TIETOPANKKI AMMATTILAISILLE
Tervetuloa ILA:n tietopankkiin. Se on koottu ammattilaisten tueksi vieraannuttamisen, huoltokiusaamisen ja vuoroasumisen aiheiden parissa työskentelyyn.
Täältä löydät sekä ajankohtaisimman, että historiallisen tutkimustiedon, statistiikat, tieteelliset lehtiartikkelit, sekä opetus- ja luentovideoita, jotka auttavat ymmärtämään ilmiöitä syvemmin.
Tavoitteenamme on tarjota kattava ja luotettava resurssi, joka tukee asiantuntijoiden päivittäistä työtä ja päätöksentekoa, sekä auttaa kehittämään parhaita käytäntöjä perheiden ja lasten hyvinvoinnin edistämiseksi.
SIVUN SISÄLTÖ
SISÄLLYSLUETTELO TUTKIMUKSISTA
Isät lasten asialla RY
edistää lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa eron jälkeen
Artikkelit ja julkaisut
Tieteelliset ja asiantuntija artikkelit
Duodecim
Aihe: Lapsen vieraannuttaminen vanhemmasta ja vieraannuttamisen psykososiaaliset hoitomuodot
tekijä: Ilona Luoma ja Taina Laajasalo
Tilastokeskus Tietotrendit
- Aihe: Kaksi kotia 110 000 lapsella – joka kolmas asuu yhtä paljon molemmissa
- Tekijä: Riitta Hanifi, Tanja Nieminen 2022
- https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/kaksi-kotia-110-000-lapsella-joka-kolmas-asuu-yhta-paljon-molemmissa/
THL
- Aihe: Vaativat erotilanteet ja eron jälkeinen väkivalta
- Tekijä: THL 2023
- https://thl.fi/aiheet/vakivalta/tyon-tueksi/vaativat-erotilanteet-ja-eron-jalkeinen-vakivalta
- Aihe: Perheoikeudellisten sopimusten määrät vaihtelevat huomattavasti hyvinvointialueittain
- Tekijä: THL 2023
- https://www.julkari.fi/handle/10024/148980
Valtioneuvoston julkaisut
- Aihe: Vuoroasumista koskeva selvitys
- Tekijä: Valtioneuvosto 2024
- https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165693/OKM_2024_26.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Isät lasten asialla RY
"Jotta lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa toteutuisi"
Videot ja podcastit
ISÄT LASTEN ASIALLA RY: videot ja podcast
- Aiheet: Vieraannuttaminen, huoltokiusaaminen, vuoroasuminen, vertaistuki ja oma jaksaminen
Ila:n videot löytyvät YouTubesta
Ilapodin voi kuunnella myös spotifystä
THL-seminaari 2022
- Aihe: Lapsen etu haastavissa erotilanteissa
- Tekijä: Taina Laajasalo
- Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=dh1Hl9YVy8I
- Aihe: Asiakastapauksen palvelupolku ja rakenteelliset haasteet
- Tekijä: Eveliina Nilosaari
- Linkki: https://youtu.be/ZhxsPsC4GhI
- Aihe: Lapsen haastattelu vaikeissa erotilanteissa
- Tekijä: Taina Laajasalo 2022
- Linkki: https://youtu.be/rcN21WbU6RA
- Aihe: Lapsen lojaliteettiristiriita ja lapsen ääni huoltoriidoissa
- Tekijä: Risto Karttunen 2022
- Linkki: https://youtu.be/OyT4F3dhZf4
- Aihe: Hypoteesiajatelu ja vaihtoehtoiset selitysmallit vieraannuttamisen arvioinnissa
- Tekijä: Johanna Vaitomaa 2022
- Linkki: https://youtu.be/ubbdluWNzaI
- Aihe: Lapsen oikeudet, auttamisen velvollisuus ja haasteet
- Tekijä: Virve Toivonen
- Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=cP2wdUIrofU&t=1s
- Aihe: Moniammatillinen yhteistyö vaativissa erotilanteissa
- Tekijä: THL 2022
- Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=G67tsVMByKU
Isät lasten asialla RY
"Jotta lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa toteutuisi"
Tutkimukset
AMK | Kandit | Pro-Gradut | Lisensiaatit | Väitöskirjat | Säätiöt
AMK-TUTKIELMAT: |
VIERAANNUTTAMISEN TUNNISTAMINENKuvaileva kirjallisuuskatsaus
|
Tiivistelmä Vieraannuttamiseksi kutsutaan toimintaa eron aikana tai eron jälkeen. Tällöin toinen vanhemmista hankaloittaa lapsen ja toisen vanhemman välistä suhdetta erilaisin toimintatavoin. Nämä toimintatavat ovat vahingollisia lapsen ja vanhemman väliselle kiintymyssuhteelle. Vieraannuttamisella pyritään vaikuttamaan lapsen ajatuksiin ja asenteeseen toista vanhempaa kohtaan. Vieraannuttamista esiintyy erotilanteissa, eron jälkeen sekä/tai uuden parisuhteen aloittamisen jälkeen. Suomessa lastensuojelulain tehtävänä on turvata lapsen oikeus molempiin vanhempiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää vieraannuttamisen ilmenemistä ja siihen liittyviä toimintatapoja. Työn tavoitteena oli tuottaa tietoa vieraannuttamisen toimintatavoista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja opiskelijoille vieraannuttamisilmiön tunnistamiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, johon aineistoa haettiin useista tietokannoista. Lopulta katsauksen aineisto löytyi kokonaisuudessaan Janet Finna tietokannasta. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valittiin neljä englannin kielistä tutkimusartikkelia. Aineiston analysointiin käytettiin apuna teorialähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimustuloksista ilmeni vieraannuttamisen toimintatavoiksi: mustamaalaus, tapaamisten rajoittaminen/häiritseminen, yhteydenpitoon puuttuminen/rajoittaminen, symbolisiin yhteyksiin puuttuminen/rajoittaminen, tunnepohjainen manipulointi, informaation kulun rajoittaminen, sekalaiset keinot ja epäterve liittoutuminen. Sosiaali- ja terveysalan työkentällä kuntoutuksen ohjaajalla on tärkeä rooli vieraannuttamisen tunnistamisessa. Vieraannuttamista kohdatessaan kuntoutuksen ohjaaja osaa ohjata asiakkaat oikean palvelun piiriin, sekä eheyttää vanhemman ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta. |
VAHINGOLLINEN VIERAANNUTTAMINEN – TUNNISTAMISEN JA PUUTTUMISEN VAIKEUSKuvaileva kirjallisuuskatsaus vieraannuttamisen vaikutuksista lapseen
|
Tutkielman tavoitteena oli tarkastella vieraannuttamista ilmiönä ja selvittää, millaisia vaikutuksia vieraannuttamisella on lapsen elämään ja hyvinvointiin. Tavoitteena oli koota tutkittua tietoa vieraannuttamisen vaikutuksista sekä lisätä ymmärrystä siitä, kuinka haitallisesta ja vakavasta ilmiöstä on kyse. Tutkielma on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman teoreettinen ja käsitteellinen viitekehys koostuu eron, huoltoriitojen, lapsen edun ja vieraannuttamisen käsitteistä. Aineisto koostuu oikeuspsykologian tutkimuksesta, oikeussosiologian artikkelimuotoisesta väitöskirjasta sekä neljästä eri tieteenalojen kansainvälisistä tutkimusartikkeleista. Keskeisinä tuloksina voidaan todeta vieraannuttaminen olevan kompleksinen ilmiö, jolla on vakavia, haitallisia sekä kauaskantoisia seurauksia lapsen psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Vieraannuttamisen vaikutukset ulottuvat yksilötasolta yhteiskunnalliselle tasolle, joten sosiaalityössä tulee olla riittävästi tietoa ja ymmärrystä aiheesta. Tieto lisää mahdollisuuksia ennaltaehkäisemiseen ja puuttumiseen. |
”SÄ ET NIITÄ VIE MINNEKÄÄN” – Torjuttujen vanhempien kokemuksia vieraannuttamisesta
|
Tiivistelmä Suomessa noin 30 000 lasta kokee vuosittain vanhempien eron. Lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta ei aina kyetä sopimaan, jolloin kiistoja ratkotaan oikeudessa. Vaikeimmissa huoltoriidoissa vanhempi voi yrittää heikentää ja jopa tuhota lapsen kiintymyssuhteen toiseen vanhempaan. Tätä kutsutaan lapsen vanhemmasta vieraannuttamiseksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa vieraannuttamisesta sen kohteeksi joutuneiden, torjuttujen vanhempien näkökulmasta. Opinnäytetyön tutkimuskysymys oli, miten torjutut vanhemmat kokivat heihin kohdistuneen vieraannuttamisen. Opinnäytetyö toteutettiin Elatusvelvollisten liitolle. Aineistona oli kuuden vanhemman teemahaastattelut, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset tukevat pitkälti aiempaa tutkimustietoa aiheesta. Torjutut vanhemmat kokivat tulleensa vieraannuttajavanhemman kiusaamaksi. Vieraannuttaminen koetteli kohdevanhempien ja heidän lastensa välistä suhdetta, ja vaikutti myös heidän hyvinvointiinsa. Opinnäytetyön merkittävin tulos oli, että kaikki vanhemmat olivat säilyttäneet suhteet lapsiinsa, ja osa koki suhteiden jopa vahvistuneen. Jatkotutkimuksena olisikin kiinnostavaa tarkemmin selvittää, mitkä tekijät suojaavat ja auttavat vahvistamaan lapsen ja vanhemman välistä suhdetta silloin, kun sitä yritetään järjestelmällisesti heikentää. Ammattilaisten keinoja tunnistaa vieraannuttaminen ja puuttua siihen tulisi selvästi parantaa. |
LAPSEN VIERAANNUTTAMINEN TOISESTA VANHEMMASTAKuvaileva kirjallisuuskatsaus
|
Opinnäytetyön aiheena oli lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta. Opinnäytetyössä perehdytään aiempien tutkimusten avulla lapsen vieraannuttamiseen toisesta vanhemmasta, sekä miten ne näyttäytyvät lapsessa. Teoriaosuudessa selvitetään käsitteitä vieraannuttamisen keinoista ja muodoista, sekä miten ne näyttäytyvät lapsessa. Teoriaosuudessa käsitellään lisäksi sosiaalityötä, perhetyötä ja lastensuojelua, henkistä ja lähisuhdeväkivaltaa sekä parisuhteen päättymistä ja vainoa/vieraannuttamista ja sen mukanaan tuomia haasteita. Tutkimuskysymyksemme oli, miten vieraannuttaminen näyttäytyy lapsessa. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena kuvailevan kirjallisuuskatsauksen näkökulmasta. Aineistohankintamenetelmänä olivat valmiit aineistot, jotka olivat tutkimuksia, joissa aihepiirinä oli vieraannuttaminen. Analyysimenetelmänä oli sisällönanalyysi, jonka avulla luokiteltiin tutkimuksista nousseet opinnäytetyömme kysymykseemme vastaavat alaluokat ja pääluokat. Analysoitujen aineistojen perusteella voidaan todeta, että vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa, mikä näyttäytyy lapsessa monin eri tavoin. Jatkotutkimuksena opinnäytetyölle olisi narratiivinen tutkimus, jossa haastateltaisiin vieraannuttamista kokeneita aikuisia ja tehtäisiin synteesi heidän kokemuksistaan. |
VANHEMMASTA VIERAANNUTTAMINEN- LAPSEN OIKEUS MOLEMPIIN VANHEMPIIN
|
Tiivistelmä Opinnäytetyömme käsittelee lapsen vieraannuttamista toisesta vanhemmasta. Vieraannuttaminen on käytöstä, jossa toinen vanhempi tahallisesti haluaa vaikeuttaa toisen vanhemman vuorovaikutussuhdetta lapseen. Vieraannuttaminen on yleisimmillään ero- ja huoltoriitatilanteissa. Jotta ero on turvallinen lapselle ja lapsen kehitykselle, nousee tärkeään rooliin vanhempien välinen vuorovaikutus. Opinnäytetyön prosessi sai alkunsa huomattuamme, että vaikka vieraannuttaminen on ajankohtainen ilmiö, ei siitä ole tarpeeksi saatavilla tietoa. Työelämä oli samaa mieltä kanssamme. Opinnäytetyömme tarkoituksena on jakaa tietoa vieraannuttamisesta ja lisätä vanhempien tietoisuutta siitä. Opinnäytetyön lopputuloksena tuotetun materiaalin avulla on tavoite saada vanhemmat pohtimaan omaa käyttäytymistään erotilanteessa ja saada vanhemmat ymmärtämään, miten vieraannuttaminen näyttäytyy lapselle ja millaisia vaikutuksia vieraannuttamisella on lapsen kehityksen kannalta. Opinnäytetyön lopputuloksena tuotetun materiaalin avulla lisäämme vanhempien tietoisuutta vieraannuttamisesta ja sen vaaroista lapsen hyvinvoinnille. Vanhempien tietoisuuden lisääntyminen vieraannuttamisesta, voi parantaa lapsen hyvinvointia erotilanteissa. Esitteen kehittäminen tapahtui yhteistyössä Kouvolan kaupungin lastenvalvojien kanssa, mukana oli myös Kouvolan kaupungin perheneuvolan psykologi, joka tarkisti tekstin oikeellisuuden. Ensimmäisessä tapaamisessa selvitimme lastenvalvojien toiveet tekstin sisällöstä. Ulkoasuun saimme vapaat kädet. Saimme palautetta tekstin sisällöstä lastenvalvojilta ja muokkasimme sitä. Esitteen ei haluttu sisältävän liian voimakkaan sävyistä tekstiä, mutta esitteen tulee kuitenkin puhutella lukijaa voimakkaasti vieraannuttamisen vaaroista. Esite oli alun perin suunnattu Kouvolan kaupungin lastenvalvojien omaan käyttöön, mutta sitä tullaan jakamaan tulevaisuudessa myös Kouvolan kaupungin perheneuvoloissa.
|
TIETOA LAPSEN VANHEMMASTA VIERAANNUTTAMISESTA EROTILANTEESSAOhjaava tiedote lastenneuvolan terveydenhoitajille lapsiperheiden terveyden edistämiseksi
|
Tiivistelmä Vieraannuttamista ajatellaan yleisesti olevan kaikki sellainen tapahtuma, jossa lapsen vanhemmasta vieraantuminen mahdollistuu. Se voi olla vanhemman joko tietoista tai tiedostamatonta toimintaa, jonka tavoitteena on hankaloittaa lapsen ja toisen vanhemman välistä suhdetta. Vieraannuttamisella ja konfliktieroilla on todettu olevan haitallisia, pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen hyvinvointiin. Vaikka vieraannuttamista on määritelty jo 1900-luvun lopulla, ilmiö on suomalaisissa viranomaiskäytännöissä yhä uusi asia. Perheiden terveyden edistäminen korostuu lastenneuvolan terveydenhoitajan työssä, ja uudistuvien perhesuhteiden myötä hoitavalla taholla tulee olla yhä enemmän valmiuksia havainnoida mahdollisia vieraannuttamistapauksia sekä toimia niissä. |
VIERAANNUTTAMINEN JA SEN VAIKUTUS LAPSEEN
|
TIIVISTELMÄ Tulokset osoittivat, että vieraannuttajana voi toimia niin etä- kuin lähivanhempikin sukupuolesta riippumatta. Tutkimuksesta käy ilmi, että vieraannuttaminen alkaa yleensä erotessa ja voimistuu toisen vanhemman aloittaessa uuden parisuhteen. Tutkimus osoittaa, että vieraannuttamisella on todella iso vaikutus lapsen hyvinvointiin. Tuloksista käy ilmi, että lapsena koettu vieraannuttaminen on todellinen uhka lapsen henkiselle hyvinvoinnille sekä kehitykselle. Tutkimuksen mukaan vieraannutettu lapsi kärsii niin psyykkisistä kuin fyysisitäkin oireista. |
ISÄN KOKEMUKSET LASTEN HUOLTAJUUS- JA TAPAAMISKIISTOISSA
|
Tiivistelmä Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda kuuluviin isien oma ääni ja kokemus lasten huoltajuus-asumis-, tapaamis- ja elatusneuvotteluista. Tarkoituksena oli selvittää isien kokemuksia miten he ovat kokeneet, että heidät on otettu huomioon lastensa vanhempina, kun on neuvoteltu lasten huoltajuus-, asumis-, tapaamis- ja elatusasioista. Tarkoituksena oli myös selvittää toteutuiko isien mielestä tasa-arvoinen kohtelu neuvotteluissa, sekä huomioitiinko heidät yhtä tärkeänä ja tasa-vertaisena vanhempana lapsille kuin äiti.
