyä ja valheita. Hän muun muassa väitti, että olin henkisesti ja fyysisesti pahoinpidellyt häntä, lasta ja jopa hänen koiraansa. Exä väitti myös, että olin monta kertaa uhannut tappaa hänen koiransa ja usean kerran myös hänen isänsä. Tämän lisäksi hän ilmoitti, että oli yhdessäolomme aikana joutunut yksin hoitamaan lapsen ja enimmäkseen kaiken muunkin.
Kyseinen kaksituntinen oli raskasta kuultavaa, kun valheet seurasivat toisiaan, enkä voinut millään tavalla itse puuttua ja korjata valheellisia väitteitä. Näiden lisäksi exä vaati, että häneen puheosuutensa nauhoitus erikseen salataan. Hän vetosi siihen, että häntä voidaan mustamaalata jälkikäteen. Ymmärsin tämän hyvinkin, koska valehteli niin törkeästi. Salauksesta keskusteltiin melkein puoli tuntia. Puheenjohtajana toiminut tuomari oli mielestäni täysin ”munaton” mies, eikä pistänyt kunnolla vastaan, vaikka pari kertaa sanoikin, että salauksesta olisi pitänyt sopia etukäteen. Minua alettiin painostamaan asiassa ja myös jopa oma asianajaja suositteli minun suostuvan hänen perättömän lausuntonsa salaamiseen. Suostuin lopulta salaukseen, jotta asioissa päästiin eteenpäin – tosin ajattelin, että olisi ollut reilua, että edes oikeudessa olisimme tasavertaisessa asemassa exäni kanssa. No, se osoittautui toiveajatteluksi.
Exäni vanhemmat olivat myös todistamassa. Hekin valehtelivat ja vääristelivät asioita jonkin verran, mutta puhuivat vahingossa asioita hieman ristiin. Exän naapuri ja ystävä yli 10-vuoden takaa oli myös etätodistajana, joka hieman ”mokasi” kertomalla, että oli nähnyt minun nukuttamasta lasta vaunuissa pihalla, vaikka äiti väitti, etten juurikaan osallistunut lapsen hoitoon. Naapuri työskenteli samassa perheneuvolassa terapeuttina, jossa olemme käyneet. Iso pettymys myös häneen ihmisenä ja alan ”ammattilaisena”, että lähti puolustamaan ystäväänsä lapsesta välittämättä.
Minun puoleltani todistajina olivat äitini, siskoni (lapsen kummi) ja perheenäiti/opettaja-ystäväni. Äitini itki paljon, koska hänellä oli tunteet niin pinnalla. Siskoni pystyi hallitsemaan tunteensa paremmin. Hän totesi paikkansapitävästi, että oikeudenkäynti oli aika farssi, jossa exä yritti tehdä minusta rikollista.
Myös normaalista oikeuskäytännöstä poikettiin: koska minä olin vienyt asian oikeuteen, niin ensin olisi ollut exän yhteenveto ja sitten minun. Oikeus pyysi kuitenkin, että ensin on minun ja sitten exän yhteenveto. Asianajajani tästä kommentoi, mutta tapansa mukaan antoi taas periksi. Pyysin lopussa saada puhua edes viisi minuuttia tai edes muutaman minuutin. Tähän ei annettu lupaa, vaan todettiin, että asianajajani yhteenveto riittää heille. Äiti varmaan pelkäsi, että minä tai asianajajani olisi lopussa ”ampunut alas” hänen valheitansa, jos hän olisi ollut ensin vuorossa.
Oikeuden päätöstä joutui odottamaan reilut kolme viikkoa, minkä aikana exäni ei edelleenkään noudattanut käräjäoikeuden väliaikaismääräystä tapaamisista. Kaikki kontaktit poikaani olivat edelleen poikki niin minulla kuin minun puolen suvullani. Asianajajani kysyi oikeuden jälkeen tapaamisista äidin edustajalta.
Exäni oli sanonut, että harkitsee asiaa. Nauroin ääneen (vaikka asiassa ei sinällään ollut mitään nauramista). Tiesin etukäteen, miten tässä käy: miksi hän yhtäkkiä NYT antaisi minun nähdä poikaa, kun on monta kuukautta evännyt tapaamisemme.
Oikeuden päätös eli OIKEUSMURHA
Oikeuden päätös saapui 21.4.2023. Se oli järkyttävää luettavaa. Exän valheet ja asioiden vääristelyt olivat näemmä uponneet hyvin tuomareihin.
Minun toimittamani seikkaperäiset dokumentit, todistukset ja vetoaminen siihen, että kyseessä on aivan selkeä vieraannuttaminen, kuitattiin toteamuksella, etteivät näytöt riitä vieraannuttamisepäilyyn! Täysin yksiselitteisesti OIKEUSMURHA!
Näytöksi vieraannuttamisepäilyn kumoamiseen riitti, että exäni väitti lapsen olleen silloin sairaana, kun olisi ollut minun vuoroni pitää poika luonani. Poika oli myös muun muassa kertonut exälle hänen mukaansa, että olin lyönyt ja puristanut poikaa edellisen vuoden helmikuussa. Lääkärihän totesi, ettei mitään jälkiä lapsesta löytänyt ja tämä lausunto oli esillä oikeudessa.
Oikeuden muistiinpanot olivat nekin mielestäni laadittu puolueellisesti muun muassa seuraavin osin:
– asioita oli kirjattu ja jätetty kirjaamatta äidin hyväksi
– minun puolen todistajieni lausunnoista oli tehty muistiinpanoja noin sivun verran, exän puolen todistajilta kahden sivun verran (molemmilla meillä oli kolme todistajaa)
– sanomisiani on vääristelty, kirjattu väärin tai esitetty perusteettomia väitteitä, kuten:
”Asiassa esitetty kirjallinen todistelu ja henkilötodistelu sekä myös isän käyttäytyminen oikeudenkäynnin aikana tukee olennaisesti sitä, että isä on pidempiaikaisesti kertonut lapselle erilaisia negatiivisia asioita äidistä ja tämän vanhemmista”.
– oikeudessa väitettiin, että äiti on monesti kokenut isän käytöksen uhkaavana ja isä on uhkaillut tätä monin eri tavoin.
– Erikoisista kommenteista ja johtopäätöksistä esimerkkinä: ”Isä rakastaa poikaa erittäin paljon ja lapsi on isälle todella tärkeä. Isä kykenee sinänsä huolehtimaan lapsesta. Isä on ollut pidempiaikaisesti pettynyt äidin kantaan suhteessa tapaamisiin ja pyrkinyt eri tavoin vakuuttamaan äidin omasta kannastaan. Pystyy sinänsä huolehtimaan lapsesta??! Voi hyvänen aika. Aivan kuin olisin jotenkin puutteellinen isäksi ja pystyn kuitenkin ”jotenkuten/rimaa hipoen, mutten riittävästi” huolehtimaan lapsestani!
Ja sitten tämä: ”Pyrkinyt eri tavoin vakuuttamaan äidin omasta kannastaan??!” Tällä viitataan vieraannuttamiseen ja siihen, että kun olen kymmenillä eri viesteillä koittanut saada äiti tajuamaan, mitä vieraannuttaminen tekee lapselle. Olen laittanut mm. monia linkkejä eri tutkimuksiin vieraannuttamisesta. Tätä asiaahan exä esitti siltä kantilta, että tässä isä jatkaa henkistä pahoinpitelyä häntä kohtaan esittämällä ihan perättömiä väitteitä hänestä.
– Oikeuden päätöksessä todettiin myös, että ”vanhemmat eivät ole kyenneet eron jälkeen sopimaan lapsen käytännönasioiden hoitamisesta, vanhemmilla ei ole lainkaan keskusteluyhteyttä. Esitetyn näytön perusteella vanhempien on erittäin vaikea keskustella keskenään ja kommunikaatio on tapahtunut viestein”. No niinpä tietysti myös minut vedettiin syntipukiksi mukaan tämän viestinnän toimimattomuuteen.
Muistat varmaan vielä tämän tarina alkupuolelta, miten exä oli ilmoittanut viisi päivää eron jälkeen, ettei suostu keskustelemaan puhelimitse saatikka kasvotusten ja että viestintään käytetään WhatsAppia ja pidempiin asioihin sähköpostia. Kymmeniä viestejä lähetin siitä, että lapsen takia meidän pitää puhua ja saada asiat sovittua.
En minä voinut mitenkään pakottaa exää keskustelemaan! Ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä exällä riittää pokkaa vääristää tämäkin asia ja vielä oikeuden edessä. Hän on vielä itse tuomarin ammatissa.