Kenelläkään vastaajista ei ollut suuremmin kiistaa elatusmaksuista. Haastattelun mukaan niissä sopimuksissa, joissa oli sovittu lasten asuminen vuoroviikkoperiaatteella, ei ilmennyt minkäänlaisia kiistoja. Haastatteluissa tuli esille, että puolet isistä, joiden lasten lähivanhempi oli äiti, olivat kokeneet, että lasten äiti hankaloittaa eri tavoin isän ja lasten välisiä suhteita ja tapaamisia. Nämä isät olivat myös kokeneet, että tapaamissopimuksilla ei ollut mitään merkitystä. |
KANDIDAATIN TUTKIELMAT: |
VAHINGOLLINEN VIERAANNUTTAMINEN – TUNNISTAMISEN JA PUUTTUMISEN VAIKEUSKuvaileva kirjallisuuskatsaus vieraannuttamisen vaikutuksista lapseen
|
Tutkielman tavoitteena oli tarkastella vieraannuttamista ilmiönä ja selvittää, millaisia vaikutuksia vieraannuttamisella on lapsen elämään ja hyvinvointiin. Tavoitteena oli koota tutkittua tietoa vieraannuttamisen vaikutuksista sekä lisätä ymmärrystä siitä, kuinka haitallisesta ja vakavasta ilmiöstä on kyse. Tutkielma on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman teoreettinen ja käsitteellinen viitekehys koostuu eron, huoltoriitojen, lapsen edun ja vieraannuttamisen käsitteistä. Aineisto koostuu oikeuspsykologian tutkimuksesta, oikeussosiologian artikkelimuotoisesta väitöskirjasta sekä neljästä eri tieteenalojen kansainvälisistä tutkimusartikkeleista. Keskeisinä tuloksina voidaan todeta vieraannuttaminen olevan kompleksinen ilmiö, jolla on vakavia, haitallisia sekä kauaskantoisia seurauksia lapsen psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Vieraannuttamisen vaikutukset ulottuvat yksilötasolta yhteiskunnalliselle tasolle, joten sosiaalityössä tulee olla riittävästi tietoa ja ymmärrystä aiheesta. Tieto lisää mahdollisuuksia ennaltaehkäisemiseen ja puuttumiseen. |
LAPSEN VIERAANNUTTAMINEN-Sosiaalityön mahdollisuudet ja haasteet toteuttaa lapsen etua
|
Työssäni tarkastelen, millaisia mahdollisuuksia ja haasteita sosiaalityöllä on toteuttaa lapsen etua, kun vanhempi pyrkii vieraannuttamaan lasta toisesta vanhemmastaan. Pyrin löytämään lähdekirjallisuuden avulla vastauksia siihen, miten vieraannuttaminen ilmenee sosiaalityössä ja millaisia haasteita sosiaalityössä kohdataan, kun vieraannuttamiseen puuttumisessa pyritään huolehtimaan lapsen edusta. Tarkastelen aihetta lapselle tärkeiden kiintymyssuhteiden ja sitä kautta lapsen edun näkökulmasta. Lapsi tarvitsee pysyviä ja pitkäaikaisia kiintymyssuhteita, jotta hänellä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä mahdollisimman tasapainoiseksi ihmiseksi. Vieraannuttaminen rikkoo näitä kiintymyssuhteita tai tekee niistä vähintään epävarmoja. Keräämäni aineisto koostuu yhteiskuntatieteiden, psykologian ja oikeustieteiden tutkimuksista. Päälähteinäni olen käyttänyt yhtä vieraannuttamista käsittelevää tutkimusta, kahta väitöskirjaa, kahta pro gradu -tutkielmaa sekä yhtä tieteellistä artikkelia. Suomessa tutkimusta vieraannuttamisesta on tehty varsin vähän. Tutkimukset antavat vahvasti viitettä siitä, että tämänhetkinen koulutus ja osaamisen taso ei anna riittävää kompetenssia vastata vieraannuttamiseen liittyviin haasteisiin. Sosiaalityöntekijät kokevat osaamisessaan puutteita ja asiakkaat eivät koe tulevansa tarpeinensa kohdatuksi. Perheitä ohjataan perheoikeudelliseen yksikköön ja sosiaalitoimen rooli jää ohueksi. Lisäksi moniammatilliselle yhteistyölle ja uusille käytänteille koetaan olevan tarvetta. Lapsen edun toteuttamisessa osaaminen lapsen kuulemistyössä nousi vahvaan rooliin. |
LAPSEN VIERAANNUTTAMISEN TARKASTELU EROPERHEISSÄ PERHESYSTEEMISEN TEORIAN VALOSSA
|
Tässä kandidaatintutkielmassa käsitellään lapsen vieraannuttamista ilmiönä ja perheen sisäisenä konfliktina, jonka voidaan katsoa kiinnittyvän perheen vanhempien parisuhteen päättymiseen. Avo- ja avioerot ovat normalisoituneet yhteiskunnassamme ja niiden myötä muodostuu uusia, monimuotoisia perheitä ydinperhemallin rinnalle, jota pidetään edelleen tyypillisenä perhemallina. Perheen vanhempien ero voi kuitenkin synnyttää tai edesauttaa konflikteja, joista yhtenä voidaan pitää tässä tutkielmassa käsiteltävää lapsen vieraannuttamista. Lapsen vieraannuttamisessa toinen vanhempi pyrkii tahattomasti tai tarkoituksenmukaisesti vaikuttamaan negatiivisella tavalla lapsen ja vieraannuttamisen kohteena olevan vanhemman väliseen vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteeseen. Vieraannuttaminen on prosessi, jossa ajalla ja etäisyydellä on suuri merkitys. Tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsen vieraannuttamista prosessina ja ilmiönä, ja käytetään hyväksi Michael E. Kerrin & Murray Bowenin määrittelemää, perhesysteemistä teoriaa. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään Salvador Minuchinin omaa käsitystä perhesysteemistä perheen sisäisten subsysteemien kautta. Perhesysteemissä ajattelumallissa hahmotetaan perhettä vuorovaikutukselle perustuvana, emotionaalisena yksikkönä. Jokainen perheenjäsenen vaikuttaa ja saa vaikutuksensa perhesysteemin toiminnasta. Perheet ovat hierarkkisia kokonaisuuksia, joissa jakautuvat perheenjäsenten roolit. Tutkimuskysymyksenä toimii, kuinka lapsen vieraannuttamista voidaan hahmottaa perhesysteemisen teorian valossa ja miten ilmiön seuraukset näkyvät perheenjäsenten välisissä suhteissa. Lisäksi tutkielmassa jäsennetään työskentelytapoja, joilla voidaan tukea perhesuhteiden jatkuvuutta, erityisesti lapsen ja vieraannuttamisen kohdevanhemman välisen suhteen eheytymistä. Toteutustapana on käytetty kirjallisuuskatsausta. Tutkielmassa hahmotetaan, kuinka lapsen vieraannuttamisella on monimuotoisia vaikutuksia perhesysteemin toimintaan, sekä kuinka epätasapainoisella perhesysteemillä saattaa myös olla edesauttava vaikutus lapsen vieraannuttamisen kaltaisten toimintojen kehittymiselle. Perhesuhteiden jatkuvuuden takaamiseksi on kehitetty moninaisia työskentelymuotoja, jotka koskettavat myös sosiaalityön kenttää, esimerkiksi moniammatillisuuden kautta. Tukea tulee tarjota yksilöllisesti kaikille vieraannuttamisen osapuolille ja myös mahdollisuuksien mukaan koko perhesysteemiä tukevalla tavalla. Keskiössä on etenkin lapsen ja vieraannuttamisen kohdevanhemman välinen suhde, jonka eheyttämisellä pyritään takaamaan vieraannuttamisesta särkyneen kiintymys- ja vuovaikutussuhteen jatkuvuus. |
ERON JÄLKEISTÄ ISYYTTÄ RAKENTAMASSA: RETORINEN DISKURSSIANALYYSI MIESAKTIVISTIEN ERO-OPPAISTA
- Tekijä: Minnistiina Pahkala
- Tutkielma: Kandidaatintutkielma
- Yliopisto: Tampereen yliopisto, 2022
Tiivistelmä: Pahkalan tutkielma analysoi eroisille miehille suunnattuja oppaita, joita miesaktivistit ovat julkaisseet.
Tutkielma käsittelee oppaiden sisältämää isyyttä ja maskuliinisuutta koskevaa retoriikkaa ja käsitteellistää diskurssit “vanhemmuuden valta-asetelmiksi,” “lapsen eduksi,” ja “miehen muutokseksi.”
Retorinen analyysi osoittaa, miten isien vallan palauttaminen ja jaettu vanhemmuus ovat keskeisiä teemoja.
VÄITÖSKIRJAT: |
VANHEMPIEN MIELENTERVEYSHÄIRIÖT JA VIERAANNUTTAMINEN LAPSEN HUOLTORIIDOISSA: lääkintäoikeudellinen ja oikeussosiologinen tutkimus
|
Tiivistelmä Vanhempien mielenterveyshäiriöt ja vieraannuttaminen lapsen huoltoriidoissa. Lääkintäoikeudellinen ja oikeussosiologinen tutkimus. Tutkimuksen tavoite on esittää suosituksia huoltoriitajärjestelmän parantamiseksi, erityisesti kiistojen lyhentämiseksi. Tärkein suositus on lakisääteinen psykiatrinen tutkimus vanhemmille, jos huoltoriita uhkaa pitkittyä. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista ja yhteenvedosta. Artikkelit käsittelevät huoltoriitoja käyvien vanhempien harjoittamaa vieraannuttamista ja psykiatrisia häiriöitä sekä lapsille em. syistä tulevia ongelmia. Yhteenveto koostuu suurimmaksi osaksi empiirisestä tutkimuksesta, jonka aineistoa on lähdetty kokoamaan tapaamisoikeuden ja huollon täytäntöönpanoratkaisujen päätöksistä ja asiakirjoista ja täydennetty asianosaisia ja lapsia koskevilla muilla tiedoilla. Tuloksia: 40 prosentilla asianosaisista on jokin häiriö tai päihdeongelma, mikä tarkoittaa, että huoltoriitojen asianosaisten sairastavuus on kaksinkertainen normaaliväestöön verrattuna. Häiriöistä kärsiviä naisia ja miehiä on yhtä paljon, mutta naisilla on enemmän vakavia ja mielialahäiriöitä, miehillä puolestaan enemmän päihdeongelmia. Häiriöistä kärsivien osuus on alempi lyhyissä kiistoissa ja kasvaa siirryttäessä pidempiin kiistoihin. Samoin käy vieraannuttavasti käyttäytyvien vanhempien osuudelle ja taloudellis-sosiaalisista ongelmista kärsivien osuudelle. Huoltoriitoja käyvistä perheistä 67 prosenttia on lastensuojelun asiakkaita. Vähintään neljä vuotta jatkuneissa kiistoissa asiakkuus on käyt. katsoen kaikilla perheillä. 20 prosenttia lapsista on sijoitettu tai otettu huostaan. |
NUORTEN ITSETUHOISUUS JA SIIHEN LIITTYVÄ APU
|
Tiivistelmä Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli kuvata nuorten itsetuhoisuuden syitä, ilmenemistä, avun saannin odotuksia sekä kokemuksia avusta suomalaisten itsetuhoisten nuorten ja heidän vanhempiensa näkökulmasta. Lisäksi tarkoituksena oli muodostaa synteesi suomalaisnuorten itsetuhoisuudesta ja siihen liittyvästä avusta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää nuorten itsetuhoisuuden tunnistamista ja itsetuhoisten nuorten sekä heidän vanhempiensa auttamista asiakaslähtöisesti. Tutkimuksen lähtökohtana itsetuhoisuus rajattiin tarkoittamaan kaikkia itseä vahingoittavia tekoja, itsetuhoisia ajatuksia sekä itsemurhayrityksiä ja itsemurhia. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan nuorten itsetuhoisuus ilmenee suorina itsetuhoisina tekoina, epäsuorina itseä vahingoittavina tekoina, ajatuksina ja toiveina itsensä vahingoittumisesta tai kuolemasta sekä nuoren ilmaisussa ja muuna nuoren huolestuttavana oireiluna. Apua odotetaan itsetuhoiselle nuorelle, hänen vanhemmilleen, muulle perheelle sekä läheisille. Itsetuhoiset nuoret ja heidän vanhempansa odottavat parempaa apua, odotukset kohdistuvat myös laajemmin yhteiskunnan toimijoita kohtaan. Itsetuhoisilla nuorilla ja heidän vanhemmillaan on erilaisia kokemuksia avusta, osa saa hyvää apua muilta ihmisiltä, mutta apu voi löytyä myös itsestä. Toisaalta avun saaminen on vaikeaa ja monet asiat aiheuttavat tyytymättömyyttä apua tai auttajia kohtaan. Myös auttamisjärjestelmään liittyy erilaisia ongelmia. Itsetuhoisten nuorten ja heidän vanhempiensa auttaminen koostuu lopulta hyvin yksinkertaisista asioista: luottamuksesta, tunnistamisesta, ymmärtämisestä, kysymisestä, kuuntelemisesta sekä yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden huomioimisesta ja kunnioittamisesta.