Muita exäni ”muunneltuun totuuteen” perustuvia sanomisia, eli siis täyttä valhetta ovat myös:
– ”Isä on muun muassa toistuvasti esittänyt, että lapsi tulisi ottaa äidiltä huostaan”. Tämän olen lastensuojeluun ilmoittanut vasta joulun 2022 jälkeen melkein kaksi vuotta erosta, kun tilanne oli eskaloitunut jo niin pahaksi vieraannuttamistapaukseksi, että näin ainoaksi vaihtoehdoksi pelastaa poika äidiltä ja hänen vanhemmiltaan.
– ”Isä on lähtenyt siitä, että väliin jääneet tapaamiset tulee korvata”. Ei pidä paikkaansa. Olen pyytänyt, että ainakin osa tulee korvata. Se on selvä, että osassa tapauksissa poika on ollut oikeasti sairas, enkä ole vaatinut, että kaikki pitäisi korvata.
– ” Olosuhdeselvityksessä on todettu, että selvittäjät eivät näe estettä sille, etteikö lapsi voisi nähdä molempia vanhempiaan. Selvityksessä ei ole tuotu esiin, että asiassa tulisi ottaa jollain tavoin huomioon vieraannuttaminen tai siihen liittyviä seikkoja”.
Olosuhdeselvityksen tekijät kertoivat isälle, ettei ole heidän asiansa ottaa kantaa vieraannuttamiseen. Se käsitellään oikeudessa. Sama lastensuojelun kanssa. He neuvoivat olemaan yhteydessä asianajajaan ja hakemaan tuomion täytäntöönpanoa.
Vieraannuttaminen näyttää olevan todella kuuma peruna viranomaisten keskuudessa: kukaan ei halua ottaa siitä koppia, vaan asia siirretään nopeasti toiselle viranomaiselle, joka sitten siirtää sen kolmannelle, neljännelle jne. Loppupeleissä ei sitten enää löydykään ketään, jonka asia olisi vieraannuttamiseen tarttua. Meidän tapauksessamme asia kuitattiin näin:
– ”Vanhempien erimielisyydestä suhteessa tapaamisten laajentamiseen tai peruuntuneiden tapaamisten korvaamiseen ei voida tässä tapauksessa johtaa sitä, että äiti olisi pyrkinyt isän esittämällä tavalla vieraannuttamaan lasta isästä”. Minun sukulaiseni todistukset vahvistivat sen, että koko suku yritetään vieraannuttaa pojasta, eikä pelkästään isä. Sen lisäksi kaikki muut todisteet, joita esitettiin. Millään ei mitään merkitystä oikeudelle, kun tuomarikollega ja äiti on vastapuolella.
Tässä vaiheessa romahti luottamus ja kunnioitus Suomen oikeuslaitosta kohtaan. Vaikkei luottamus aiemminkaan ollut kovin hyvä, tämä oli mielestäni jo ihan sairasta menoa. Oikeuden päätöksestä puolueellisuus paistoi ja suorastaan haisi lävitse. Olin jo ”odottanut” huonoa lopputulemaa lapsen kannalta oikeudenkäynnin jälkeen, mutta lopputulos oli vieläkin huonompi, kuin etukäteen pelkäsin.
Oikeuden lopputulos
– Oikeudenkäyntikulut: exä kehtasi vielä vaatia, että maksan hänen oikeudenkäynti-kulunsa. Minulla olisi ollut erittäin painava syy vaatia oikeudenkäyntikuluja exältä, sillä hänen takiaan oikeuteen asti jouduin asian viemään, sillä hän ei suostunut sovittelemaan eikä sopimaan asioista muualla ja Follo-sovittelunkin lopetti.
Tuomiossa tästäkin kommentoitiin, että tätä oikein harkittiin, mutta ei sentään mennyt läpi ja molemmat maksoivat oman kulunsa niin kuin normaalisti on tapana. Minähän kommentoin tästä jo oikeudessa, että kovin absurdi on tämäkin exän vaatimus.
– Uhkasakkovaatimus: ei mennyt läpi, vaikka äiti oli jo rikkonut Follo-sopimusta ja käräjäoikeuden väliaikaismääräystä. Mitään järkeviä perusteluja tälle hylkäävälle vastaukselle ei ollut. Asiasta todettiin seuraavaa: ”Hallituksen esityksen 88/2018 vp. mukaan uhkasakko voitaisiin asettaa tapaamisoikeuden toteutumisen tehosteeksi vain, jos sen vanhemman tai huoltajan, jonka luona lapsi asuu, aikaisemman toiminnan perusteella on aihetta epäillä, että hän ei tulisi vapaaehtoisesti noudattamaan tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä. Esimerkkinä voidaan esityksen mukaan mainita tilanne, jossa vanhempi tai huoltaja ilman hyväksyttävää syytä on jättänyt noudattamatta tapaamisoikeudesta annettua väliaikaismääräystä tai ei ole muutoin sallinut tapaamisia ennen päätöksen antamista. Edellä mainitut perustelut huomioiden tapaamiset eivät ole jääneet toteutumatta äidistä johtuen siten, että asiassa olisi aihetta epäillä, etteikö äiti tulisi vapaaehtoisesti noudattamaan tapaamisista annettavaa käräjäoikeuden määräystä. Uhkasakon asettamista koskeva vaatimus hylätään.”
– Päätös lapsen huollosta ja asumisesta
- ”Lapsi on vanhempiensa yhteisessä huollossa tällä päätöksellä määrättävin seuraavin tehtävänjakomääräyksin. Tehtävien jako huoltajien äiti ja isä kesken: Äiti päättää yksin lapsen passista, terveyden- ja sairaanhoidosta sekä päiväkotiin ja kouluun liittyvistä asioista. Muista lapsen asioista vanhemmat päättävät yhdessä.”
- Asumisesta ei virallisesti annettu päätösvaltaa äidille, mutta kuitenkin todettiin seuraavasti: ”Asuinpaikan osalta äiti on kertonut, ettei hänellä ole aikomusta muuttaa, ainakaan lähitulevaisuudessa. Tehtävänjakomääräyksen antamista asuinpaikan osalta voidaan pitää varsin poikkeuksellisena. Lapsi asuu äitinsä luona riippumatta siitä, asuuko äiti tulevaisuudessa nykyisessä kaupungissa tai esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla”. Oikeudessa äiti ensin pitkään perusteli, miksi lapsen olisi tärkeää asua nykyisessä kodissaan. No, totesi silti yhdessä kohtaa ristiriitaisesti, että harkitsee muuttoa noin 100 kilometrin päähän. Tästä ei mainittu yhteenvedossa tietenkään mitään.
- Päätös lapsen terveys – ja sairaanhoitoasioista oli aivan käsittämätöntä valhetta (paitsi, että äidin sanomisiin ei voi luottaa): ”Isä ei ole luottanut siihen, mitä äiti kertoo lapsen terveydentilasta ja sairastumisista. Äidin mukaan isä on suhtautunut negatiivisesti neuvolatyöskentelyyn. Isä on itse tuonut esiin, miten neuvolassa työntekijät olivat puolueellisia ja isää vaiennettiin. Isä ei ole nähnyt neuvolatyöskentelyä tarpeelliseksi.
Äiti pelkää, että isä voisi estää tai hankaloittaa lapsen neuvolatyöskentelyä. Käräjäoikeus katsoo, että lapsen edun varmistamiseksi on syytä antaa äidille oikeus yksin päättää lapsen terveyden- ja sairaanhoidosta”. En millään muotoa ole, enkä koskaan ole ollut pojan neuvolakäyntejä vastaan!
Tässä oli nyt sitten lopputulos siitä, kun vastineessani otin kantaa siihen, että
exän valheiden pohjalta perheneuvottelun sovittelu oli puolueellista, ja että äidin valheiden pohjalta sosiaalityöntekijä teki lastensuojeluilmoituksia (eikä halunnut olla tekemisissä isän kanssa), mutta lapsen vieraannuttamisesta sekä huonosta hoidosta ei sosiaalityöntekijä lastensuojeluilmoitusta tehnyt.
- Passi-asian perustelut lähinnä huvittivat:” Passin osalta on esitetty epäilys siitä, miten isä suhtautuu passin uusimiseen tulevaisuudessa. Äidin mukaan isä olisi pyrkinyt estämään äidin ja lapsen matkustamista, koska äiti ei ollut suostunut isän pyyntöihin tapaamisista. Käräjäoikeus katsoo, että passin osalta on lapsen edun varmistamiseksi parempi, että äiti voi päättää passista ilman, että asiasta aiheutuu turhaa riitaa vanhempien välille”.
Taas näitä valheita. Kerran oli jostain kesämatkasta puhe, kun oli äiti tietenkin varannut matkan isätapaamisen päälle, eikä taaskaan olisi saanut korvaavia päiviä tilalle. Exä on alusta alkaen käyttäytynyt yksinhuoltajan lailla ja näin rikkonut räikeästi lakia yhteishuoltajuudesta, koska hän tietää, että voi niin tehdä ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Ilmeisesti silläkään ei ole mitään väliä, että rikollinen toimii tuomarin ammatissa. Ehkä hän laskee sen varaan, että saa salattua asian tarpeeksi hyvin, ettei ainakaan menetä mainettaan.
Yhteishuoltajuuslaki on mielestäni täysi vitsi, eikä yhteishuoltajuudella ole käytännössä mitään merkitystä. Jos äiti päättää omia lapsen ja toimia kuin yksinhuoltaja, ei isä voi kuin sivusta katsoa, miten tämä lapsen ominut vanhempi sanelee, koska saa tavata lasta vai saako tavata ollenkaan.
Päätös lasten tapaamisesta (ml. lomat, juhlapyhät jne.)
Isä | Äiti | ||
Kesä 2024 | Lapsi on isällä kaksi erillistä lomajaksoa keskiviikosta maanantaihin, jotka eivät ole peräkkäisillä viikoilla. | Yksi kahden viikon yhtämittainen lomajakso, jota isän viikkotapaamiset eivät keskeytä. | Muutoin kesällä noudatetaan normaaleja viikkotapaamisia. Vanhemmat ilmoittavat toisilleen toiveensa lomaluonapidosta 15.4. mennessä. Jos sopimusta ei synny, saa äiti valita lomaluona-pidon ajankohdan kesällä. Äiti ilmoittaa luonapitonsa ajankohdan 30.4. mennessä ja isä ilmoittaa loma-ajan luonapidostaan 7.5. mennessä. |
Kesä 2025 | Lapsi on isällä kaksi erillistä viikon jaksoa maanantaista maanantaihin. | Yksi kahden viikon yhtämittainen lomajakso, jota isän viikkotapaamiset eivät keskeytä. | Sama kuin 2024. |
Kesä 2026 | Lapsi on isän kanssa kesälomalla neljä viikkoa kahdessa erillisessä kahden viikon jaksossa. | Äidillä on vastaava oikeus loma-ajan luonapitoon, jota isän viikkotapaamiset eivät keskeytä. | Muutoin kesällä noudatetaan normaaleja viikkotapaamisia. Vanhemmat ilmoittavat toisilleen toiveensa lomaluonapidosta 15.4. mennessä. Jos sopimusta ei synny, saa isä valita lomaluonapidon ajankohdan parittomina vuosina ja äiti parillisina vuosina. Tällöin valintavuorossa oleva vanhempi ilmoittaa luonapitonsa ajankohdan 30.4. mennessä ja ei-valintavuorossa oleva vanhempi ilmoittaa loma-ajan luonapidostaan 7.5. mennessä. |
Joulu 2023 | 2023 lapsi on isällä alkaen 22.12.2023 päiväkodista maanantaihin 25.12.2023 klo 11.00. | ||
Joulu ja uusivuosi 2024 | Lapsi on isän luona uutenavuotena. 30.12.2024 klo 16.00–1.1.2025 klo 16.00. | Lapsi on äidin luona jouluna 23.12.2024 klo 11.00 alkaen. | |
Joulu 2025 lukien | Lapsi on parittomina vuosina joulun isän luona päiväkodin/ koulun päättymispäivästä 30.12. asti. | Lapsi on äidin kanssa parillisina vuosina päiväkodin/ koulun päättymispäivästä 30.12. asti. |
Joululomat | Isän kanssa vuodesta 2026 lukien parillisten vuosien joululoman jälkiosan alkaen 30.12. klo 16 ja päättyen viimeiseen lomapäivään klo 16. | 2025 alkaen lapsi on äidin luona parittomien vuosien joululoman jälkiosan alkaen 30.12. klo 16 ja päättyen viimeiseen lomapäivään klo 16. | |
Juhannus-viikonloppu 2024 alkaen | Parittomina vuosina isän kanssa. | Parillisina vuosina äidin kanssa. | Alkaen juhannusaattoa edeltävänä torstaina päiväkodista/ koulusta ja päättyen sunnuntaina klo 18. |
Isänpäivä | 2023 lapsi on isän luona sunnuntaihin klo 17.00. – 2024 alkaen, jos isänpäivä ei ole isän tapaamisviikonloppuna, lapsi on isän luona isänpäivää edeltävästä lauantaista klo 18.00 maanantaihin päiväkotiin/kouluun. | ||
Äitienpäivä | – 2023 lapsi on äidin luona sunnuntaina 14.5.2023. – 2024 alkaen, jos äitienpäivä on isän tapaamisviikon-loppuna, lapsi on äidin luona äitienpäivää edeltävästä lauantaista klo 18.00 maanantaihin päiväkotiin/kouluun. | ||
Koulujen syyslomat 2025 lukien | Parillisten vuosien koulujen syyslomat isän luona. | Parittomien vuosien koulujen syyslomat äitinsä kanssa. | Lomaa edeltävästä perjantaista koulusta lomaviikon sunnuntaihin klo 18 ja vastaavasti. |
Koulujen talvilomat 2026 lukien | Parillisten vuosien koulujen talvilomat isän luona. | Parittomien vuosien koulujen talvilomat äitinsä kanssa. | Lomaa edeltävästä perjantaista koulusta lomaviikon sunnuntaihin klo 18. |
Pääsiäinen | – 2024 pääsiäisenä lapsi on isän luona perjantaista 29.3. klo 11.00 sunnuntaihin 31.3. klo 17.00. – 2026 lukien lapsi on isän luona parittomien vuosien pääsiäisenä | Äidin luona parillisina vuosina. | Kiirastorstaista koulusta toiseen pääsiäispäivään klo 18 ja kiirastorstaista koulusta toiseen pääsiäispäivään klo 18. |
Isän ja lapsen tuetut tapaamiset huhtikuusta 2023 | Päätöksen antamisesta lukien yhteensä kaksi kertaa tuetusti parittomien viikkojen viikonloppuisin kahden tunnin ajan Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen järjestämässä tapaamispaikassa tapaamispaikan aukioloaikojen mukaan. Vanhemmat sopivat tarkemmat tapaamispäivät ja ajat tapaamispaikan kanssa. | ||
Kahden tuetun tapaamisen jälkeen | Kun edellä mainitut kaksi tuettua tapaamista ovat toteutuneet tapaamispaikan sääntöjen mukaan, lapsi tapaa isäänsä yhteensä neljä kertaa tuetusti jokaisen viikon viikonloppuna 2–3 tunnin ajan Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen järjestämässä tapaamispaikassa tapaamispaikan aukioloaikojen mukaan. Vanhemmat sopivat tarkemmat tapaamispäivät ja ajat tapaamispaikan kanssa. Isä ja lapsi voivat ulkoilla tapaamisten aikana. | ||
Neljän tuetun tapaamisen jälkeen | Kun edellä mainitut neljä tuettua tapaamista ovat toteutuneet tapaamispaikan sääntöjen mukaan, lapsi tapaa isäänsä yhteensä viisi kertaa parittomien viikkojen lauantaisin klo 10.00–17.00. Vaihdot tapahtuvat valvotusti tapaamispaikassa. Edellä mainittujen viiden toteutuneen lauantaitapaamisen jälkeen lapsi tapaa isäänsä yhteensä kuusi kertaa parittomien viikkojen perjantaista päiväkodista lauantaihin klo 17.00. Vaihto lauantaina tapahtuu valvotusti tapaamispaikassa. | ||
Kuuden toteutuneen tapaamisen jälkeen | Edellä mainittujen kuuden toteutuneen tapaamisen jälkeen lapsi tapaa isäänsä parittomien viikkojen perjantaista päiväkodista sunnuntaihin klo 17.00. Vaihto sunnuntaina tapahtuu valvotusti tapaamispaikassa. | ||
1.5.2024 alkaen | parittomien viikkojen perjantaista päiväkodista maanantaihin päiväkotiin. 1.3.2025 lukien lapsi tapaa isäänsä parittomien viikkojen torstaista päiväkodista/koulusta maanantaihin päiväkotiin/kouluun. | ||
Jos vaihtoa ei ole mahdollista toteuttaa päiväkodin/koulun tai tapaamispaikan kautta, vaihto tapahtuu vanhempien erikseen sopimassa paikassa. Jos vaihto ei voi tapahtua päiväkodin/koulun kautta, vaihto tapahtuu klo 16.00. | |||
Yleiset kommentit oikeuden surkeasta päätöksestä
Minun puolen sukuni oli unohdettu päätöksessä täysin. Ei haluttu ottaa mitään kantaa siihen faktaan, että tässähän on vieraannuttamassa koko lapsen isän puolen sukua, eikä pelkästään isää. Hyvin etäiseksi on jäänyt pojan suhde heihin exän toiminnan takia.