|
Isät lasten asialla RY
"Jotta lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa toteutuisi"
GRADUT: |
LAPSI VÄKIVALLAN VÄLINEENÄ – ”Vieraannuttamisen kokemuksia vanhempien ja läheisten kertomana ”
|
Tiivistelmä Vanhempien ero koskettaa vuosittain tuhansia lapsia. Ero aiheuttaa lähes aina kriisin perheenjäsenissä, joista valtaosa selviytyy omien tukiverkostojen tai ulkopuolisen tuen avulla. Osa vanhemmista kuitenkin ajautuu pitkittyneeseen konfliktiin, jossa he eivät pysty sopimaan lapsen asioista vaan tilanne kärjistyy huoltoriidaksi. Huoltoriidoissa voi esiintyä myös lapsen vieraannuttamista toisesta vanhemmasta. Lapsen vieraannuttamisella tarkoitetaan tilanteita, joissa vieraannuttajavanhempi pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan lapsen ajatteluun ja tunteisiin toista vanhempaa kohtaan negatiivisesti sekä synnyttämään vihamielisyyttä tätä kohtaan. Vieraannuttamisen seurauksena lapsen halu tavata vieraannutettua vanhempaa vähenee ja pahimmillaan yhteys katkeaa täysin. Vanhemmat olivat hakeneet aktiivisesti apua, mutta se koettiin hyödyttömäksi, kalliiksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Viranomaisten keinottomuus puuttua vieraannuttamiseen synnytti epäluottamusta. Aineistossamme erityisesti isät toivat esiin oikeus- ja palvelujärjestelmän epätasa-arvoisuutta. Vieraannuttaminen synnytti vanhemmissa ja läheisissä vihaa, surua ja pelkoa. Vaikka vanhemmat kokivat ilmiön yleisenä, oli osalla haasteita hahmottaa, mikä kaikki liittyi vieraannuttamiseen. Vanhemmat pohtivat myös vieraannuttamisen vaikutuksia omaan vanhemmuuteensa. |
ERON JÄLKEEN ISYYDESTÄ VIERAANNUTETTU – Isien tarinoita lapsesta tai lapsista vieraannuttamisesta
|
Tutkielmamme tarkoituksena oli selvittää isien näkemyksiä lapsesta tai lapsista vieraannuttamisesta ja vieraantumisesta. Halusimme tuoda tarkasteluun näkökulman siitä, että isät voivat olla hyvinkin sitoutuneita isyyteensä, eron jälkeisessä isyydessä. On kuitenkin isiä, jotka joutuvat tahtomattaan sellaiseen tilanteeseen, jossa he joutuvat kamppailemaan tasavertaisen vanhemmuuden toteutumisesta. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vahvistettiin vuonna 2020 jo pelkästään avioeroja reilut 13 000 (Tilastokeskus 2021a). Huomionarvoista on, että luku ei sisällä avoeroja ja näin ollen erojen lukumäärä on huomattavasti suurempi. Lisäksi sosiaalihuollon perheoikeudelliset palvelut ovat vahvistaneet vuonna 2018 vajaat 50 000 sopimusta koskien lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta (THL 2019). Tilastojen valossa onkin tärkeää selvittää, minkälaisia vaikutuksia ja lieveilmiöitä eroilla on. Tämän vuoksi tutkimusintressimme kohdistui eron jälkeiseen isyyteen, jonka havaitsimme olevan vähän tutkittu aihepiiri suomalaisessa vieraantumisen ja vieraannuttamisen aihepiirissä. Tutkielmamme teoreettinen perusta pohjautuu Jouko Huttusen (1999) isyyden kolmeen käsitteelliseen kerrokseen: kulttuurinen-, yhteiskunnallinen- ja perheen isyys sekä Jari Kekäleen (2007) postmoderniin isäkäsityksen mallitarinaan. Lisäksi olennaisena raamina toimii Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (2019/190). Tutkielmamme tieteenfilosofinen ja metodologinen lähestymistapa nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin. Aineisto on kerätty elämänkulkuhaastattelumenetelmällä ja analysoitu diskurssianalyysin avulla. Keräsimme aineiston syksyn 2021 aikana Isät lasten asialla ry:n ja Miessakit ry:n kautta. Haastattelimme yhteensä kuutta isää ja saimme kolme isien kirjoitelmaa. Tutkielmamme päätuloksina esitämme viisi diskurssia: 1) toiseusdiskurssi, jossa isät ilmensivät puhetavoissaan altavastaajan asemaansa, 2) järjestelmädiskurssi, jossa isät tulkitsivat puhetavoissaan vallalla olevia käytäntöjä 3) emootiodiskurssi, jossa isät luonnehtivat tunnetilojaan, joita vieraantuminen tuottaa, 4) tärkeysjärjestyksessä lapsi etusijalle -diskurssissa isät tulkitsivat lapsen edun jääneen sivuun ja 5) vieraantumisen ja vieraannuttamisen ilmenemismuodot -diskurssissa isät kuvasivat, miten vieraantuminen ja vieraannuttaminen ilmenivät heidän jokapäiväisessä elämässään. Johtopäätöksinä esitämme, että vieraannuttamisella ja vieraantumisella on merkittäviä ja vahingoittavia seurauksia niin kohdevanhemmalle, lapsille, palvelujärjestelmälle kuin yhteiskunnalle. Edistysaskeleita on kuitenkin otettu ilmiön esiintyvyyden ja tunnistettavuuden tueksi uudistetun lain ja ammattilaisille kohdennettujen oppaiden myötä, mutta lisätutkimusta tarvitaan. |
LAPSEN ETU HUOLTO- JA TAPAAMISRIIDOISSA
|
Tiivistelmä: Tutkielmassani tarkastelen, millaisia seikkoja tuomioistuimen tulee ottaa huomioon tehdessään ratkaisua lapsen edun mukaisesti huolto- ja tapaamisriidoissa. Tavoitteena on selvittää miten lapsen etua tulisi tulkita näissä ratkaisuissa. Lapsenhuoltolaki uudistettiin vuonna 2019. Lakiuudistuksen keskeisenä tavoitteena oli täsmentää ja lisätä säännöksiä koskien lapsen oikeuksia ja etua. Lapsenhuoltolain 10 §:n mukaan tuomioistuimen on ratkaistava huolto- ja tapaamisriita-asia ensisijaisesti lapsen edun mukaisesti ottaen huomioon 1 § ja 2 §:ssä säädetyt seikat, kuten lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaaminen, oikeus läheiseen suhteeseen molempien vanhempiensa kanssa, lapsen oikeus osallistua lasta itseään koskevien asioiden käsittelyyn sekä oikeus saada etunsa ensisijaisesti huomioon otetuksi. Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu on lapsioikeudellinen perusarvo ja tavoitteena on, että lasta koskevissa asioissa lapsen oikeudet tulevat mahdollisimman täysimääräisesti toteutettua. Oikeuskirjallisuudessa sekä oikeuskäytännössä on havaittu, että lapsen edun määrittely on haastavaa. Tutkielmassa havaitsin, että eri oikeusasteet toisinaan tarkastelevat lapsen etua ja sen merkitystä eri näkökulmista ja antoivat erilaisille elementeille eri tavoin painoarvoa. Ratkaisun tekijän on selvitettävä, miten lapselle kuuluvat oikeudet parhaiten toteutuvat kyseisessä tapauksessa ja tehtävä ratkaisu tätä näkökulmaa silmällä pitäen. Lapsen etua ei voida huomioida ymmärtämättä ja huomioon ottamatta lapsen oikeuksia ja niiden toteutumista harkinnassa olevassa tapauksessa. Lapsen edun tulkinta on asian konkreettisten seikkojen perusteella tehtävää arviota lapsen oikeuksien avulla. |
LASTENSUOJELUILMOITUS HUOLTOKIUSAAMISEN VÄLINEENÄ – Sisällönanalyysi äitien kokemuksista
|
Tiivistelmä Sosiaalityön pro gradu -tutkielmassani tarkastelen huoltokiusaamisen yhteydessä tehtyjen lastensuojeluilmoitusten merkityksiä. Laadullisen tutkielmani tavoitteena on havainnollistaa äitien kokemuksia isien huoltokiusaamisen yhteydessä tehtyjen lastensuojeluilmoitusten syistä sekä niiden vaikutuksista äitien vanhemmuuteen. Tutkielmassani kartoitetaan äitien kokemuksia kuulluksi tulemisesta sosiaalihuollossa lastensuojeluilmoituksen selvityksen yhteydessä. Tutkielmani pyrkii käsitteellistämään huoltokiusaamista, jota ei ole virallisesti määritelty. Tutkielmani teoreettinen viitekehys muodostuu konfliktieron-, huoltoriidan- ja vieraannuttamisen käsitteistä, jotka miellän huoltokiusaamisen kontekstiin. Tutkielmani vahvistaa jo todettuja havaintoja, että yhteiskunnan ja erityisesti sosiaalihuollon tulisi kehittää palveluja vanhempien haastavien ja konfliktoituneiden eroriitojen tueksi. Tutkielmani perusteella on paikannettavissa yhteistyön aukko kuntien eri toimijoiden sekä kolmannen sektorin erotukea tarjoavien järjestöjen sekä yhdistysten välillä. Jatkossa aihetta tulisi tarkastella sukupuolesta ja vanhemmuustaustasta riippumatta. |
LAPSEN VIERAANNUTTAMINEN HOVIOIKEUDEN RATKAISUKÄYTÄNNÖSSÄ
|
Tiivistelmä: Tutkielma käsittelee vieraannuttamisen tunnistamista ja tulkitsemista hovioikeuden ratkaisukäytännössä. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia uudistettiin vuonna 2019, mutta lakiin ei sisällytetty erillistä määritelmää lapsen vieraannuttamisesta. Hallituksen esityksessä 88/2018 sen sijaan on todettu, että lainsäädännöllä pyritään tehokkaammin ehkäisemään vieraannuttamista korostamalla lapselle läheisten ihmissuhteiden merkitystä ja molempien vanhempien velvollisuutta huolehtia lapsen suhteen säilymisestä molempiin vanhempiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten hovioikeuden ratkaisukäytännössä otetaan kantaa vieraannuttamisväitteisiin ja miten vieraannuttamiseen puututaan. Tutkimuskysymyksiksi on asetettu seuraavat: ”Miten vieraannuttamista hovioikeuden ratkaisukäytännössä käsitellään?”, ”Miten vieraannuttaminen tunnistetaan?”, ”Mikä on lapsen mielipiteen merkitys, mikäli toinen vanhemmista on syyllistynyt vieraannuttamiseen?”. Tutkielman lähtee käsitteen määrittelystä sekä lapsen oikeuksien periaatteista niin kansainvälisenkuin kansallisenkin lainsäädännön tasolla. Vieraannuttamista käsitellään käytännön tasolla sekä lopuksi oikeuskäytännössä. Tutkimusaineisto koostuu säädösteksteistä, lakien esitöistä, oikeuskirjallisuudesta sekä oikeuskäytännöstä. Tärkeän tutkimusaineiston muodostaa hovioikeuksista saatu empiirinen tutkimusaineisto. Tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen ja se keskittyy lain soveltamiskäytäntöön hovioikeuksista saadun aineiston tarkastelun kautta. Tutkimuksen johtopäätöksinä esitetään hovioikeuden ratkaisujen perusteella tehtyjä rajanvetoja, joiden perusteella vieraannuttaminen on mahdollista tunnistaa sekä tulkitaan osapuolten toiminnan merkitystä vieraannuttamisen edistämiseksi sekä lapsen ja etävanhemman suhteen säilymiseksi. Asiantuntijoiden lausunnot ovat merkittävässä roolissa vieraannuttamista tulkittaessa. Lisäksi vanhemman tulee tukea lasta tapaamisten toteutumiseksi ja yhteydenpidon säilymiseksi. Vaikka vieraannuttaminen olisi asiantuntijoiden mukaan todellista tulee ratkaisua tulkita lapsen edun kannalta – mikäli olosuhteiden muutos aiheuttaisi lapselle vahinkoa, ei muutoksia tule tehdä vaan ratkaisu on löydettävä esimerkiksi valvottujen tapaamisten muodossa. Vieraannuttaminen tulisi määritellä lapsenhuoltolaissa ja sille tulisi säätää tunnusmerkistö, jotta vältyttäisiin asianosaisten kannalta kuluttavista tulkintatilanteista. |
LAPSEN TAPAAMISOIKEUDEN TURVAAMINEN UUDISTUNEEN LAPSENHUOLTOLAIN SÄÄNNÖSTEN VALOSSA
|
Tiivistelmä Tutkielmassa tutkin lapsen tapaamisoikeuden turvaamisen keinoja vuonna 2019 uudistuneen lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (HTL, 361/1983) eli lapsenhuoltolain valossa verrattuna vanhoihin lapsenhuoltolain säännöksiin. Tutkielmassa käytetään esimerkkinä vieraannuttamista yhtenä tapaamisoikeuden estämisen keinona ja tutkitaan, miten lainsäätäjä on tavoitellut vieraannuttamisen estämistä HTL:n uudistetuilla säännöksillä. HTL:n uudistuksen tavoitteena oli täsmentää sekä täydentää lain sisältöä erityisesti lapsen tapaamisoikeuden turvaamisen, lapsen osallisuuden ja lapsen edun ensisijaisuuden osalta. Lakiuudistuksen taustalla olivat yhteiskunnan muutokset, oikeuskäytännön osoittamat muutostarpeet sekä kansainvälisten sopimusten vaatimat muutostarpeet. Kansainvälisistä sopimuksista tärkeimmät tapaamisoikeuden turvaamisen kannalta ovat YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS, 60/1991, LOS), Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS, 63/1999, EIS) ja Euroopan neuvoston yleissopimus koskien naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjunnasta (SopS, 53/2015, Istanbulin sopimus). Tapaamisoikeuden turvaamisenkeinot on jaoteltu keinoihin, joita HTL:n lakiuudistus on vahvistanut ja laajentanut sekä täysin uusiin tapaamisoikeuden turvaamisen keinoihin, jotka kaikki osaltaan ovat kytköksissä vieraannuttamisen estämiseen. Vahvistettuja ja laajennettuja tapaamisoikeuden turvaamisen keinoja ovat lapsen edun ja osallisuuden vahvistaminen, väkivallalta suojelu sekä uhkasakkomenettelyn laajentaminen. Uusia tapaamisoikeuden turvaamisen keinoja ovat tapaamiskustannuksista sopiminen, tuetut ja valvotut tapaamiset sekä oikeudenkäynnin joutuisuus ja toistuvien oikeudenkäyntien ehkäisy. Kokonaisuudessaan lakiuudistus oli kaivattu ja monelta osin onnistunut parannus tapaamisoikeuden turvaamisen ja vieraannuttamisen ehkäisyn kannalta. Lapsen edun ja osallisuuden kannalta lakiuudistus ei kuitenkaan vastaa LOS:n vaatimaa sääntelyä. |
”SIVULLISET UHRIT”- Ammattilaisten näkemyksiä lasten osallisuudesta vaativissa erotilanteissa
|