Kesälle 2023 ei ole minulle laitettu mitään lomatapaamisia. Joulu 2023 näyttäisi olevan sentään minulla, mutta katsotaan, mitä äiti keksii taas jouluksi.
Ilmeisesti oikeuslaitos nieli exäni ja hänen vanhempiensa valheet totena. Ehkä myös samaistuivat enemmän tuomarikollegan puolelle. Otaksun, että myös aiheellisesti tekemilläni lastensuojeluilmoituksilla, viittauksillani eri tahojen puolueellisuuteen sekä vieraannuttamisen esille ottamisella olen saanut otsaani hankalan tyypin leiman. Ehkä tuomarit kokivat, etten myöskään arvostanut heitä tarpeeksi. Vaikeatahan heitä on pitää ammattilaisina ja lapsen etua ajavani virkamiehinä kaiken sen jälkeen, miten toimivat ja asian päättivät. Päätökseen ei ollut edes vaivauduttu laittamaan mitään ohjeita, kuinka pystyy sopimaan tuetuista tapaamisesta tai edes yhteistietoja. Jonkin aikaa googlettamalla nämä lopulta sitten löysin, mutta oli kyllä tehty yllättävän vaikeaksi.
Tässä oikeuden päätöksessä on kyllä lapsen etu pahasti jäänyt äidin rikollisen toiminnan suojelun jalkoihin. Kaikki viranomaiset ovat olleet tähän asti käytännössä avunantajia lapsen henkiseen pahoinpitelyyn ja tukeneet äitiä, että hän pystyy jatkamaan tätä lapsen massiivista kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä. Ei riitä sanat siihen, mitä tunteita tämänkaltainen fakta herättää. Lähinnä sanottamaksi vetää…
Tuetut tapaamiset
THL:n sivuilla lukee mm. seuraavasti:
”Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten tuella ja valvonnalla huolehditaan siitä, että lapsen tapaamisoikeus toteutuu lapsen edun mukaisesti. Tuen tai valvonnan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Sosiaalihuoltolaki 27 § (Finlex).
Tuki tai valvonta voi olla tarpeen, jos tapaava vanhempi ei kykene hoitamaan lasta tai kohtelee lasta hänen etunsa vastaisella tavalla. Tapaamisten valvominen voi olla tarpeellista esimerkiksi silloin, kun on uhkana, että lapsi viedään luvatta pois maasta.
Tapaavalla vanhemmalla voi olla esimerkiksi vakavia päihde- tai mielenterveysongelmia, joiden vuoksi hän ei kykene huolehtimaan lapsen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista ilman tukea tai valvontaa. Tuettuja tapaamisia voidaan tarvita myös esimerkiksi sen varmistamiseksi, ettei vanhempi saavu tapaamiseen päihtyneenä.
Tuen tai valvonnan perusteena voi myös olla lapsen psyykkisen turvallisuuden vaarantuminen. Lapsi voi olla esimerkiksi pelokas ja traumatisoitunut, koska on joutunut näkemään vanhempien välistä väkivaltaa.
Tapaamisten tukea tai valvontaa saatetaan tarvita myös tilanteessa, jossa lapsi ei ole tavannut vanhempaansa lainkaan aikaisemmin tai yhteydenpito on ollut erittäin vähäistä. Tällöin valvojan tehtävänä on tukea lapsen ja vanhemman välisen suhteen muodostumista sekä auttaa käytännön asioissa ja lapsen hoidossa. Mainituissa tapauksissa tapaamisten toteuttaminen tuettuina on pääsääntöisesti riittävä järjestely lapsen edun turvaamiseksi”.
Minun tapauksessani ei ole mitään edellä mainittuja perusteluita tuetuille tapaamisille. Oli toki lopulta ne viisi kuukautta äidin (ja viranomaisten takia), jolloin oli kaikki kontaktit lapseen poikki, mutta ei siihen todellakaan tarvita tuettuja tapaamisia. Ehkä kaksi ensimmäistä kertaa olisi voinut olla päivätapaamisia ja sen jälkeen vasta lapsi olisi tullut yöksi. Siitä pari kertaa yhden yön yli -tapaamisia ja sitten lisännyt toisen jne. Näin olisi varmistunut, ettei lasta jännitä nukkua pitkästä aikaa isän luona ja olisi taas tottunut olemaan isän kanssa. Itseni, läheisteni ja tuttujeni mielestä olen aivan kelpo ja vaaraton mies lapseni isäksi. Oikeuslaitoksilla on valta määrätä tuetut tapaukset tapauskohtaisesti.
Suhde poikaani
Poikani on tätä kirjoittaessani pian 5-vuotias. Minulla on aina ollut hyvä suhde häneen ja olen hoitanut häntä syntymästään lähtien. Poika on minulle elämäni tärkein ihminen ja haluan hänelle vain parasta. Antaisin koska vaan henkeni hänen puolestaan.
Poika muistuttaa hyvin paljon minua pienenä, mm. luonteensa puolesta. Pidämme molemmat luonnossa liikkumisesta ja liikunnasta ylipäätään. Toivon tosin, ettei hänestä tule samanlaista pikkutarkkaa perfektionistia, kuin itse olen ollut, sillä se tekee elämästä ja varsinkin työmaailmasta turhan rankkaa. Itse olen oppinut tämän kantapään kautta ja monen asian suhteen opetellut ”löysäämään” asennettani.
Olen huomannut vieraannuttamisen tuntomerkkejä pojan sanoissa ja teoissa enenevässä määrin vuoden 2022 lopulta alkaen – jo ennen sitä pilalle mennyttä jouluepisodia. Ennen niin spontaani ja välitön poika oli muuttunut sulkeutuneemmaksi ja varautuneen oloiseksi. Hän ei enää kertonut itsestään ja tapahtumista samanlailla kuin ennen. Aiemmin hän tavatessamme näytti ikävänsä tulemalla syliin, halailemalla ja pussailemalla. Kerrankin hän roikkui jalassani ja sanoi, ettei päästä isistä koskaan irti. Edelleenkin hän kyllä halasi minua, mutta noin vuosi sitten hän pyysi, että halataan aina piilossa, sillä hän ei halua halata äidin ja äidin vanhempien nähden. Sain pusuja poskelle ja halattiin hississä ja sitten vielä monesti uudestaan ennen ulos menoa. Ulos päästyään olinkin sitten pojalle kuin ”ilmaa”, kun hän juoksi suoraan papan syliin. En mitenkään tuomitse sitä, etteikö pojalla saisi olla hyvä suhde exäni vanhempiin, mutta minua ahdistaa suunnattomasti se kieroilun ja valehtelun maailma, missä he ja äiti poikaa kasvattavat. Toivon sydämestäni, ettei poikani peri näitä sairaita arvoja omikseen viettäessään niin paljon aikaa heidän seurassaan.
Vaihtotilanteet olivat nopeita ja lähes sanattomia: annoin pojan tavarat yleensä papalle, koska äiti pysytteli useimmiten etäällä ja poistuin paikalta. Ilmeisesti se kuului esitykseen, että äiti ei tullut lähelle, koska onhan hän valehdellut, että olen väkivaltainen.
Mietin myös sitä, miten poikani käy sitten kun pojan isovanhemmat eivät enää jaksa hoitaa häntä? Exä ei selkeästi pärjää omassa arjessa ilman omia vanhempiaan, jotka ovat jo yli 80-vuotiaita ja exäni äidillä on pitkäaikaissairaus. Tuskin vanhemmat jaksavat enää pitkään toimia niin intensiivisesti lapsenvahtina, kuin nyt ovat. Saattavat jopa tarvita tytärtään hoitamaan heitä. Exäni luonteen tuntien tämä tulee olemaan hänelle kova pala.
Minun vanhempieni ja siskoni (pojan kummitädin) suhde poikaan
Pojan suhde minun puolen sukuuni on myös jäänyt jossain määrin etäiseksi, sillä exäni vieraannuttaminen koskee myös heitä. Alkuun tosin vauva-arki oli kiireistä, eikä silloin kovin paljon kyläilty tai kutsuttu ketään kylään. Sitten tuli korona ja kaikki sulkeutuivat koteihinsa. Sukulaisistani osa asuu hieman pidemmän matkan päässä tai liikkuvat julkisilla, mikä jonkin verran hankaloittaa tapaamisia. Siskoni on jäänyt lapsettomaksi ja suhde poikaani – kummilapseensa – on senkin vuoksi hänelle erityisen tärkeä. Omille vanhemmilleni poika on ainoa lapsenlapsi. Isäni kuoli yllättäen viime kesänä, joten pojan suhde häneen ei ole enää edes mahdollinen. Vaikka he näkivät harvoin, yllätyin hieman itsekin heidän välillään vallitsevasta kemiasta, sillä poika selvästi piti papastaan ja osoitti sen mm. hakemalla kontaktia ja pyrkimällä syliin.