Tiivistelmä Tämä laadullinen tutkimus käsittelee eroauttamistyön ammattilaisten näkemyksiä lasten osallisuudesta vaativissa erotilanteissa. Aineistona tutkimuksessa toimii Ensi- ja turvakotien liiton Turvassa-hankkeen työntekijöille toteutetut fokusryhmähaastattelut vaativien erotilanteiden tematiikkaan liittyen. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus keskittyy lasten osallisuuden mahdollisuuksien määrittelyyn suhteessa vanhempiin, ammattilaisiin ja palvelujärjestelmään vaativissa erotilanteissa. Tutkimuskysymykseni on: Miten lasten osallisuus näkyy vaativia erotilanteita käsittelevässä ammattilaispuheessa? Eropalveluissa keskitytään suurimmaksi osaksi vanhempien välisten ongelmien selvittelyyn. Yhteiskunnallisella tasolla palvelujärjestelmä ja rakenteet eivät myöskään tue lasten osallisuutta. Ongelmana on myös vastuunjaon ja roolien epäselvyys eri ammattilaisten välillä. Vanhempiensa eron kokeneiden lasten voidaan nähdä olevan eriarvoisessa asemassa suhteessa palvelujärjestelmään verrattuna sellaisiin lapsiin, joiden vanhemmat eivät ole eronneet. |
LAPSEN MIELIPITEEN SELVITTÄMINEN HUOLTO-, ASUMIS- JA TAPAAMISOIKEUSSOPIMUKSIA VAHVISTAESSALainopillinen ja kuvaileva kirjallisuuskatsaus
|
Tarkastelen tässä teorialähtöisessä sosiaalityön maisterintutkielmassa, mitä uudistuneessa laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) on säädetty lapsen huolto-, asumis ja tapaamisoikeussopimuksista sekä niiden vahvistamisesta kunnan perheoikeudellisissa sopimuspalveluissa. Lisäksi tutkin, kuinka tutkimuskirjallisuudessa ja lainsäädännössä on käsitelty lapsen omien toiveiden ja mielipiteen selvittämistä niissä tilanteissa, joissa kunnan sosiaalilautakunta vahvistaa sopimuksen. Tarkastelen tutkielman aihetta lapsilähtöisesti siten, että tarkastelun lähtökohtana on lapsen etu ja lapsen asema lapsen huolto-, asumis- ja tapaamissopimuksia vahvistaessa. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu lapsen osallisuuteen lapsen oikeutena, sekä lapsen huoltoja tapaamisoikeussopimuksiin ja niiden vahvistamiseen liittyvään lainsäädäntöön. Tutkimusmenetelmänä käytän tässä tutkielmassa sekä lainoppia että kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineistona olen käyttänyt sosiaalityön tutkimuskirjallisuutta sekä seuraavia oikeuslähteitä: oikeuskirjallisuuta, lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) sekä hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 88/2018). Tutkielmassa tehdyn kuvailevan yhteenvedon ja lainsäädännön tulkinnan perusteella voin todeta, että lapsen mielipiteen selvittäminen osana lapsen osallisuuden vahvistamista muodostuu perheoikeudellisissa sopimuspalveluissa lapsen huoltajien ja sopimuksen vahvistamiseen delegoitujen lastenvalvojien tehtävien kautta. Lapsen toivomuksien ja mielipiteen selvittäminen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on ensisijaisesti huoltajien laissa säädetty velvollisuus. Lastenvalvojien tehtävänä on puolestaan vahvistaa, että lapsen toiveet ja mielipide lapsen huolto- ja tapaamisoikeusasiaan liittyen on selvitetty ennen sopimuksen vahvistamista. Vain erityistilanteissa lastenvalvoja selvittää lapsen toiveet ja mielipiteen keskustelemalla lapsen kanssa henkilökohtaisesti, jos se on tarpeen lapsen mielipiteen ja toivomusten selvittämiseksi, ja jos lapsi suostuu selvittämiseen. Tämän tutkielman tulosten perusteella laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tarkoitettu lapsen toiveiden ja mielipiteen selvittäminen sopimuksia vahvistaessa vaatii sopimuksia vahvistavalta työntekijältä erityistä ammattitaitoa, vaikka kyse olisikin riidattomasta tilanteesta, jossa vahvistetaan sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Tässä tutkielmassa analysoitujen aikaisempien tutkimusten perusteella, voin todeta, että perheoikeudellisissa sopimuspalveluissa on tarpeen saada lapsen toivomuksien ja mielipiteen selvittämiseen liittyen ohjeistusta ja suosituksia, jotta lapsen osallisuus, eli tässä yhteydessä lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittäminen, turvattaisiin. |
VIERAANNUTTAMINEN ERON JÄLKEENIsien kirjoituksia vieraannuttamisen syistä, keinoista ja seurauksista
|
Tutkielmani aiheena on vieraannuttaminen eronneiden isien näkökulmasta. Vieraannuttamisella tarkoitetaan lyhyesti ilmaistuna prosessia, jossa pyrkimyksenä on vaikuttaa lapseen tai lapsen olosuhteisiin niin, että lapsen ja toisen vanhemman välinen side vaikeutuu tai katkeaa vanhempien eron jälkeen. Useimmissa tapauksissa vieraannuttajana toimii lapsen toinen vanhempi ja vieraannuttamisen kohteena on lapsen toinen vanhempi. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa siitä, miten eron jälkeen lapsestaan vieraannutetut isät selittävät vieraannuttamisen syitä, tutkia mitä vieraannuttamisen keinoja isät kohdanneet ja miten vieraannuttaminen on vaikuttanut isiin. Tutkimuksen aineisto koostuu 16 eronneen isän kirjoittamasta vieraannuttamista käsittelevästä tarinasta. Kirjoitukset on kerätty eronneita isiä kohtaavien järjestöjen ja yhdistysten avulla. Yhteistyötahoina tutkimuksessa on ollut Miessakit ry, Isät lasten asialla ry sekä Ensi- ja turvakotien liitto. Tutkimuksen aineisto on analysointi sisällönanalyysin avulla. Keskeisinä tutkimustuloksina on se, että isät kokevat vieraannuttamisen johtuvan yhteiskunnassa vallalla olevasta ”äitimyytistä”, jonka mukaan äidit nähdään ensisijaisena lapsen huoltajana ja lähivanhempana. Isien kokemuksen mukaan yhteiskunnan tukena toimivat sosiaaliviranomaiset. Toinen merkittävä tekijä oli isien kokemuksen perusteella äitien mielenterveysongelmat sekä vaikeudet tunteiden säätelyssä. Isät eivät näe omassa toiminnassaan syitä vieraannuttamiselle. Vieraannuttaminen näkyy isien kertomuksissa äitien toimesta vallankäyttönä sekä erilaisina keinoina, joiden avulla lapsen ja isän välistä suhdetta pyritään vaikeuttamaan tai kokonaan katkaisemaan. Vieraannuttaminen on vaikuttanut merkittävästi isien hyvinvointiin. Isät kertovat sen vaikuttaneen heidän jaksamiseen, mielenterveyteen ja taloudelliseen tilanteeseen. Vieraannuttamisella on ollut vaikutuksia myös isyyteen. Vieraannuttaminen on myös lisännyt isien kiinnostusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tulosten perusteella vahvistuu käsitys siitä, että vieraannuttaminen on vaikea ilmiö, jolla on ikäviä seurauksia sekä lapselle että vanhemmalle. Vieraannuttamiseen puuttuminen on vaikeaa ja tärkeintä olisi ennaltaehkäistä huoltoriitoja ja niiden kautta vieraannuttamista. Perheasioiden sovittelu voisi olla tässä toimiva vaihtoehto. Lisäksi tulisi kehittää sitä, että isät kokisivat tulevansa paremmin kuulluiksi asioidessaan sosiaaliviranomaisten kanssa erotilanteissa. |
LAPSEN ARKI PITKITTYNEEN HUOLTORIIDAN KESKELLÄLapsen asumisliikkuvuus ja sosiaaliset suhteet sosiaalitoimen olosuhdeselvitysten kuvaamina
|
Tutkielman aiheena ovat pitkittyneet huoltoriidat (riidat lapsen huollosta, asumisesta ja/tai tapaamisista). Tutkimustehtävänä on tarkastella, millaisena pitkittyneen huoltoriidan keskellä elävän lapsen arki näyttäytyy. Arkea tarkastellaan lapsen asumisen, asumisliikkuvuuden ja läheissuhteiden näkökulmasta. Tutkimus on nostanut esiin pitkittyneen huoltoriidan keskellä elävän lapsen asumisliikkuvuuden moninaisuuden, monimutkaisuuden ja kietoutumisen yhteen lapsen läheissuhteiden kanssa. Tutkimus haastaa pitkittyneiden huoltoriitojen kanssa työskenteleviä ammattilaisia tämän näkökulman huomioimiseen omassa työssään. |
KERTYMÄ-LOGIT-REGRESSIOANALYYSI LAPSEN TAPAAMISOIKEUDEN TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖKSISTÄ
|
Tiivistelmä: Vanhempien eroaminen koskettaa vuosittain noin 30 000 lasta, joiden oikeutta luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde etävanhempaansa turvataan tapaamisoikeuden avulla. Tästä sopimuksesta tai tuomioistuimen päätöksestä huolimatta tapaamiset eivät aina toteudu, jolloin tapaamisoikeuden täytäntöönpanon kautta voidaan velvoittaa lapsen kanssa asuvaa vanhempaa sallimaan lapsen ja toisen vanhemman väliset tapaamiset tai yhteydenpito niiden mukaisesti. Tapaamisoikeuden täytäntöönpanoasiat muodostavat alle prosentin kaikista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevista riidoista ja yleensä täytäntöönpanoasiat päättyvät sovintoon. Harvalukuisuudestaan huolimatta riitaisilla asioilla, joissa tuomioistuin hylkää tai hyväksyy täytäntöönpanohakemuksen, on kuitenkin merkittävä vaikutus niin lapsiin, vanhempiin, perheisiin kuin yhteiskuntaankin käsittelyn ja ratkaisun kautta. Vaikka kyseessä on riita-asia, vain noin puolessa tapauksista hävinnyt osapuoli korvaa voittaneen oikeudenkäyntikulut. Tässä tutkielmassa pyritään kertymä-logit-mallin avulla tarkastelemaan, miten sellaiset seikat kuten täytäntöönpanoasian taustat, sovittelu, syytökset, lapsen tahto ja hakijan sukupuoli vaikuttavat käräjäoikeuden tulkintaan riidasta ja erilaisten lopputulosten todennäköisyyteen, kun huomioon otetaan täytäntöönpanon lisäksi oikeudenkäyntikulujen korvaaminen. Mallin oletusta verrannollisista vetokertoimista testataan kullekin selittäjälle erikseen. Aineistona käytetään Suomen käräjäoikeuksien tapaamisoikeuden täytäntöönpanopäätöksiä vuosilta 2000- 2018, joista osa on kerätty tutkielman yhteydessä. Lisäksi tutkielmassa avataan täytäntöönpanoasioiden käsittelyä, sekä siihen liittyviä käsitteitä ja ilmiöitä, kuten lapsen etua, vieraannuttamista ja sukupuolittuneita käsityksiä muun muassa lähi- ja etävanhemmuudesta. Valitun mallin perusteella hakijan sukupuoli ei vaikuta siihen, miten perustelluksi hakemus on nähty ja miten räikeäksi tapaamisoikeuden rikkomus tulkittu. Sen sijaan vanhemman toteen näytetyt syytökset vieraannuttamisesta, lapseen kohdistuneesta tuomitusta teosta, päihde- tai mielenterveysongelmasta, kasvatuskyvystä tai rikoksesta nostavat tälle vanhemmalle edullisemman lopputuloksen todennäköisyyttä. Tapaamisia vastustavien lasten ikä nostaa vastaajalle voitokkaamman lopputuloksen todennäköisyyttä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että lapsen vastustus johtaa pikemminkin hakemuksen hylkäämiseen, kuin vastaajan oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen. Kun vastaaja kiistää tapaamisoikeuden rikkomisen, erityisesti todennäköisyys, että hävinnyt hakija lisäksi korvaa hänen oikeudenkäyntikulunsa, kasvaa. Muita lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä ovat sovittelijan tulkinta vastaajan myötävaikuttamisesta tapaamisiin, hakijan ulkomaalaisuus ja oikeudenkäyntiavustaja, vastaajan hakeman perustepäätöstä koskevan asian vireilläolo, vanhan uhkasakon maksettavaksi hakeminen sekä vastaajan tekemät syytökset kasvatuskyvystä tai rikoksista, jotka eivät kohdistu lapseen. Mallin selittäjien vaikutukset ovat uskottavia ja ymmärrettävissä, ja malli sopii aineistoon. Mallin ennustuskyky ei kuitenkaan ylitä hyvin ennustavan mallin rajaa, eikä verrannollisten vetokertoimien oletus pätenyt kaikkien malliin valikoituneitten selittäjien osalta. Toisenlaisen mallin, oletusta tukevien interaktiomuuttujien tai eri linkkifunktion kokeilemista voisi harkita. Tämän lisäksi voisi perehtyä enemmän siihen, mitkä taustat ja aikaisemmat lopputulokset ovat ominaisia uusiutuville riidoille. |
LASTENSUOJELUN AVOHUOLLON SOSIAALITYÖN ROOLI HUOLTAJUUSKIISTOISSA
|
Tiivistelmä Huoltajuuskiistat ovat monisyisiä ja ilkeitä ongelmia, joiden vaikutukset kohdistuvat kiistan keskellä elävien lasten kasvuun ja kehitykseen useiden vuosien ajan. Pitkittyneet huoltajuuskiistat kuormittavat perheenjäsenten lisäksi laajalti sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisia sekä tuomioistuimia. Huoltajuuskiistat koskettavat lastensuojelun avohuoltoa, kiistelevien vanhempien tai muiden tahojen tekemien lastensuojeluilmoitusten vuoksi. Usein vaikeiden huoltajuuskiistojen kohteena oleville lapsille avataan myös lastensuojelun asiakkuus. Haasteelliseksi lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöille nousevat lastensuojeluilmoitusten selvittelyt ja huoltajuuskiistoissa olevien perheiden auttaminen lastensuojelun roolin ja toimivallan vajavaisuuden vuoksi itse huoltajuuskiistoissa. Hallituksen valtakunnallisen lapsi- ja perhepalveluohjelman mukaan viranomaiset ovat pyrkineet huomioimaan ja kehittämään eroperheille suunnattuja varhaisempia palveluita, joissa moniammatillisen yhteistyön merkitys on myös otettu huomioon. Vaikeille huoltajuuskiistoille ei viime aikojen kehittämisohjelmissa ole ollut tilaa. Lastensuojelun epävarmuus puolestaan liittyy toistuvien lastensuojeluilmoitusten ”tuloksettomiin” selvittelyihin, lastensuojelun avohuollon toimintatapojen epäselvyyteen ja vahvoihin tunteisiin, joita huoltajuuskiistat nostattavat vanhemmissa, heidän lapsissa ja työntekijöissä. Toivon ja keinojen etsintä lastensuojelun avohuollon työskentelyssä kumpuaa lapsen vaikeasta asemasta huoltajuuskiistassa, sosiaalityöntekijöiden halusta toimia ja auttaa lapsia kiistan keskellä ja vanhempia löytämään yhteistä ymmärrystä kiistan ratkaisemiseksi. Lastensuojelun avohuollossa työskennellään huoltajuuskiista vanhempien ja heidän lapsien kanssa paljolti yksin. Lastensuojelun avohuollon selkeänä toiveena on kehittää toimivampaa yhteistyötä ja mahdollisesti uusia rakenteita perheneuvolan, lastenvalvojien sekä oikeuden kanssa. Erityisiä katseita luotiin erikoisyksikön suuntaan, jossa huoltajuuskiistoihin kouluttautuneet ammattilaiset tarjoaisivat huoltajuuskiista perheille moniammatillisia palveluratkaisuja. |