Exäni ei mitenkään eron jälkeen tukenut lapsen suhdetta minun puolen sukuuni: ei puheluita, ei kyläkutsuja, eikä ollut puhetta, että poika olisi voinut mennä isovanhemmilleen. Ne harvat mummin pyytämät videopuhelut pojan kanssa, näivettyivät vähitellen pojan puhumattomuuteen. Tuona edellä mainittuna surullisena jouluna exä katkaisi kaikki kontaktit sukuuni. Puheissaan hän tosin korostaa, miten tärkeää lapselle on suhde isovanhempiinsa. Tarkoittaa ilmeisesti tällä sitten vain omia vanhempiaan.
Toukokuu 2023 – tapaaminen lastensuojelussa
Toukokuun 8. päivä oli vihdoin tunnin tapaaminen lastensuojelun kanssa. Niin kuin ennenkin, äitiä oli taas tavattu ensin. Äiti on aina päässyt esittämään valheensa ensin, minkä jälkeen huomaan eri työntekijöillä vaihtelevasti tietynlaista ennakkoasennetta, kun itse keskustelin asiasta heidän kanssaan. Ilmoitin, että tallennan keskustelun tietokoneella ja se oli heille ok.
Nyt on lapsen äitikin jopa myöntänyt ja poikakin sanonut, että nukkuminen on vaikeaa. Puhunut tästä, kun lastensuojeluntyöntekijä jutellut asiasta. Lapsi näytti hyvinvoivalta työntekijän mukaan ja yllättävänkin hyvältä ottaen tilanteen huomioon. Lastensuojelun mielestä oli hienoa, että tapaamisia on tulossa isälle ja voi alkaa rakentaa uutta, jotta tapaamiset olisivat hyviä. No, meillähän sujui tapaamiset hyvin lapsen kanssa, ja siitähän tässä ei ole kyse.
Nostin esille, että lapsen äitihän se tässä tätä vieraannuttamista ja henkistä väkivaltaa tekee. Lastensuojelun mukaan äiti on kuulemma vastaanottavainen tuelle. Hyvin vaikea uskoa, että hän vilpittömästi olisi, koska eihän hän ole koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa – se on aina jossain muualla. Hyvin perustavanlaatuista narsistista käytöstä.
Olen pariinkin otteeseen ottanut esille, että minulla on todisteita, esim. siitä kuinka äiti ja hänen vanhempansa ovat mustamaalanneet minua (mm. pari videota ja nauhoitusta, joissa poikaa kertoo asioita), mutta lastensuojelun työntekijät eivät halua todisteita käydä läpi. Kun nostin tarvetta esiin, että äiti saataisiin ymmärtämään, millaista vahinkoa tekee lapselle niin kysyttiin, että pidänkö itseäni täydellisenä vanhempana. Kerroin, että en tietenkään, enkä sitä koskaan tule olemaan (ei kukaan ole täydellinen), mutta pyrin olemaan niin hyvä isä lapselle, kun pystyn.
Lastensuojelun mukaan nyt vain seurataan, miten lapsi reagoi valvottuihin tapaamisiin. Perhetyötä voisi aloittaa sitten, kun lapsi tulee isälle yöksi. Äiti on kovasti yrittänyt tehdä yöpymisistä vaikeita, vaikka lapsi totesi mm. viime syksynä, että nukkuu isällä paremmin, kuin äidillä. Ei tarvitse päättää nyt, mitä toivoisi tältä perhetyöltä.
Kertoivat myös, että valitettavasti heillä ei ole osoittaa omaa sosiaalityöntekijää pojalle, koska heillä on resurssipulaa. Tästä voisi tehdä kantelun ja sitä jopa suositeltiin. Seuraavaa lastensuojeluttapaamista ei sovittu.
Tein kantelun aluehallintovirastolle lastensuojelun toiminnasta ylipäätään, tästä omasta asiastani ja siitä, ettei pojalle kyetty nimeämään omaa sosiaalityöntekijää. Hyvinvointialueellamme on nyt kuulemma 35 lasta per sosiaalityöntekijä. Laki (13 b § (22.4.2016/297) määrittelee seuraavasti lapsen asioista vastaavasta sosiaalityöntekijästä: ”Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on nimettävä hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä (lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä), jonka tulee olla sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (817/2015) tarkoitettu sosiaalihuollon ammattihenkilö. Yhdellä lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä saa olla enintään 30 lasta asiakkaanaan. (22.12.2021/1276)”
Lapsen etu versus vieraannuttaminen?
Lastensuojelussa eivät edelleenkään halunneet ottaa mitään kantaa vieraannuttamiseen, mikä on aika järkyttävää. Lapsen etua kuitenkin muka ajetaan ja varmistetaan, onko yhteydenpito isään lapsen edun mukaista. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin jne. jne. Sitä samaa, mitä hoettu aikaisemmin, mutta annetaan silti äidin vieraannuttaa ihan vapaasti. Lastensuojelulla ei kuulemma ole toimivaltaa puuttua asioihin. Katsovat kuitenkin, miten lapsi voi jne.
”On lapsen oikeus tavata vanhempaa, mutta ei velvollisuus”. Edellisellä viitattiin siis selvästi minuun. He eivät ota kantaa, onko oikeuden päätös oikein. Huoltajan oikeus on valtava sekä suojeltu asia ja jos siihen puututaan, täytyy lastensuojelussa olla äärimmäinen varmuus siitä, miksi asioihin puututaan. Ilmeisesti lapsen isällä ei kuitenkaan ole mitään väliä, vaikka yhteishuoltajuus onkin. He kommentoivat myös, että nykyiset sosiaalityöntekijät eivät myöskään ole vastuussa siitä, mitä edelliset työntekijät ovat sanoneet ja tehneet. Eli heidän kantansa näyttäisi olevan se, että isähän tässä on jonkinlainen rikollinen ja ongelma. Ei haluta myöntää faktoja äidin vieraannuttamisesta, eikä siihen haluta puuttua, vaikka äiti on yrittänyt mitätöidä isän suhdetta lapseen sekä lapsen suhdetta isän puolen sukulaisiin erosta asti – tai tarkemmin sanottuna lapsen isästä vieraannuttaminen alkoi jo noin puoli vuotta ennen eroa.
Lastensuojelu uskoo äidin valheita siitä, että isä ja isän tapaamiset ovat tässä se ongelma, vaikka näin ei todellakaan ole. Äiti on törkeästi henkisesti pahoinpidellyt poikaa jo pari vuotta, eikä lastensuojelu halua tehdä asian suhteen yhtään mitään konkreettista. Erittäin järkyttävää, että tämmöistä voi tapahtua Suomessa.
Tilanne keväällä 2023
Tuettujen tapaamisten järjestelyissä oli niissäkin oma rumbansa. Ennen varsinaisten tapaamisten alkamista on tapana, että vanhemmat käyvät tutustumassa paikkaan.
Oikeuden päätöksessä oli maininta, että vanhempien tulee ottaa mahdollisimman pian yhteyttä tapaamispaikkaan. Tapaamispaikasta kerrottiin, että yleensä tapaamisista saadaan sovittua noin viikon sisällä päätöksestä. Minä otin yhteyttä sinne heti seuraavana arkipäivänä. Exä ei enää lukenut viestejäni ja näköjään viestini eivät menneet enää läpi edes WhatsAppissa – oli ilmeisesti yhteydenpitoa varten erikseen hankittu puhelin kiinni. Laitoin hänelle sähköpostin, jossa oli yhteystiedot tapaamispaikkaan. Sen jälkeen vielä tekstiviestin exän normaalinumeroon. Kerroin, että odottavat hänen yhteydenottoansa tapaamispaikassa ja laitoin yhteystiedot sähköpostilla. Kerroin myös, että haen tuomion täytäntöönpanoa ja uhkasakkoa, jos hän viivyttelee pitkään asian kanssa. Tämä ilmeisesti tehosi ja hän otti yhteyttä tapaamispaikkaan vielä samalla viikolla.
Ensimmäinen tuettu tapaaminen
Näin pääsi vihdoin tämä ”suuri rikollisisä” tapaamaan omaa poikaansa noin viiden kuukauden jälkeen kahden tunnin ajaksi. Olin sentään saanut tapaamiset tuettuina, eikä valvottuina, kuten exä vaati. Käytännössä tuettu tapaaminen tarkoittaa sitä, että työntekijä käy välillä tarkistamassa tilanteen ovella ja kyselee, onko kaikki hyvin. Oikeustajuntaani ei tosin istu vieläkään se, miksi exä saa kaltoinkohdella poikaa vuosikausia ja minua kohdellaan kuin rikollista. Ensimmäiset kaksi tapaamista oli määrätty kahden tunnin mittaiseksi, mutta seuraavat neljä kahden–kolme tunnin mittaiseksi. Tietysti sain vain sen kaksi tuntia.