LAPSEN VIERAANNUTTAMINEN JULKISESSA KESKUSTELUSSADiskurssianalyyttinen tutkimus
|
Tutkimukseni aihe on lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmastaan. Lapsen vieraannuttamisella tarkoitetaan eron jälkeen tapahtuvaa toisen vanhemman harjoittamaa lapsen ja etävanhemman välisen yhteydenpidon ja tapaamisten vaikeuttamista tai estämistä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista puhetta lapsen vieraannuttamisesta tuotetaan julkisessa keskustelussa. Aineiston tulkinnassa on hyödynnetty diskurssianalyyttistä tutkimusotetta, minkä myötä tutkimuksen tieteenfilosofinen perusta on sosiaalisessa konstruktionismissa. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Helsingin Sanomissa vuosina 2010-2017 julkaistuja lapsen vieraannuttamis-aiheisia mielipidekirjoituksia ja verkkolehdessä julkaistuja niihin liittyviä lukijan kommentteja. Mielipidekirjoituksia aineistoon kuului 23 kpl. ja lukijan kommentteja 177 kpl. Aineistosta olen erotellut kolme keskeistä diskurssia, jotka olen jaotellut 2-3 aladiskurssiin, joita kutsun tässä tutkimuksessa puhetavoiksi. Päädiskurssit olen nimennyt epätasa-arvon diskurssiksi, vastuuttavaksi diskurssiksi ja järjestelmäkriittiseksi diskurssiksi. Epätasa-arvon diskurssissa puhe vieraannuttamisesta kytkeytyy ensisijaisesti sukupuolten eriarvoisuuteen ja oletettuihin eroavaisuuksiin naisten ja miesten välillä. Isän rooli näyttäytyy tässä diskurssissa heikkona ja voimattomana, äidin ollessa etuoikeutetussa asemassa lapsen asioista päätettäessä. Vastuuttava diskurssi tuottaa kuvaa vieraannuttamisesta ristiriitaisena ja häilyvänä ilmiönä, jonka esiintymisessä vanhempien oma toimijuus on avainasemassa lapsen edun toteutumisessa ja suhteen säilymisessä lapseen eron jälkeen. Järjestelmäkriittisessä diskurssissa puhe vieraannuttamisesta liitetään yhteiskunnalliseen järjestelmään ja sen heikkouksiin, jolloin arvioinnin kohteena ovat yhteiskunnan arvot, niistä seuraavat oikeuskäytännöt ja lakia toteuttavat viranomaiset. Tutkimustulosten mukaan käsitystä lapsen vieraannuttamisesta tuotetaan monesta näkökulmasta, joita kuitenkin yhdistää näkemys lapsen vieraantumisesta toisesta vanhemmastaan vahingollisena lapsen hyvinvoinnille. Tutkimustuloksista voi päätellä, että eroperheiden auttamiseksi tarvitaan yhtenäisiä, sukupuolen huomioivia ja lasta osallistavia toimintatapoja. |
VANHEMMUUDEN ARVIOINTI TAYS:N PERHE- JA PIKKULAPSIPSYKIATRIAN YKSIKÖSSÄ VUOSINA 2010–2015
|
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä perustietoa erikoissairaanhoidossa tehtävästä vanhemmuuden arvioinnista. Tutkimuskysymys oli kaksiosainen. Ensinnäkin haluttiin kerätä tietoa vanhemmuuden arviointia varten tehdyistä lähetteistä: paljonko niitä vuosittain tehdään, mikä on lähettämisen taustalla ja millaisiin lapsiin ja perheisiin lähetteet kohdistuvat. Toisena tavoitteena oli saada käsitys vanhemmuuden arviointijaksojen toteutumisesta ja sisällöstä sekä siitä, millaisia oireita arviointijaksoille osallistuneilla lapsilla havaittiin. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan vanhemmuutta yleisesti ja perheistä saatavilla olevan tilastotiedon valossa, sekä lapsen psyykkistä kehitystä vanhemmuuden kannalta oleellisin osin. |
LASTENSUOJELUN SOSIAALITYÖN TOIMINTAMAHDOLLISUUDET VIERAANNUTTAMISKYSYMYKSISSÄ– lastensuojelun menettelytavat ja interventiokeinot lapsen suojelemiseksi
|
Tiivistelmä Lapsen vanhemmasta vieraannuttaminen on toimintaa, jossa toinen vanhempi pyrkii vieraannuttamaan lapsen tämän toisesta vanhemmasta. Vieraannuttamista voidaan selittää vieraannuttajavanhemman mielenterveydellisellä häiriöllä ja kostonhalulla. Olennaista lisäksi on, että lapsen suhde kohdevanhempaan on ollut aikaisemmin hyvä ja normaali, eikä vanhempi ole aiheuttanut omalla toiminnallaan lapsen vieraantumista. Sen seurauksena sekä lapsen että toisen vanhemman elämä muuttuu, heidän keskinäinen suhteensa vaurioituu ja kummallekin tahollaan voi tästä seurata moninaisia ongelmia ja vaikeuksia, jotka saattavat kestää läpi elämän. Niin lasten kuin aikuistenkin itsemurhia on raportoitu. Vieraannuttaminen on vakavaa henkistä väkivaltaa. Tämä pro gradu -tutkielma on teoreettinen tutkimus, jonka toteutus oli mahdollinen vain yhdistämällä sekä oikeustieteellistä että yhteiskuntatieteellistä metodologiaa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä erityisesti lastensuojelulla olisi näissä tilanteissa tehtävissä. Teoreettinen viitekehys rakentuu vieraannuttamisen määrittelystä, kontekstisidonnaisen instituutiojärjestelmän sekä sosiaalityön arvo- ja tietoperustan esittelystä, institutionaalisen näkökulman ollessa keskiössä. Tutkimus vastaa tutkimuskysymyksiin koskien vieraannuttamistapausten arviointia, soveltuvia interventiokeinoja ja menettelytapojen vaikutuksia lapsiin sekä lasten asemaan. Roy Bhaskarin teoreettisen tiedontuotannon malleja soveltaen oli mahdollista esittää erilaiset, vaihtoehtoiset menettelytavat lastensuojeluntarpeen arviointiin. Lastensuojeluntarpeen arvioinnissa ja asiakassuhteen aikana ei ole yhtenäisiä toimintakäytäntöjä ja tämän vuoksi lasten ja perheiden tilanteita arvioidaan eri tavoin eri sosiaalitoimen yksiköissä, ja edelleen jatkotyöskentelyssä on vaihtelua. Tuloksena voi olla lapsen sijoittaminen sijaishuoltoon ja huostaanotto tai lapsi voi jäädä ilman lastensuojelun asiakkuutta, nimenomaan jos vieraannuttamista ei arvioida lasta vahingoittavaksi ja lapsen turvallista kasvua ja kehitystä haittaavaksi. Oikean intervention valinta on merkittävää lapsen ja koko perheen kannalta. Lainsäädännöllä ja säädösten tulkinnalla on olennainen merkitys, ja analyysi toi esille useita menettelyllisiä erityiskysymyksiä ja ongelmakohtia. Tutkimus paljasti lastensuojelun ja sijaishuollon vaikeuksia vastata vieraannutettujen lasten erityistarpeisiin. |
LAPSEN VIERAANNUTTAMINEN JA TORJUTUN VANHEMMAN PSYYKKINEN HYVINVOINTI
|
Tiivistelmä: Tavoitteet. Vieraannuttaminen (engl. parental alienation) kuvaa vanhemman pyrkimystä vahingoittaa lapsensa ja tämän toisen vanhemman välistä suhdetta. Tyypillisiä vieraannuttamisen keinoja ovat esimerkiksi torjutun vanhemman mustamaalaaminen ja yhteydenpidon kontrolloiminen. Vieraannuttamista esiintyy arviolta joka kymmenennessä avioeroperheessä, tyypillisesti huoltoriidan yhteydessä. Vieraannuttaminen vaikuttaa radikaalisti koko perheen hyvinvointiin, ja erityisesti torjutun vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin torjutun vanhemman psyykkistä hyvinvointia kartoittamalla masennukseen ja posttraumaattiseen stressihäiriöön (PTSD) liittyviä oireita. Lisäksi tutkittiin sukupuolieroja sekä stressin ja sosiaalisen tuen merkitystä oireiluun liittyen. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto koostui kevään 2017 aikana internetkyselyyn vastanneesta yhteensä 147 vanhemmasta (45 äitiä, 102 isää), jotka kokivat tulleensa vieraannutetuiksi. Lähes puolet kyselyyn vastanneista vanhemmista ei tavannut lastaan enää lainkaan. Psyykkistä hyvinvointia kartoitettiin taustatietojen keräämisen jälkeen posttraumaattisen stressihäiriön oireskaalalla (Impact of Event Scale, IES), masennusta Beckin depressioinventaarilla (BDI-21), koettua stressiä Cohenin Perceived Stress –skaalalla sekä elämänmuutoksia Holmesin ja Rahen Stress Scalen avulla. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten perusteella torjutut vanhemmat kokivat voimakkaita psyykkisiä oireita. Äidit raportoivat voimakkaampia PTSD-oireita sekä stressin kokemusta isiin verrattuna. Sekä posttraumaattista stressihäiriötä että masennusta kyettiin ennustamaan stressin kokemuksen sekä sosiaalisen tuen perusteella. Tulokset tukevat aiempien tutkimusten perusteella muodostettua näkemystä siitä, että vanhemmat voivat psyykkisesti huonosti jouduttuaan eroon lapsestaan vieraannuttamisen vuoksi. |
LAPSEN HUOLTOA JA TAPAAMISOIKEUTTA KOSKEVAN TÄYTÄNTÖÖNPANON TILASTOLLINEN ANALYYSI
|
Tiivistelmä: Tutkielmassa syvennytään lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan täytäntöönpanoon kvantitatiivisin menetelmin. Analyysiä varten on kerätty 632 tapauksen aineisto kahdeksasta eri käräjäoikeudesta vuosilta 2000–2015. Tutkielma voidaan jakaa kahteen osaan: aineiston ja tilannekuvan esittelyyn sekä logistiseen regressiomalliin, joka ennustaa hakijan voittotodennäköisyyttä tapaamisoikeuden täytäntöönpanoasiassa. Tapaamisoikeuden täytäntöönpanossa hakijoiden sukupuolijakauma vastaa etävanhempien sukupuolijakaumaa väestössä. Hakija syyttää vastaajaa yleensä manipuloinnista tai vieraannuttamisesta, vastaajan syytökset liittyvät päihteisiin, väkivaltaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Oikeus ei ota kantaa syytöksiin, ellei asian ratkaiseminen sitä edellytä. Suurin osa tapauksista päättyy sovintoon. Yli puolet riitaisista tapauksista päättyy uhkasakon asettamiseen, noutoa käytetään hyvin harvoin. Oikeudenkäyntikulut jaetaan usein tasan osapuolten kesken, vaikka asiassa olisi selvä voittaja. Joka neljäs tapaamisoikeutta koskeva täytäntöönpanoasia uusiutuu, ja lopputulos voi seuraavissa käsittelyissä muuttua kokonaan. Huoltoa koskeva aineisto on pieni, ja sitä käsitellään tutkielmassa vain lyhyesti. Isät hakevat huollon täytäntöönpanoa suhteellisesti useammin kuin äidit. Hakija syyttää vastaajaa kaappauksesta ja vieraannuttamisesta, vastaajan syytökset liittyvät useimmiten päihteisiin ja väkivallan uhkaan. Kaksi kolmesta tapauksesta päättyy lasten palauttamiseen sovinnollisesti tai täytäntöönpanon kautta. Noutoa käytetään täytäntöönpanon tehosteena usein. Logistinen regressiomalli rakennetaan pienin poikkeuksin taaksepäin askeltavalla muuttujavalinnalla. Parametrien estimoinnissa käytetään Firthin muokattua uskottavuusfunktiota, jolla kontrolloidaan pienen havaintomäärän aiheuttamaa harhaa approksimatiivisesti. Muuttujia karsitaan uskottavuusosamäärätestin sekä Akaiken informaatiokriteerin perusteella. Malli ennustaa kolme neljästä aineiston lopputuloksesta oikein. Sen erottelukykyä arvioidaan ROC-käyrällä ja yhteensopivuutta aineiston kanssa Hosmer-Lemeshow-testillä. Niiden perusteella mallia voidaan pitää käyttökelpoisena. Logistisen regressioanalyysin tulokset ovat: Toteen näytetty vastaajan syytös sekä varttuneen lapsen haluttomuus tavata hakijaa laskevat hakijan voittotodennäköisyyttä merkittävästi. Voittotodennäköisyyttä heikentävät myös vastaajan myönteinen suhtautuminen tapaamisiin sekä se, että hakija on äiti. Äidin menestymistä tutkitaan myös kahdella muulla logistisella regressiomallilla: Äidin hakema täytäntöönpanoasia päättyy sovintoon todennäköisemmin kuin isän, mutta sovinnot päättyvät hakijan kannalta yhtä hyvin tai huonosti riippumatta tämän sukupuolesta. |
KÄRJISTYNEET HUOLTO- JA TAPAAMISRIIDAT
|
Tiivistelmä Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää huolto- ja tapaamisriitojen kärjistymisen syitä ja ratkaisumalleja niiden kärjistymisen ehkäisemiseen ja katkaisemiseen sekä lapsen aseman parantamiseen niiden aikana. Tutkielmassa esitetään myös yksi australialainen toimintamalli kärjistyneiden huolto- ja tapaamisriitojen käsittelyyn. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen ja se sisältää myös oikeusvertailevia ja oikeussosiologisia piirteitä. Tutkielmassa ehdotetaan pohdittavaksi mahdollisuutta tukihenkilön määräämiseen lapselle kärjistyvään huolto- ja tapaamisriitaan ja kärjistyneiden riitojen jälkihoitoon tuomioistuimen antaman huolto- ja tapaamisratkaisun jälkeen. Lisäksi tutkielmassa kartoitetaan lainsäädännön kehitys ja muutostarpeita. |
ISIEN KOKEMUKSIA HUOLTOKIUSAAMISESTA
- Tekijä: Emilia Kumpusalo
- Tutkielma: Pro gradu -tutkielma Sosiaalityö
- Yliopisto: Lapin yliopisto, 2018
Tiivistelmä: Tämä tutkimus tarkastelee isien kokemuksia huoltokiusaamisesta eron aikana ja sen jälkeen, erityisesti miten se vaikuttaa heidän juridiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaansa.
Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu feministiseen teoriaan, ja aineisto kerättiin narratiivisin menetelmin. Kiusaamisen ilmenemismuodot vaihtelevat valehtelusta ja manipuloinnista vieraannuttamiseen.