Odotin jännityksellä pojan reaktiota tavata minua näinkin pitkän ajan jälkeen. Viimeksi jouluaattona nähdessämme hän oli ”uskaltanut” jopa exäni ja pappansa nähden juosta syliini huutaen: ”isi, isi” ja antanut vielä suukon poskelle. Valitettavasti nyt ei käynyt näin. En muista, mitä hän sanoi vai sanoiko mitään tullessaan huoneeseen. Ei katsonut minuun päin vaan meni suoraan lelujen luokse.
Minä tervehdin häntä ja sanoin, että on ollut tosi ikävä ja hienoa nähdä pitkästä aikaa. Sitten hän otti piirustuspaperia ja kyniä sekä meni pöydän ääreen. Koitin häntä siinä mennä varovasti halaamaan, mutta poika murahti ja nosti kätensä lyöntiasentoon. Olin aika järkyttynyt siinä kohtaa ja lamaannuin hetken verran. Sain kuitenkin nopeasti ”kasattua” itseni henkisesti ja niin alettiin piirtelemään ja leikkimään.
Myöhemmin onnistuin häntä pikaisesti halaamaan. Hän ei kuitenkaan halannut takaisin, mutta sain sentään koskea omaan rakkaaseen poikaani. Leikimme lähinnä autoilla ja piirreltiin kovasti. Äiti oli laittanut päiväruoan mukaan ja se käytiin syömässä tapaamispaikan keittiössä. Koitin useamman kerran kysellä pojan kuulumisia, miten päiväkodissa on mennyt ja mitä hän odottaa tulevalta kesältä.
Ei hän niihin mitään vastannut. Arvelinkin näin, sillä onhan hän aikaisemmin sanonut, että häntä on kielletty kertomasta minulle mitään. Polkupyörällä ajosta hän vastasi, ettei osaa edelleenkään ajaa pyörällä. Oma-aloitteisesti hän kuitenkin kertoi uudesta kaverista, jonka kanssa on käynyt Hop Lopissa ja kohta menossa jo yökyläänkin. Äitiä poika on alkanut kutsumaan mamiksi.
Kysyin, että onko hän vieläkään palannut nukkumaan omaan sänkyynsä, mutta hän sanoi, että nukkuu mamin vieressä ja siellä hän haluaa aina nukkua. Äitikin lopulta hiljattain myönsi, että pojalla on univaikeuksia. Silti mielestäni olisi hyvä koittaa opetella palaamaan nukkumaan omaan sänkyyn. Exä tekee tämän todennäköisesti tahallaan, jotta poika ei nukkuisi hyvin minun luonani, kun on tottunut nukkumaan äidin vieressä. Yrittää kaikin keinoin muutenkin saada lapsesta läheisriippuvaisen, eli riippuvaiseksi itsestään. No, poika nukkui viime vuonna tosi hyvin luonani ja totesi viime vuoden loppupuolella, että nukkuu paremmin isällä, kun äidillä ja sänkykin on parempi. Toki on voinut haluta miellyttääkin minua osin, mutta luulen, että hän tarkoitti sitä.
Kaksi tuntia kului hujauksessa ja itsestä se tuntui jossain määrin enemmän kidutukselta saada nähdä omaa lasta hyvin vähän ja sitten taas pitkän aikaa ei ollenkaan. Tyyliin ”suolaa haavoihin” -meiningiltä. Täytyy jaksaa lapsen takia. Haluan kyllä jollain tavalla tästä vastuuseen lapsen äidin, hänen vanhempansa ja kaikki viranomaiset. Aioin myös omalta osalta koittaa edistää vieraannuttamisen kriminalisointia ASAP Suomessa. Näin ei vain voi olla tilanne Suomessa vuonna 2023. Lapset pitää pelastaa!
Seuraavat tuetut tapaamiset:
Toinen tapaaminen
Poika ei vierastanut enää niin paljon ja sain halata häntä heti kun hänet tuotiin huoneeseen. Leikittiin legoilla, autoilla ja väritettiin printattuja kuvia. Poika halusi taas ottaa osan väritettävistä kuvista mukaan äidin kotiin ja toin osan hänen pyynnöstänsä omaan kotiini. Legoilla rakentaessa hän tuli yllättäen istumaan syliini lattialla. Mikä oli tietysti minulle koskettava ja hieno asia. Poika kutsui minua kerran papaksi, kun näytti jotain lelua tai legorakennelmaa minulle. Kerroin, että en ole pappa vaan hänen isänsä. Pari kertaa hoki pappaa sen jälkeen, kunnes lopetti. Ehkä oli vahinko, kun isovanhemmat häntä niin paljon hoitavat tai sitten äiti on pyytänyt poikaa niin sanomaan ärsyttääkseen minua. Poika näytti edelleen hieman väsyneeltä, joka herätti lisää huolta itselle.
Kolmas tapaaminen
Meni ihan ok, mutta edelleenkään hän ei ole kovin innokas halaamaan. Hän antaa halata, mutta ei varsinaisesti halaa takaisin. Meinasi myös lähteä suoraan pois tapaamisesta ilman halaamista. Oli kuulemma menossa isovanhempien kanssa elokuviin samana päivänä.
Neljäs tapaaminen
Oma äitini lähti mukaan tapaamiseen, koska hänellä on lapsen isovanhempana myös ollut kova ikävä poikaa. Lapsi selvästi vierasti mummiaan, mutta antoi sentään halata itseään. Mummi toi hänelle Ryhmä Hau -puuhakirjan tuliaisena.
Leikittiin ensin sisällä ja sitten haettiin kaupasta jätskit sekä mentiin viereiseen puistoon syömään ne ja leikkimään. Itsellä oli pallo mukana, jota myös hetken aikaa potkittiin, mutta hän ei ollut siitä niin kiinnostunut. Juostiin enimmäkseen pitkin puistoa leikkien hippaa tms. Kiirehän siinä tuli ja aika loppui kesken, kun piti lähteä syömään päiväruoka vielä ennen tapaamisen loppua. Poika ei malttanut oikein syödä, kun olisi kovasti halunnut jatkaa leikkejä vielä sisällä. Hän halusi lopulta, että syötän häntä ja leikitään samalla vanhaa leikkiä, jossa haarukalliset ovat erilaisia kulkuneuvoja. Vieläkään lähtiessä hän ei oma-aloitteisesti tullut halaamaan. Nyt hän sentään osittain halasi minua takaisin.
Kuuden tapaamisen jälkeen voin todeta, että tapaamispaikan tapaamisissa oli vain miehiä, joka pisti räikeästi silmään. Se todistaa myös sen asian puolesta, kuinka järjestelmä suosii äitejä. Suhteellisesti oli enemmän ulkomaalaisia. Yksikään heistä, joita näin, ei vaikuttanut päällisin puolin rikolliselta tai muuten epäkelvolta vanhemmalta, mutta tiedä sitten heidän taustaansa. Olisi kiva teettää tutkimus, että kuinka suuri osa noista miehistä oikeasti on siellä pelkästään vieraannuttamisen takia. Osa toki on varmasti ihan perustellusti siellä väkivallan, päihteiden tai vastaavan syyn takia. Sinänsä onhan äitejäkin, jotka käyttävä päihteitä ja/tai ovat väkivaltaisia. Eipä silti näkynyt yhtään äitiä.
Muita huomioita aikaisempiin (lähteenä Maisa-järjestelmä)
Exä on pyytänyt korjauksia palvelutarpeenarviointiin, vaikka minun asianajajani on sanonut, ettei siihen voi hakea korjauksia. Apottiin oli kuulemma kuitenkin kirjattu korjaukset. Tämä kohta erityisesti mielenkiintoinen: ”Yhteenvetoon on kirjattu virheellisesti, että uhkaaminen lapsen isän taholta olisi kohdistunut lapsen äitiin. Uhkaaminen oli lapsen äidin mukaan kuitenkin kohdistunut lapsen pappaan. Silti oikeudessa väitettiin, että äiti on monesti kokenut isän käytöksen uhkaavana ja isä uhkaillut monella tapaa äitiä. Äidin puhelu lastensuojelun kanssa, jossa soitettu pojasta ennen joulua 2022 tulleista lastensuojeluilmoituksista. Keskusteltu perheen tilanteesta. Poika sairastellut paljon nyt syksyllä, mutta on äidin mukaan tavannut myös isää. Puhuttu siitä, ettei tilanne ole muuttunut hyvään suuntaan, ja että vanhempien tulisi nyt saada huoltajuuskiista päättymään mahdollisimman pian. Äiti arveli, että asia menee käräjäoikeuteen”. Asiahan oli jo Käräjäoikeuden prosessissa!
Toukokuun lopulla 2023 huomasin, että Maisa-järjestelmästä en enää näe oman lapseni tietoja tai lastensuojelun kirjauksia! Laitoin viestiä siitä 30.5. lastensuojelun työntekijälle: ”Minkähän takia en enää näe lapseni tietoja Maisasta? Olen edelleen hänen huoltajansa. Vaikka tämä oikeusmurha tapahtui, niin silti päätöksessä lukee seuraavasti: Lapsen ollessa vanhempiensa yhteisessä huollossa tehtävänjakomääräyksin, isällä on oikeus saada lasta koskevia salassa pidettäviä tietoja viranomaisilta ja yksityisiltä palveluntuottajilta kaikissa lasta koskevissa asioissa, eikä tästä ole tarpeen antaa erillistä määräystä. Selvittäkää ja korjatkaa asia pikaisesti!”
Lastensuojelusta eivät kuulemma osanneet sanoa tähän mitään. Pistin sitten Maisan kautta viestiä asiakaspalveluun. Sain vastauksen tähän: ”Jos lapsen huollosta on tehty huollonjakosopimus tai -määräys, joka koskee myös muuta kuin lapsen asumista ei lapsen puolesta asiointi ole huoltajille Maisan kautta mahdollista.
Nykyajan huollonjakosopimukset ovat kooditettuja. OmaKanta pystyy tulkitsemaan tarkemmin huollonjakosopimusta ja näyttämään alaikäisen tiedot huoltajalle, jolla niihin on oikeus, mutta valitettavasti Maisan kautta tämä ei onnistu. Huoltaja voi tarkastella lapsen terveystietoja ainoastaan OmaKannassa ja hoitamaan asioita esimerkiksi puhelimitse.”
Soitin päiväkodin johtajalle, kerroin tilanteesta ja toivoin, että olisivat puolueettomia ja ajattelevat oikeasti pojan etua. Pyysin kertomaan minulle, jos poika oireilee ja seuraamaan tilannetta. Ihmettelin hänelle myös sitä, että miksi he soittivat lastensuojeluun ja kysyivät voiko isä hakea lasta päiväkodista. Päiväkodin johtaja väitti, että vasta noin kaksi viikkoa sitten oli kysynyt lastensuojelusta, että voiko isälle antaa lasta, jos hän tulee hakemaan. Sehän oli vale tai sitten työntekijä oli kysynyt sitä aikaisemmin ja nyt vasta johtaja, eikä johtaja tiennyt siitä. Siitä oli aikaisempi lastensuojelun kirjaus.
Soitin lapsiasiainvaltuutetun toimistoon. Itse lapsiasianvaltuutettu oli ulkomailla työmatkalla, mutta sihteeri neuvoi soittamaan seuraavana päivänä ylitarkastajalle, jolla oli puhelinaika ja antoi numeron hänelle. Näin sitten teinkin ja käytiin yli puolen tunnin keskustelu, jossa yritin kertoa lyhyesti omasta tapauksesta ja sitten yleisesti tästä vieraanuuttamisesta Suomessa. Kysyin, mitä konkreettista he tekevät asian korjaamiseksi ja muistutin mm. mihin Suomi on sitoutunut lainsäädännöllisesti, esim. YK:n lapsen oikeuksiin. Kommentoin myös, että oletteko osa ongelmaa vai konkreettisesti tekemässä tälle suurelle epäkohdalle jotain konkreettista. No, ei siitä keskustelusta kauheasti hyötyä ollut. Hän kertoi, että eivät ota kantaa yksittäisiintapauksiin, eivätkä päätä muutenkaan asioista. Antavat lausuntoja päättäviin elimiin ja asioiden parissa tehdään töitä. Koitti lopetella puhelua. Piti hyvänä asiana ehdotustani, että tälle asialle saataisiin enemmän julkisuutta (ehkä sanoi vaan miellyttääkseni minua). Kiitti minua asian esille ottamisesta ja toivotti lopuksi hyvää kesää.
Oma jaksaminen
Olen lukenut monia tutkimuksia liittyen vieraannuttamiseen ja myös siihen, mitä se aiheuttaa kohdevanhemman mielenterveydelle. On viitteitä siitä, että vanhemman
etääntyminen lapsesta vastoin tahtoa liittyy vanhemman voimakkaaseen psyykkiseen
kärsimykseen. Siten on myös perusteltua olettaa, että masennuksen ja posttraumaattisen häiriön riski kasvavat yhteyden katketessa lapseen. Jopa kuoleman todennäköisyys kasvaa.
Oma jaksaminen on ollut myös todella kovalla koetuksella. Kävin alussa työterveyden kautta muutaman kerran juttelemassa psykologin kanssa. Onneksi on ystäviä ja perhe kenelle on voinut asioista puhua. Tosin huomaan, että äitiäni tilanne on rasittanut kovasti ja aiheuttanut paljon stressiä sekä huonosti nukuttuja öitä. Hänelle ei kannata sen vuoksi asioista liikaa puhua.
Itse olen joutunut pitämään sairaslomaa ja tekemään pitkään lyhennettyä työpäivää. Keväällä 2022 olin aivan loppu, mutta päätin sinnitellä töissä kesälomaan asti. Kesäloman alussa isäni sai tupla-aivoinfarktin ja joutui pian saattohoitoon.
Se oli sellainen ylimääräinen isku, joka pilasi koko loman ja suunnitelmani levosta sekä rentoutumisesta. Olin henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Jotenkin sain kuitenkin voimia jatkaa taistelua eteenpäin. Jouduin siirtämään isän kuoleman käsittelyä kyllä myöhemmäksi, koska olin jo sen verran henkisesti rikki, etten pystynyt sitä asiaa siinä tilanteessa kunnolla kohtaamaan.
Olen laittanut oman elämäni ”sivuun” ja suunnannut vähäiset voimavarani tärkeimpään asiaan elämässäni: poikaani. Pelkään exäni vaikutusta poikaan ja että hän pilaa lapsen elämän täysin. Pojalla on jo nyt mm. paniikkikohtauksia ja uniongelmia mikä on merkki siitä, ettei kaikki ole hyvin. Olen menettänyt kymmeniä tuhansia euroja oikeudenkäyntikuluina ja ansionmenetyksinä, ja tehnyt satoja tunteja tämän asian eteen – mukaan lukien ne lukuisat taistelut viranomaisia vastaan yrittäen ajaa pojan etuja ja rehellisyyden nimissä todistaa, että olen täysin kelpo isäksi. Pahinta on se, että exän sepittämät silkat valheet menevät totuuden edelle, eivätkä eri viranomaiset halua myöntää äidin henkisesti pahoinpitelevän lastaan.
Monet isät ovat luovuttaneet, koska heiltä ovat loppuneet henkiset tai taloudelliset resurssit kesken. Isältä saatu perintö on auttanut itseäni taloudellisessa puolessa.
Monenlaisia negatiivisia tunteita tämä tilanne on herättänyt ja jossain määrin on vaara, että itsekin traumatisoidun. Tunteiden kirjo on sisältänyt niin vihaa, masennusta, ahdistusta, epätoivoa kuin katkeruuttakin. Varsinkin exääni kohtaan tunnen vihaa, koska hän on näin sairaan välinpitämätön omaa lastaan kohtaan. Katkeruus ja kyynisyys kohdistuu enemmän yhteiskuntaan, kun se katsoo sormien lävitse vieraannuttamista ja puolustaa rikollisia.
Oikeudenpäätöksen (oikeusmurhan) jälkeen tuli kyllä todella iso kuoppa taas jaksamiseen ja on kyllä ollut todella vaikeaa jatkaa elämää eteenpäin. Olen päättänyt olla kuitenkaan lannistumatta ja pitää itsestäni huolta henkisesti ja fyysisesti, että pystyn jatkamaan taistelua pojan elämän puolesta ja olemaan hänelle hyvä isä. Minun pitää kaiken tämän jälkeen pystyä puhumaan pojalle positiivisesti elämästä sekä asioista ja olla näin hyvänä esimerkkinä hänelle. Vanhemman tehtävä on lapsen elämän suojelu ja terveellisen kasvuympäristön tarjoaminen.
Koen, että olen epäonnistunut pelastamaan lapseni sairaalta narsistiselta exältä sekä hänen vanhemmiltaan. Poika on tärkein asia elämässäni! Helvetin koville ottaa, mutta tiedän, että tästä selviän ja onkin pakko jo ihan lapsen takia. En aio uhriutua ja koitan vielä tehdä, mitä pystyn lapseni hyväksi. Olen harkinnut hakeutua pitkään terapiaan, jos omin voimin en pysty asioita käsittelemään ja hyväksymään sitä karua faktaa, miten exäni lasta kohtaan käyttäytyy. Katson, mikä on vointini kesäloman (2023) jälkeen ja syksyllä harkitsen pidempään sairaslomaa töistä sekä terapiaa.