FÖRÄLDRAALIENATION – BARNETS PERSPEKTIV SETT UR BARNSKYDDETS KLIENTBERÄTTELSER
|
Tiivistelmä: Syftet med denna lösningsinriktade avhandling är att beskriva fenomenet föräldraalienation och vilka konsekvenser det kan ha för barnet. Med föräldraalienations avses att den ena föräldern hindrar barnet från att träffa den andra föräldern, pratar illa om den andra föräldern och påverkar barnet så att barnet vänder sig mot den andra föräldern och relationen mellan barnet och den andra föräldern förstörs. Föräldraalienation är ett komplext fenomen med omfattande och skadliga följder i all synnerhet för barnet. Genom denna kvalitativa studie granskas, med hjälp av innehållsanalys fyra barns klientberättelser (totalt 462 sidor) och hur socialarbetare inom barnskyddet uppmärksammar barnets perspektiv i dessa. Forskningsfrågorna är: ”Hur synliggörs det utsatta barnet i barnskyddets klientberättelser? ” och ” ” På vilket sätt framkommer det ur klientberättelserna lösningar och överlevnadsstrategier som förbättrar situationen för de involverade?” Teoretiskt stöder sig avhandlingen på anknytningsteorin liksom det salutogena perspektivet och känslan av sammanhang. Barnskyddets dokumentation har en stor betydelse i barnskyddsarbetet och framför allt i ett målinriktat förändringsarbete. Studiens resultat visar dock att en stor del (462/154) av de studerade dokumenten inte handlade om barnet utan om de vuxna och deras konflikter och problem. Även om denna begränsade studies resultat inte går att generalisera väcker studien frågan om barnskyddets arbete direkt med barnet kunde utvecklas och utökas. De professionella förefaller behöva mera kunskap och handlingsmodeller i sitt arbete med föräldraalienation och även det multiprofessionella samarbetet bör effektiveras. Satsningar på det förebyggande arbetet efterlyses så att interventioner kunde göras tidigare för att undvika att situationen blir allvarlig och svår att reparera. |
VIERAANNUTTAMINEN ERON JÄLKEENIsien kirjoituksia vieraannuttamisen syistä, keinoista ja seurauksista
|
Tutkielmani aiheena on vieraannuttaminen eronneiden isien näkökulmasta. Vieraannuttamisella tarkoitetaan lyhyesti ilmaistuna prosessia, jossa pyrkimyksenä on vaikuttaa lapseen tai lapsen olosuhteisiin niin, että lapsen ja toisen vanhemman välinen side vaikeutuu tai katkeaa vanhempien eron jälkeen. Useimmissa tapauksissa vieraannuttajana toimii lapsen toinen vanhempi ja vieraannuttamisen kohteena on lapsen toinen vanhempi. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa siitä, miten eron jälkeen lapsestaan vieraannutetut isät selittävät vieraannuttamisen syitä, tutkia mitä vieraannuttamisen keinoja isät kohdanneet ja miten vieraannuttaminen on vaikuttanut isiin. Tutkimuksen aineisto koostuu 16 eronneen isän kirjoittamasta vieraannuttamista käsittelevästä tarinasta. Kirjoitukset on kerätty eronneita isiä kohtaavien järjestöjen ja yhdistysten avulla. Yhteistyötahoina tutkimuksessa on ollut Miessakit ry, Isät lasten asialla ry sekä Ensi- ja turvakotien liitto. Tutkimuksen aineisto on analysointi sisällönanalyysin avulla. Keskeisinä tutkimustuloksina on se, että isät kokevat vieraannuttamisen johtuvan yhteiskunnassa vallalla olevasta ”äitimyytistä”, jonka mukaan äidit nähdään ensisijaisena lapsen huoltajana ja lähivanhempana. Isien kokemuksen mukaan yhteiskunnan tukena toimivat sosiaaliviranomaiset. Toinen merkittävä tekijä oli isien kokemuksen perusteella äitien mielenterveysongelmat sekä vaikeudet tunteiden säätelyssä. Isät eivät näe omassa toiminnassaan syitä vieraannuttamiselle. Vieraannuttaminen näkyy isien kertomuksissa äitien toimesta vallankäyttönä sekä erilaisina keinoina, joiden avulla lapsen ja isän välistä suhdetta pyritään vaikeuttamaan tai kokonaan katkaisemaan. Vieraannuttaminen on vaikuttanut merkittävästi isien hyvinvointiin. Isät kertovat sen vaikuttaneen heidän jaksamiseen, mielenterveyteen ja taloudelliseen tilanteeseen. Vieraannuttamisella on ollut vaikutuksia myös isyyteen. Vieraannuttaminen on myös lisännyt isien kiinnostusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tulosten perusteella vahvistuu käsitys siitä, että vieraannuttaminen on vaikea ilmiö, jolla on ikäviä seurauksia sekä lapselle että vanhemmalle. Vieraannuttamiseen puuttuminen on vaikeaa ja tärkeintä olisi ennaltaehkäistä huoltoriitoja ja niiden kautta vieraannuttamista. Perheasioiden sovittelu voisi olla tässä toimiva vaihtoehto. Lisäksi tulisi kehittää sitä, että isät kokisivat tulevansa paremmin kuulluiksi asioidessaan sosiaaliviranomaisten kanssa erotilanteissa. |
LAPSEN ARKI PITKITTYNEEN HUOLTORIIDAN KESKELLÄLapsen asumisliikkuvuus ja sosiaaliset suhteet sosiaalitoimen olosuhdeselvitysten kuvaamina
|
Tutkielman aiheena ovat pitkittyneet huoltoriidat (riidat lapsen huollosta, asumisesta ja/tai tapaamisista). Tutkimustehtävänä on tarkastella, millaisena pitkittyneen huoltoriidan keskellä elävän lapsen arki näyttäytyy. Arkea tarkastellaan lapsen asumisen, asumisliikkuvuuden ja läheissuhteiden näkökulmasta. Tutkimus on nostanut esiin pitkittyneen huoltoriidan keskellä elävän lapsen asumisliikkuvuuden moninaisuuden, monimutkaisuuden ja kietoutumisen yhteen lapsen läheissuhteiden kanssa. Tutkimus haastaa pitkittyneiden huoltoriitojen kanssa työskenteleviä ammattilaisia tämän näkökulman huomioimiseen omassa työssään. |
KERTYMÄ-LOGIT-REGRESSIOANALYYSI LAPSEN TAPAAMISOIKEUDEN TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖKSISTÄ
|
Tiivistelmä: Vanhempien eroaminen koskettaa vuosittain noin 30 000 lasta, joiden oikeutta luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde etävanhempaansa turvataan tapaamisoikeuden avulla. Tästä sopimuksesta tai tuomioistuimen päätöksestä huolimatta tapaamiset eivät aina toteudu, jolloin tapaamisoikeuden täytäntöönpanon kautta voidaan velvoittaa lapsen kanssa asuvaa vanhempaa sallimaan lapsen ja toisen vanhemman väliset tapaamiset tai yhteydenpito niiden mukaisesti. Tapaamisoikeuden täytäntöönpanoasiat muodostavat alle prosentin kaikista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevista riidoista ja yleensä täytäntöönpanoasiat päättyvät sovintoon. Harvalukuisuudestaan huolimatta riitaisilla asioilla, joissa tuomioistuin hylkää tai hyväksyy täytäntöönpanohakemuksen, on kuitenkin merkittävä vaikutus niin lapsiin, vanhempiin, perheisiin kuin yhteiskuntaankin käsittelyn ja ratkaisun kautta. Vaikka kyseessä on riita-asia, vain noin puolessa tapauksista hävinnyt osapuoli korvaa voittaneen oikeudenkäyntikulut. Tässä tutkielmassa pyritään kertymä-logit-mallin avulla tarkastelemaan, miten sellaiset seikat kuten täytäntöönpanoasian taustat, sovittelu, syytökset, lapsen tahto ja hakijan sukupuoli vaikuttavat käräjäoikeuden tulkintaan riidasta ja erilaisten lopputulosten todennäköisyyteen, kun huomioon otetaan täytäntöönpanon lisäksi oikeudenkäyntikulujen korvaaminen. Mallin oletusta verrannollisista vetokertoimista testataan kullekin selittäjälle erikseen. Aineistona käytetään Suomen käräjäoikeuksien tapaamisoikeuden täytäntöönpanopäätöksiä vuosilta 2000- 2018, joista osa on kerätty tutkielman yhteydessä. Lisäksi tutkielmassa avataan täytäntöönpanoasioiden käsittelyä, sekä siihen liittyviä käsitteitä ja ilmiöitä, kuten lapsen etua, vieraannuttamista ja sukupuolittuneita käsityksiä muun muassa lähi- ja etävanhemmuudesta. Valitun mallin perusteella hakijan sukupuoli ei vaikuta siihen, miten perustelluksi hakemus on nähty ja miten räikeäksi tapaamisoikeuden rikkomus tulkittu. Sen sijaan vanhemman toteen näytetyt syytökset vieraannuttamisesta, lapseen kohdistuneesta tuomitusta teosta, päihde- tai mielenterveysongelmasta, kasvatuskyvystä tai rikoksesta nostavat tälle vanhemmalle edullisemman lopputuloksen todennäköisyyttä. Tapaamisia vastustavien lasten ikä nostaa vastaajalle voitokkaamman lopputuloksen todennäköisyyttä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että lapsen vastustus johtaa pikemminkin hakemuksen hylkäämiseen, kuin vastaajan oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen. Kun vastaaja kiistää tapaamisoikeuden rikkomisen, erityisesti todennäköisyys, että hävinnyt hakija lisäksi korvaa hänen oikeudenkäyntikulunsa, kasvaa. Muita lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä ovat sovittelijan tulkinta vastaajan myötävaikuttamisesta tapaamisiin, hakijan ulkomaalaisuus ja oikeudenkäyntiavustaja, vastaajan hakeman perustepäätöstä koskevan asian vireilläolo, vanhan uhkasakon maksettavaksi hakeminen sekä vastaajan tekemät syytökset kasvatuskyvystä tai rikoksista, jotka eivät kohdistu lapseen. Mallin selittäjien vaikutukset ovat uskottavia ja ymmärrettävissä, ja malli sopii aineistoon. Mallin ennustuskyky ei kuitenkaan ylitä hyvin ennustavan mallin rajaa, eikä verrannollisten vetokertoimien oletus pätenyt kaikkien malliin valikoituneitten selittäjien osalta. Toisenlaisen mallin, oletusta tukevien interaktiomuuttujien tai eri linkkifunktion kokeilemista voisi harkita. Tämän lisäksi voisi perehtyä enemmän siihen, mitkä taustat ja aikaisemmat lopputulokset ovat ominaisia uusiutuville riidoille. |
LASTENSUOJELUN AVOHUOLLON SOSIAALITYÖN ROOLI HUOLTAJUUSKIISTOISSA
|
Tiivistelmä Huoltajuuskiistat ovat monisyisiä ja ilkeitä ongelmia, joiden vaikutukset kohdistuvat kiistan keskellä elävien lasten kasvuun ja kehitykseen useiden vuosien ajan. Pitkittyneet huoltajuuskiistat kuormittavat perheenjäsenten lisäksi laajalti sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisia sekä tuomioistuimia. Huoltajuuskiistat koskettavat lastensuojelun avohuoltoa, kiistelevien vanhempien tai muiden tahojen tekemien lastensuojeluilmoitusten vuoksi. Usein vaikeiden huoltajuuskiistojen kohteena oleville lapsille avataan myös lastensuojelun asiakkuus. Haasteelliseksi lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöille nousevat lastensuojeluilmoitusten selvittelyt ja huoltajuuskiistoissa olevien perheiden auttaminen lastensuojelun roolin ja toimivallan vajavaisuuden vuoksi itse huoltajuuskiistoissa. Hallituksen valtakunnallisen lapsi- ja perhepalveluohjelman mukaan viranomaiset ovat pyrkineet huomioimaan ja kehittämään eroperheille suunnattuja varhaisempia palveluita, joissa moniammatillisen yhteistyön merkitys on myös otettu huomioon. Vaikeille huoltajuuskiistoille ei viime aikojen kehittämisohjelmissa ole ollut tilaa. Lastensuojelun epävarmuus puolestaan liittyy toistuvien lastensuojeluilmoitusten ”tuloksettomiin” selvittelyihin, lastensuojelun avohuollon toimintatapojen epäselvyyteen ja vahvoihin tunteisiin, joita huoltajuuskiistat nostattavat vanhemmissa, heidän lapsissa ja työntekijöissä. Toivon ja keinojen etsintä lastensuojelun avohuollon työskentelyssä kumpuaa lapsen vaikeasta asemasta huoltajuuskiistassa, sosiaalityöntekijöiden halusta toimia ja auttaa lapsia kiistan keskellä ja vanhempia löytämään yhteistä ymmärrystä kiistan ratkaisemiseksi. Lastensuojelun avohuollossa työskennellään huoltajuuskiista vanhempien ja heidän lapsien kanssa paljolti yksin. Lastensuojelun avohuollon selkeänä toiveena on kehittää toimivampaa yhteistyötä ja mahdollisesti uusia rakenteita perheneuvolan, lastenvalvojien sekä oikeuden kanssa. Erityisiä katseita luotiin erikoisyksikön suuntaan, jossa huoltajuuskiistoihin kouluttautuneet ammattilaiset tarjoaisivat huoltajuuskiista perheille moniammatillisia palveluratkaisuja. |
LAPSEN VIERAANNUTTAMINEN JULKISESSA KESKUSTELUSSADiskurssianalyyttinen tutkimus
|
Tutkimukseni aihe on lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmastaan. Lapsen vieraannuttamisella tarkoitetaan eron jälkeen tapahtuvaa toisen vanhemman harjoittamaa lapsen ja etävanhemman välisen yhteydenpidon ja tapaamisten vaikeuttamista tai estämistä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista puhetta lapsen vieraannuttamisesta tuotetaan julkisessa keskustelussa. Aineiston tulkinnassa on hyödynnetty diskurssianalyyttistä tutkimusotetta, minkä myötä tutkimuksen tieteenfilosofinen perusta on sosiaalisessa konstruktionismissa. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Helsingin Sanomissa vuosina 2010-2017 julkaistuja lapsen vieraannuttamis-aiheisia mielipidekirjoituksia ja verkkolehdessä julkaistuja niihin liittyviä lukijan kommentteja. Mielipidekirjoituksia aineistoon kuului 23 kpl. ja lukijan kommentteja 177 kpl. Aineistosta olen erotellut kolme keskeistä diskurssia, jotka olen jaotellut 2-3 aladiskurssiin, joita kutsun tässä tutkimuksessa puhetavoiksi. Päädiskurssit olen nimennyt epätasa-arvon diskurssiksi, vastuuttavaksi diskurssiksi ja järjestelmäkriittiseksi diskurssiksi. Epätasa-arvon diskurssissa puhe vieraannuttamisesta kytkeytyy ensisijaisesti sukupuolten eriarvoisuuteen ja oletettuihin eroavaisuuksiin naisten ja miesten välillä. Isän rooli näyttäytyy tässä diskurssissa heikkona ja voimattomana, äidin ollessa etuoikeutetussa asemassa lapsen asioista päätettäessä. Vastuuttava diskurssi tuottaa kuvaa vieraannuttamisesta ristiriitaisena ja häilyvänä ilmiönä, jonka esiintymisessä vanhempien oma toimijuus on avainasemassa lapsen edun toteutumisessa ja suhteen säilymisessä lapseen eron jälkeen. Järjestelmäkriittisessä diskurssissa puhe vieraannuttamisesta liitetään yhteiskunnalliseen järjestelmään ja sen heikkouksiin, jolloin arvioinnin kohteena ovat yhteiskunnan arvot, niistä seuraavat oikeuskäytännöt ja lakia toteuttavat viranomaiset. Tutkimustulosten mukaan käsitystä lapsen vieraannuttamisesta tuotetaan monesta näkökulmasta, joita kuitenkin yhdistää näkemys lapsen vieraantumisesta toisesta vanhemmastaan vahingollisena lapsen hyvinvoinnille. Tutkimustuloksista voi päätellä, että eroperheiden auttamiseksi tarvitaan yhtenäisiä, sukupuolen huomioivia ja lasta osallistavia toimintatapoja. |
VANHEMMUUDEN ARVIOINTI TAYS:N PERHE- JA PIKKULAPSIPSYKIATRIAN YKSIKÖSSÄ VUOSINA 2010–2015
|
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä perustietoa erikoissairaanhoidossa tehtävästä vanhemmuuden arvioinnista. Tutkimuskysymys oli kaksiosainen. Ensinnäkin haluttiin kerätä tietoa vanhemmuuden arviointia varten tehdyistä lähetteistä: paljonko niitä vuosittain tehdään, mikä on lähettämisen taustalla ja millaisiin lapsiin ja perheisiin lähetteet kohdistuvat. Toisena tavoitteena oli saada käsitys vanhemmuuden arviointijaksojen toteutumisesta ja sisällöstä sekä siitä, millaisia oireita arviointijaksoille osallistuneilla lapsilla havaittiin. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan vanhemmuutta yleisesti ja perheistä saatavilla olevan tilastotiedon valossa, sekä lapsen psyykkistä kehitystä vanhemmuuden kannalta oleellisin osin. |
LASTENSUOJELUN SOSIAALITYÖN TOIMINTAMAHDOLLISUUDET VIERAANNUTTAMISKYSYMYKSISSÄ– lastensuojelun menettelytavat ja interventiokeinot lapsen suojelemiseksi
|
Tiivistelmä Lapsen vanhemmasta vieraannuttaminen on toimintaa, jossa toinen vanhempi pyrkii vieraannuttamaan lapsen tämän toisesta vanhemmasta. Vieraannuttamista voidaan selittää vieraannuttajavanhemman mielenterveydellisellä häiriöllä ja kostonhalulla. Olennaista lisäksi on, että lapsen suhde kohdevanhempaan on ollut aikaisemmin hyvä ja normaali, eikä vanhempi ole aiheuttanut omalla toiminnallaan lapsen vieraantumista. Sen seurauksena sekä lapsen että toisen vanhemman elämä muuttuu, heidän keskinäinen suhteensa vaurioituu ja kummallekin tahollaan voi tästä seurata moninaisia ongelmia ja vaikeuksia, jotka saattavat kestää läpi elämän. Niin lasten kuin aikuistenkin itsemurhia on raportoitu. Vieraannuttaminen on vakavaa henkistä väkivaltaa. Tämä pro gradu -tutkielma on teoreettinen tutkimus, jonka toteutus oli mahdollinen vain yhdistämällä sekä oikeustieteellistä että yhteiskuntatieteellistä metodologiaa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä erityisesti lastensuojelulla olisi näissä tilanteissa tehtävissä. Teoreettinen viitekehys rakentuu vieraannuttamisen määrittelystä, kontekstisidonnaisen instituutiojärjestelmän sekä sosiaalityön arvo- ja tietoperustan esittelystä, institutionaalisen näkökulman ollessa keskiössä. Tutkimus vastaa tutkimuskysymyksiin koskien vieraannuttamistapausten arviointia, soveltuvia interventiokeinoja ja menettelytapojen vaikutuksia lapsiin sekä lasten asemaan. Roy Bhaskarin teoreettisen tiedontuotannon malleja soveltaen oli mahdollista esittää erilaiset, vaihtoehtoiset menettelytavat lastensuojeluntarpeen arviointiin. Lastensuojeluntarpeen arvioinnissa ja asiakassuhteen aikana ei ole yhtenäisiä toimintakäytäntöjä ja tämän vuoksi lasten ja perheiden tilanteita arvioidaan eri tavoin eri sosiaalitoimen yksiköissä, ja edelleen jatkotyöskentelyssä on vaihtelua. Tuloksena voi olla lapsen sijoittaminen sijaishuoltoon ja huostaanotto tai lapsi voi jäädä ilman lastensuojelun asiakkuutta, nimenomaan jos vieraannuttamista ei arvioida lasta vahingoittavaksi ja lapsen turvallista kasvua ja kehitystä haittaavaksi. Oikean intervention valinta on merkittävää lapsen ja koko perheen kannalta. Lainsäädännöllä ja säädösten tulkinnalla on olennainen merkitys, ja analyysi toi esille useita menettelyllisiä erityiskysymyksiä ja ongelmakohtia. Tutkimus paljasti lastensuojelun ja sijaishuollon vaikeuksia vastata vieraannutettujen lasten erityistarpeisiin. |
LAPSEN VIERAANNUTTAMINEN JA TORJUTUN VANHEMMAN PSYYKKINEN HYVINVOINTI
|
Tiivistelmä: Tavoitteet. Vieraannuttaminen (engl. parental alienation) kuvaa vanhemman pyrkimystä vahingoittaa lapsensa ja tämän toisen vanhemman välistä suhdetta. Tyypillisiä vieraannuttamisen keinoja ovat esimerkiksi torjutun vanhemman mustamaalaaminen ja yhteydenpidon kontrolloiminen. Vieraannuttamista esiintyy arviolta joka kymmenennessä avioeroperheessä, tyypillisesti huoltoriidan yhteydessä. Vieraannuttaminen vaikuttaa radikaalisti koko perheen hyvinvointiin, ja erityisesti torjutun vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin torjutun vanhemman psyykkistä hyvinvointia kartoittamalla masennukseen ja posttraumaattiseen stressihäiriöön (PTSD) liittyviä oireita. Lisäksi tutkittiin sukupuolieroja sekä stressin ja sosiaalisen tuen merkitystä oireiluun liittyen. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto koostui kevään 2017 aikana internetkyselyyn vastanneesta yhteensä 147 vanhemmasta (45 äitiä, 102 isää), jotka kokivat tulleensa vieraannutetuiksi. Lähes puolet kyselyyn vastanneista vanhemmista ei tavannut lastaan enää lainkaan. Psyykkistä hyvinvointia kartoitettiin taustatietojen keräämisen jälkeen posttraumaattisen stressihäiriön oireskaalalla (Impact of Event Scale, IES), masennusta Beckin depressioinventaarilla (BDI-21), koettua stressiä Cohenin Perceived Stress –skaalalla sekä elämänmuutoksia Holmesin ja Rahen Stress Scalen avulla. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten perusteella torjutut vanhemmat kokivat voimakkaita psyykkisiä oireita. Äidit raportoivat voimakkaampia PTSD-oireita sekä stressin kokemusta isiin verrattuna. Sekä posttraumaattista stressihäiriötä että masennusta kyettiin ennustamaan stressin kokemuksen sekä sosiaalisen tuen perusteella. Tulokset tukevat aiempien tutkimusten perusteella muodostettua näkemystä siitä, että vanhemmat voivat psyykkisesti huonosti jouduttuaan eroon lapsestaan vieraannuttamisen vuoksi. |
VIERAANNUTTAMINEN – sosiaalityöntekijöiden näkemys vieraannuttamisen ehkäisemisestä
|
Tiivistelmä Tutkielmani motiivina on vieraannuttamisen esille nostaminen sekä sen ammatillinen ehkäiseminen sosiaalityössä. Vieraannuttaminen tässä tutkielmassa tarkoittaa, että toinen vanhempi käytöksellään vieraannuttaa lasta avioerotilanteissa toisesta vanhemmasta, siten että lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhde vaikeutuu vieraannuttamisen johdosta. Suomessa vieraannuttamisen kanssa työskentelee monia ammattikuntia ja pelkästään sosiaalityössä eri toimenkuvissa lukuisia sosiaalityöntekijöitä. Tämän lisäksi sosiaalityöntekijöillä ei ollut työnsä tukena selkeitä toimintatapoja. Käytetyimpänä toimintatapana heillä oli keskustelu, jossa pyrittiin tuomaan vanhemmille esille lapsen etua ja oikeuksia. Haasteista suurimpina näyttäytyivät vanhempien yhteistyökyvyttömyys vieraannuttamistilanteissa, vieraannuttamisen tunnistaminen sekä siihen puuttumisen vaikeus. Tärkeänä kehittämisasiana esille nousivat vastaajien enemmistöllä toimintamallien kehittäminen sekä vanhempien eron aikaisen työskentelyn varhainen ja vahva tuki. Myös yhteistyökumppaneiden ja moniammatillisuuden rakentaminen vieraannuttamistyöskentelyssä koettiin tärkeänä. |
LAPSEN HUOLTOA JA TAPAAMISOIKEUTTA KOSKEVAN TÄYTÄNTÖÖNPANON TILASTOLLINEN ANALYYSI
|
Tiivistelmä: Tutkielmassa syvennytään lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan täytäntöönpanoon kvantitatiivisin menetelmin. Analyysiä varten on kerätty 632 tapauksen aineisto kahdeksasta eri käräjäoikeudesta vuosilta 2000–2015. Tutkielma voidaan jakaa kahteen osaan: aineiston ja tilannekuvan esittelyyn sekä logistiseen regressiomalliin, joka ennustaa hakijan voittotodennäköisyyttä tapaamisoikeuden täytäntöönpanoasiassa. Tapaamisoikeuden täytäntöönpanossa hakijoiden sukupuolijakauma vastaa etävanhempien sukupuolijakaumaa väestössä. Hakija syyttää vastaajaa yleensä manipuloinnista tai vieraannuttamisesta, vastaajan syytökset liittyvät päihteisiin, väkivaltaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Oikeus ei ota kantaa syytöksiin, ellei asian ratkaiseminen sitä edellytä. Suurin osa tapauksista päättyy sovintoon. Yli puolet riitaisista tapauksista päättyy uhkasakon asettamiseen, noutoa käytetään hyvin harvoin. Oikeudenkäyntikulut jaetaan usein tasan osapuolten kesken, vaikka asiassa olisi selvä voittaja. Joka neljäs tapaamisoikeutta koskeva täytäntöönpanoasia uusiutuu, ja lopputulos voi seuraavissa käsittelyissä muuttua kokonaan. Huoltoa koskeva aineisto on pieni, ja sitä käsitellään tutkielmassa vain lyhyesti. Isät hakevat huollon täytäntöönpanoa suhteellisesti useammin kuin äidit. Hakija syyttää vastaajaa kaappauksesta ja vieraannuttamisesta, vastaajan syytökset liittyvät useimmiten päihteisiin ja väkivallan uhkaan. Kaksi kolmesta tapauksesta päättyy lasten palauttamiseen sovinnollisesti tai täytäntöönpanon kautta. Noutoa käytetään täytäntöönpanon tehosteena usein. Logistinen regressiomalli rakennetaan pienin poikkeuksin taaksepäin askeltavalla muuttujavalinnalla. Parametrien estimoinnissa käytetään Firthin muokattua uskottavuusfunktiota, jolla kontrolloidaan pienen havaintomäärän aiheuttamaa harhaa approksimatiivisesti. Muuttujia karsitaan uskottavuusosamäärätestin sekä Akaiken informaatiokriteerin perusteella. Malli ennustaa kolme neljästä aineiston lopputuloksesta oikein. Sen erottelukykyä arvioidaan ROC-käyrällä ja yhteensopivuutta aineiston kanssa Hosmer-Lemeshow-testillä. Niiden perusteella mallia voidaan pitää käyttökelpoisena. Logistisen regressioanalyysin tulokset ovat: Toteen näytetty vastaajan syytös sekä varttuneen lapsen haluttomuus tavata hakijaa laskevat hakijan voittotodennäköisyyttä merkittävästi. Voittotodennäköisyyttä heikentävät myös vastaajan myönteinen suhtautuminen tapaamisiin sekä se, että hakija on äiti. Äidin menestymistä tutkitaan myös kahdella muulla logistisella regressiomallilla: Äidin hakema täytäntöönpanoasia päättyy sovintoon todennäköisemmin kuin isän, mutta sovinnot päättyvät hakijan kannalta yhtä hyvin tai huonosti riippumatta tämän sukupuolesta. |
KÄRJISTYNEET HUOLTO- JA TAPAAMISRIIDAT
|
Tiivistelmä Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää huolto- ja tapaamisriitojen kärjistymisen syitä ja ratkaisumalleja niiden kärjistymisen ehkäisemiseen ja katkaisemiseen sekä lapsen aseman parantamiseen niiden aikana. Tutkielmassa esitetään myös yksi australialainen toimintamalli kärjistyneiden huolto- ja tapaamisriitojen käsittelyyn. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen ja se sisältää myös oikeusvertailevia ja oikeussosiologisia piirteitä. Tutkielmassa ehdotetaan pohdittavaksi mahdollisuutta tukihenkilön määräämiseen lapselle kärjistyvään huolto- ja tapaamisriitaan ja kärjistyneiden riitojen jälkihoitoon tuomioistuimen antaman huolto- ja tapaamisratkaisun jälkeen. Lisäksi tutkielmassa kartoitetaan lainsäädännön kehitys ja muutostarpeita. |
LAPSEN VIERAANNUTTAMINEN TOISESTA VANHEMMASTA LAPSEN HUOLTO JA TAPAAMISRIIDASSALastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkökulma
|
Tiivistelmä: Pro gradu -tutkielmassani olen selvittänyt, minkälaisia kokemuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on lapsen vieraannuttamisen tilanteista lapsen huolto- ja tapaamisriidan yhteydessä. Olen selvittänyt, minkälaisena lastensuojelullisena ilmiönä vieraannuttaminen koetaan, mitä haasteita lastensuojelun sosiaalityöntekijät kohtaavat ja minkälaisia interventiomahdollisuuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on lapsen vieraannuttamisen tilanteissa. Lapsen vieraannuttaminen ilmiönä paikantuu kuntien perheoikeudellisten sopimuspalveluiden ja lastensuojelun sosiaalityön rajapinnalle. Määrittelen lapsen vieraannuttamisen vanhemman käyttäytymiseksi erotilanteessa siten, että lapsen ja toisen vanhemman vuorovaikutussuhde vaikeutuu ja joissain tapauksissa katkeaa kokonaan. Eroa on edeltänyt vieraannutetun vanhemman ja lapsen normaali ja tunnesävyltään myönteinen suhde eikä mikään viittaa siihen, että vanhempi olisi lapselle vahingollinen. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksan lastensuojelun sosiaalityöntekijän teemahaastattelusta, jotka on toteutettu kevään 2014 aikana. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Tulokset kuvaavat ilmiön monimutkaisuutta ja haasteellisuutta. Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta nähdään lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta lapselle haitallisena, jopa lapsen kaltoinkohteluna. Vieraannuttaminen koetaan henkisenä väkivaltana myös vieraannuttamisen kohteena olevalle vanhemmalle. Keskeinen tulos oli se, että lapsen vieraannuttamista sekä tapaamis- ja huoltoriitaa ei nähdä lastensuojelullista puuttumista vaativana tilanteena sen vakavuudesta ja kauaskantoisista seurauksista huolimatta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksena on, ettei tapaamis- ja huoltoriita-asiat kuulu lastensuojeluun ja asia siirretään sovittelun, perheneuvolan, lastenvalvojan tai tuomioistuimen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Lapsen vieraannuttaminen on lastensuojelussa suhteellisen vieras käsite. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät tunnistivat kuitenkin vieraannuttamisen ilmiön. Haasteelliseksi koettiin lastensuojeluilmoitukset osana tapaamis- ja huoltoriitaa sekä vieraannuttamisen määritteleminen lastensuojelullisena ongelmana. Sosiaalityöntekijän rooli koettiin ristiriitaiseksi. Asiantuntemuksen, moniammatillisen yhteistyön merkitys sekä lastensuojelutarpeen selvityksen ja lastensuojelun tukitoimet nähtiin tärkeinä. Viimesijaisena keinoina nähtiin pakkokeinot, huostaanotto ja tuomioistuimen ratkaisut. Tulevaisuudessa nähtäväksi jää, miten vieraannuttaminen mahdollinen kriminalisointia koskevat lakialoitteet, valvottujen tapaamisten mahdollistaminen sekä asiantuntija-avusteinen sovittelu vaikuttavat vieraannuttamiseen sekä tapaamis- ja huoltoriitojen ratkaisuihin. |