Loppusanat
Olen päättänyt tulla tarinani kautta julkisuuteen, vaikka tässä tarinassa vielä esiinnyn keksityllä nimellä. En halua, että muut lapset sekä huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen kohteiksi joutuvat vanhemmat, suku ja lapsen läheiset joutuvat tällaisen henkisen väkivallan uhreiksi.
Haluan nostaa asian julkiseen keskusteluun, jotta vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen vihdoinkin tunnustettaisiin yksiselitteisesti henkiseksi väkivallaksi ja kriminalisoitaisiin Suomessa. Tasa-arvoasiat eri sukupuolten välillä ovat Suomessa muuten erittäin pitkällä, mutta tässä asiassa kyllä miehiä sorretaan oikein urakalla. Ihmettelen, miksi tämä vieraannuttamisen kriminalisointi kestää näin kauan – esitys tästä on tehty eduskunnalle jo yi 10 vuotta sitten! Brasiliassa vieraannuttamisesta voi saada jopa yli 10 vuotta vankeutta. Siellä ymmärretään näköjään tilanteen vakavuus selvästi paremmin ja halutaan siihen oikeasti ja konkreettisesti puuttua. Suoraan sanottuna Suomessa asia tunnistetaan, mutta sitä vähätellään ja tyydytään vaan ”jauhamaan paskaa”, eikä haluta oikeasti tehdä mitään konkreettista.
Haluan, että viranomaiset ”heräävät” tilanteeseen ja oikeasti ajavat lapsen etua, eivätkä millään muotoa suojele niitä vanhempia, jotka ajavat vain omaa etuaan ja hakevat jonkinlaista kostoa erotilanteissa. Lapsen etu ei ole, että häneltä suljetaan elämästä pois toinen biologisista vanhemmista, tämän suku ja läheiset – he, jotka olisivat tärkeämpääkin tärkeämpiä tukiverkkoja lapselle tämän kasvun aikana.
Olen itse eroperheestä. Olin 3-vuotias, kun vanhemmat erosivat – onneksi sulassa sovussa ja isä sai nähdä meitä lapsia niin paljon kun halusi. Minä ja siskoni asuimme äidin luona ja koska isä asui noin 100 kilometrin päässä, tapasimme häntä harvemmin. Isä oli kiireinen yksityisyrittäjä ja näimme lähinnä joskus viikonloppuisin ja lomilla. Saimme häneltä paljon lahjoja, mutta muistan, kuinka ikävöin isää lapsena ja yhdessäoloa hänen kanssaan. En halua samaa omalle lapselleni. Kun olin noin 10-vuotias muutimme äidin ja siskon kanssa samalle paikkakunnalle, missä isä asui. Sen jälkeen tapasimme isän kanssa useammin, vaikkakin usein työn ohessa ja ikäväni hälveni. Olen kiitollinen vanhemmilleni, etteivät he syyllistyneet vieraannuttamiseen.
Päällimmäisenä minulla on iso huoli pojasta: aiheutuuko hänelle tästä pitkäkestoisia psyykkisiä vaikeuksia, kuten syyllisyyttä, masennusta ja kyvyttömyyttä luottaa kehenkään? Lapsella kun ei ole kykyä ymmärtää ja käsitellä tällaisia asioita. Pahimmillaan hän traumatisoituu loppu elämäkseen. Tosin – voihan hän aikuisena hakeutua pidempiaikaiseen terapiaan ja mahdollisesti eheytyä sen kautta, mutta mielelläni säästäisin hänet tällaiselta kärsimykseltä.
Pahoin pelkään, miten oikeuden päätökset tapaamisten suhteen onnistuvat. Näillä näkymin saan pojan seuraavan kerran omaan kotiini päivätapaamiseen keskikesällä ja yönyli seuraavana syksynä, mikäli tapaamiset toteutuvat – muuten ne siirtyvät aina kauemmaksi. Kesälomalla 2023 en saa yhtään enempää häntä luokseni, jouluna näyttäisi olevan seuraava mahdollisuus, mutta katsotaan, keksiikö äiti taas jotain jouluksi.
Surullista sekä käsittämätöntä tässä tarinassa on se, miten eri viranomaistahot ovat olleet äidin tukena ja siten omilla päätöksillään antaneet äidin jatkaa pojan henkistä pahoinpitelyä. Perustavanlaatuinen oletus viranomaisten taholta näyttää olevan se, että isä on rikollinen, kunnes toisin todistetaan – eikä sekään todistelu ole auttanut.
Exääni kohtaan tunnen syvää halveksuntaa ja jossain määrin edelleen vihaa, mutta osin myös sääliä. Sääliä siksi, että hän on tietyssä määrin uhri itsekin ja oman kasvuympäristönsä tuote. Tällä hetkellä en ole varma, pystynkö ikinä antamaan anteeksi hänelle sitä, miten hän rikollisesti kohtelee poikaamme. Ehkä jonain päivän pystyn hyväksymään, että näin on tapahtunut. Pojan takia olen edelleen valmis toimimaan yhteistyössä exän kanssa lapsen asioihin liittyvissä asioissa. Muuten en kyllä rehellisesti sanoen haluaisi ikinä edes nähdä tätä ihmistä, mutta fakta on, että hän on lapseni äiti ja se ei ikinä siitä miksikään muutu. Olen valmis exän kanssa asialliseen yhteistyöhän ja toimintaan, jotta lapsi ei kärsisi tästä yhtään enempää, mitä nyt on jo kärsinyt. Toivoisin, että jonain päivänä voisimme sopia asioista yhdessä – lapsen etu huomioiden. Tähän en kuitenkaan enää usko, jos äiti ei hae ammattiapua itselleen. Sekään ei välttämättä täysin auta, mutta on ainakin mahdollisuus, että se auttaisi edes jossain määrin tilannetta.
Toivon myös, että lähiaikoina vihdoinkin Suomen laissa vielä selvemmin määritellään vieraannuttaminen lasta kohtaan kohdistuvaksi ja huoltokiusaaminen toiseen vanhempaan kohdistuvaksi henkiseksi väkivallaksi, ja että nämä ovat lain silmissä rangaistavia tekoja. Rikoslakiin kirjattuina olisi sosiaaliviranomaisilla, oikeuslaitoksen edustajilla ja poliiseilla pakko puuttua näihin asioihin, koska muuten he syyllistyisivät vielä selkeämmin virkavastuun rikkomiseen, jolloin heidätkin voitaisiin tähän liittyen haastaa oikeuteen ja asettaa vastuuseen. Selvästi tarvitaan myös koulutusta viranomaisille ja asenteen muutosta. Heille pitää myös tehdä selväksi, mitä heidän virkavastuuhunsa kuuluu ja että he voivat myös joutua oikeuteen sen rikkomisesta.
Jo nyt on aika hyvin saatavilla tietoa huoltokiusaamisesta ja vieraannuttamisesta ja mm. poliisi voisi tutkia asiaa lapsen pahoinpitelynä ja tuomari siitä tuomita. Olosuhdeselvityksessä voitaisiin tämä asia aina selvittää ihan vakiokäytäntönä. Lastensuojelu voisi ajaa oikeasti lasten etua jne. Eli väitän, että jo nyt tähän voitaisiin nykyisen lainsäädännön puitteissa puuttua selvemmin, jos siihen viranomaisilla vain löytyisi halua. Vaikea ymmärtää motiivia nykytoimintaan. Toki sosiaaliviranomaiset ovat enimmäkseen naisia, jolla voi olla silläkin jotain vaikutusta asiaan. Luin myös jostain tutkimuksesta, että Suomessa kulttuuri on edelleen osin sitä, että äiti on lapsenhoidossa se tärkeämpi vanhempi.
Aion jatkaa lapseni elämän puolesta taistelemista niin kauan, kunnes hän on täysi-ikäinen ja saa itse päättää asioista, jos tarve sen vaatii. Toivon, että asiat saataisiin kuitenkin kuntoon mahdollisimman pian. Olen lapselle monesti erosta asti muistuttanut, että rakastan häntä ja etten koskaan tule häntä hylkäämään. Sen lupauksen aion pitää ja tulen tarvittaessa taistelemaan hänen hyvinvointinsa puolesta, vaikka koko maailmaa vastaan!
Tämän tarinan on kirjoittanut ”Ville”. Muokkaamisessa on ollut mukana Isät lasten asialla ry:n viestintä, joka on myös nähnyt tarinaan liittyvät alkuperäiset asiakirjat mm. oikeudenpäätöksistä.