VIERAANNUTTAMINEN – sosiaalityöntekijöiden näkemys vieraannuttamisen ehkäisemisestä
|
Tiivistelmä Tutkielmani motiivina on vieraannuttamisen esille nostaminen sekä sen ammatillinen ehkäiseminen sosiaalityössä. Vieraannuttaminen tässä tutkielmassa tarkoittaa, että toinen vanhempi käytöksellään vieraannuttaa lasta avioerotilanteissa toisesta vanhemmasta, siten että lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhde vaikeutuu vieraannuttamisen johdosta. Suomessa vieraannuttamisen kanssa työskentelee monia ammattikuntia ja pelkästään sosiaalityössä eri toimenkuvissa lukuisia sosiaalityöntekijöitä. Tämän lisäksi sosiaalityöntekijöillä ei ollut työnsä tukena selkeitä toimintatapoja. Käytetyimpänä toimintatapana heillä oli keskustelu, jossa pyrittiin tuomaan vanhemmille esille lapsen etua ja oikeuksia. Haasteista suurimpina näyttäytyivät vanhempien yhteistyökyvyttömyys vieraannuttamistilanteissa, vieraannuttamisen tunnistaminen sekä siihen puuttumisen vaikeus. Tärkeänä kehittämisasiana esille nousivat vastaajien enemmistöllä toimintamallien kehittäminen sekä vanhempien eron aikaisen työskentelyn varhainen ja vahva tuki. Myös yhteistyökumppaneiden ja moniammatillisuuden rakentaminen vieraannuttamistyöskentelyssä koettiin tärkeänä. |
LAPSEN HUOLTOA JA TAPAAMISOIKEUTTA KOSKEVAN TÄYTÄNTÖÖNPANON TILASTOLLINEN ANALYYSI
|
Tiivistelmä: Tutkielmassa syvennytään lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan täytäntöönpanoon kvantitatiivisin menetelmin. Analyysiä varten on kerätty 632 tapauksen aineisto kahdeksasta eri käräjäoikeudesta vuosilta 2000–2015. Tutkielma voidaan jakaa kahteen osaan: aineiston ja tilannekuvan esittelyyn sekä logistiseen regressiomalliin, joka ennustaa hakijan voittotodennäköisyyttä tapaamisoikeuden täytäntöönpanoasiassa. Tapaamisoikeuden täytäntöönpanossa hakijoiden sukupuolijakauma vastaa etävanhempien sukupuolijakaumaa väestössä. Hakija syyttää vastaajaa yleensä manipuloinnista tai vieraannuttamisesta, vastaajan syytökset liittyvät päihteisiin, väkivaltaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Oikeus ei ota kantaa syytöksiin, ellei asian ratkaiseminen sitä edellytä. Suurin osa tapauksista päättyy sovintoon. Yli puolet riitaisista tapauksista päättyy uhkasakon asettamiseen, noutoa käytetään hyvin harvoin. Oikeudenkäyntikulut jaetaan usein tasan osapuolten kesken, vaikka asiassa olisi selvä voittaja. Joka neljäs tapaamisoikeutta koskeva täytäntöönpanoasia uusiutuu, ja lopputulos voi seuraavissa käsittelyissä muuttua kokonaan. Huoltoa koskeva aineisto on pieni, ja sitä käsitellään tutkielmassa vain lyhyesti. Isät hakevat huollon täytäntöönpanoa suhteellisesti useammin kuin äidit. Hakija syyttää vastaajaa kaappauksesta ja vieraannuttamisesta, vastaajan syytökset liittyvät useimmiten päihteisiin ja väkivallan uhkaan. Kaksi kolmesta tapauksesta päättyy lasten palauttamiseen sovinnollisesti tai täytäntöönpanon kautta. Noutoa käytetään täytäntöönpanon tehosteena usein. Logistinen regressiomalli rakennetaan pienin poikkeuksin taaksepäin askeltavalla muuttujavalinnalla. Parametrien estimoinnissa käytetään Firthin muokattua uskottavuusfunktiota, jolla kontrolloidaan pienen havaintomäärän aiheuttamaa harhaa approksimatiivisesti. Muuttujia karsitaan uskottavuusosamäärätestin sekä Akaiken informaatiokriteerin perusteella. Malli ennustaa kolme neljästä aineiston lopputuloksesta oikein. Sen erottelukykyä arvioidaan ROC-käyrällä ja yhteensopivuutta aineiston kanssa Hosmer-Lemeshow-testillä. Niiden perusteella mallia voidaan pitää käyttökelpoisena. Logistisen regressioanalyysin tulokset ovat: Toteen näytetty vastaajan syytös sekä varttuneen lapsen haluttomuus tavata hakijaa laskevat hakijan voittotodennäköisyyttä merkittävästi. Voittotodennäköisyyttä heikentävät myös vastaajan myönteinen suhtautuminen tapaamisiin sekä se, että hakija on äiti. Äidin menestymistä tutkitaan myös kahdella muulla logistisella regressiomallilla: Äidin hakema täytäntöönpanoasia päättyy sovintoon todennäköisemmin kuin isän, mutta sovinnot päättyvät hakijan kannalta yhtä hyvin tai huonosti riippumatta tämän sukupuolesta. |
KÄRJISTYNEET HUOLTO- JA TAPAAMISRIIDAT
|
Tiivistelmä Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää huolto- ja tapaamisriitojen kärjistymisen syitä ja ratkaisumalleja niiden kärjistymisen ehkäisemiseen ja katkaisemiseen sekä lapsen aseman parantamiseen niiden aikana. Tutkielmassa esitetään myös yksi australialainen toimintamalli kärjistyneiden huolto- ja tapaamisriitojen käsittelyyn. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen ja se sisältää myös oikeusvertailevia ja oikeussosiologisia piirteitä. Tutkielmassa ehdotetaan pohdittavaksi mahdollisuutta tukihenkilön määräämiseen lapselle kärjistyvään huolto- ja tapaamisriitaan ja kärjistyneiden riitojen jälkihoitoon tuomioistuimen antaman huolto- ja tapaamisratkaisun jälkeen. Lisäksi tutkielmassa kartoitetaan lainsäädännön kehitys ja muutostarpeita. |
LAPSEN VIERAANNUTTAMINEN TOISESTA VANHEMMASTA LAPSEN HUOLTO JA TAPAAMISRIIDASSA Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkökulma
| ||
Tiivistelmä: Pro gradu -tutkielmassani olen selvittänyt, minkälaisia kokemuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on lapsen vieraannuttamisen tilanteista lapsen huolto- ja tapaamisriidan yhteydessä. Olen selvittänyt, minkälaisena lastensuojelullisena ilmiönä vieraannuttaminen koetaan, mitä haasteita lastensuojelun sosiaalityöntekijät kohtaavat ja minkälaisia interventiomahdollisuuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on lapsen vieraannuttamisen tilanteissa. Lapsen vieraannuttaminen ilmiönä paikantuu kuntien perheoikeudellisten sopimuspalveluiden ja lastensuojelun sosiaalityön rajapinnalle. Määrittelen lapsen vieraannuttamisen vanhemman käyttäytymiseksi erotilanteessa siten, että lapsen ja toisen vanhemman vuorovaikutussuhde vaikeutuu ja joissain tapauksissa katkeaa kokonaan. Eroa on edeltänyt vieraannutetun vanhemman ja lapsen normaali ja tunnesävyltään myönteinen suhde eikä mikään viittaa siihen, että vanhempi olisi lapselle vahingollinen. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksan lastensuojelun sosiaalityöntekijän teemahaastattelusta, jotka on toteutettu kevään 2014 aikana. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Tulokset kuvaavat ilmiön monimutkaisuutta ja haasteellisuutta. Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta nähdään lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta lapselle haitallisena, jopa lapsen kaltoinkohteluna. Vieraannuttaminen koetaan henkisenä väkivaltana myös vieraannuttamisen kohteena olevalle vanhemmalle. Keskeinen tulos oli se, että lapsen vieraannuttamista sekä tapaamis- ja huoltoriitaa ei nähdä lastensuojelullista puuttumista vaativana tilanteena sen vakavuudesta ja kauaskantoisista seurauksista huolimatta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksena on, ettei tapaamis- ja huoltoriita-asiat kuulu lastensuojeluun ja asia siirretään sovittelun, perheneuvolan, lastenvalvojan tai tuomioistuimen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Lapsen vieraannuttaminen on lastensuojelussa suhteellisen vieras käsite. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät tunnistivat kuitenkin vieraannuttamisen ilmiön. Haasteelliseksi koettiin lastensuojeluilmoitukset osana tapaamis- ja huoltoriitaa sekä vieraannuttamisen määritteleminen lastensuojelullisena ongelmana. Sosiaalityöntekijän rooli koettiin ristiriitaiseksi. Asiantuntemuksen, moniammatillisen yhteistyön merkitys sekä lastensuojelutarpeen selvityksen ja lastensuojelun tukitoimet nähtiin tärkeinä. Viimesijaisena keinoina nähtiin pakkokeinot, huostaanotto ja tuomioistuimen ratkaisut. Tulevaisuudessa nähtäväksi jää, miten vieraannuttaminen mahdollinen kriminalisointia koskevat lakialoitteet, valvottujen tapaamisten mahdollistaminen sekä asiantuntija-avusteinen sovittelu vaikuttavat vieraannuttamiseen sekä tapaamis- ja huoltoriitojen ratkaisuihin. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201405281868
|
ISYYS JA YHTEISTYÖVANHEMMUUS ERON JÄLKEEN
- Tekijät: Annu Göös & Miika Vainio
- Tutkielma: Aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma
- Yliopisto: Jyväskylän yliopisto, 2020
Tiivistelmä: Tutkielmassa käsitellään isyyden merkitystä eroperheiden yhteistyövanhemmuudessa, joka nähdään koko perheen etuna. Aineistona käytettiin haastatteluja, joiden perusteella analysoitiin isien roolia ja kokemuksia erovanhempina.
Tulokset osoittavat, että yhteistyövanhemmuus toimii useimmiten hyvin, mutta haasteina mainitaan isien jääminen etävanhemmiksi ja toissijaisiksi kasvattajiksi.
Tutkimus peräänkuuluttaa isien tukemista itsensä näköisen vanhemmuuden toteuttamisessa ja suhteen ylläpitämisessä lapsiin.
Isät lasten asialla RY
"Jotta lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa toteutuisi"
SÄÄTIÖIDEN TUTKIMUKSET |
PERHEESSÄ TAPAHTUVAN LAPSEN KALTOINKOHTELUN RISKIOLOJEN TUNNISTAMINEN
|
Tämä hoitosuositus on vuonna 2008 julkaistun ja vuonna 2015 päivitetyn ”Lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen tehokkaat menetelmät sosiaali- ja terveydenhuollossa” -hoitosuosituksen päivitys. Päivityksen kohteena ovat erityisesti perheessä tapahtuvan lasten kaltoinkohtelun riskitekijöiden muodostamat riskiolot sekä niiden tunnistaminen. Tässä hoitosuosituksessa korostuu lapsen kaltoinkohtelun varhainen tunnistaminen ja ehkäisy. Hoitosuositus on linjassa niin kansainvälisten (mm. WHO1 , WHO/EUROPE23 UNICEF4 , UN Secretary-General5 ) kuin kansallisten toimintaohjelmien kanssa (esim. Väkivallaton lapsuus6,7, Barnahus8 , Kansallinen lapsistrategia 2019–20239 ja THL:n väkivaltasivusto10). Se on linjassa myös säätiöiden toimintaohjelmien kanssa, joilla pyritään lasten kohtaaman väkivallan tai kaltoinkohtelun vähentämiseen ja ehkäisyyn, sekä lasten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen (mm. ITLA11 ja End Violence Against Children12). https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2022/03/kaltoinkohtelu-hs.pdf |
LISENSIAATIN TUTKIMUKSET |
PARISUHDE PÄÄTTYY – ISYYS JATKUU: Miesten kokemukset suhteista lasten äiteihin sekä isyydestä eron jälkeen
|
Avainsanat: parisuhde, perhe, ero, mies, isä, isyys, lapsi, lapsen tapaaminen Tässä lisensiaatintutkimuksessa tavoitteenani oli tutkia eronneiden miesten kokemuksia suhteista lastensa äitiehin ajallisesti eri vaiheissa ja isänä olemista eron jälkeen. Lisensiaatintutkimuksen käytännöllisenä lähtökohtana oli eronneiden miesten parisuhde-, ero- ja isyyskokemusten tutkiminen. Tarkastelu kohdistui yksilöidymmin siihen, minkälaisten tekijöiden miehet kokivat vaikuttaneen eroon ja miten he kokivat parisuhteen ja erovaiheen vaikuttaneen isyyteensä yleisesti, lasten tapaamisiin sekä isänä olemisen eri muotoihin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytin muun muassa kriisiteoriaa, psykodynaamista teoriaa ja perhesysteemistä teoriaa. Tutkimukseni aineiston keräsin haastattelemalla 12 eronnutta miestä. Haastattelu oli puolistrukturoitu teemahaastattelu, jossa annoin paljon tilaa haasteltaville ja käytin kehämäistä haastattelutapaa. Aineistoni käsittely tapahtui temaattisella analyysillä. Erojen syitä olivat vuorovaikutus- ja luottamusongelmat; puutteellinen aikuisuus; puolisoiden erilaiset käsitykset perheen rajoista; pitkittynyt suru ja heikko toimeentulo. Erokokemukset tutkimuksessani vaihtelivat helpotuksesta vaikeaan kriisiin. Helpotuksesta huolimatta eroon liittyi surua. Syvään kriisiin liittyi voimakasta menetystä ja seurauksena oli joko fyysisiä tai psyykkisiä oireita tai molempia. Suhteet, joissa oli paljon riitoja, jatkuivat eron jälkeenkin usein riitelynä tai oikeudenkäynteinä, mutta joskus myös vetäytymisenä puhumattomuuteen. Suhteet, joissa oli voimakasta riippuvuutta, oli erossa irtautumisvaikeuksia ja perheen ongelmat kanavoituivat osaksi lasten asioihin. Suhteet, joissa ei riidelty kovin paljon, jatkuivat yleensä riidattomina ja tapaamiset onnistuivat. Tilanteet, joissa entisellä puolisolla oli erilaisia psyykkisiä ongelmia tai uupumusta, johtivat runsaaseen lasten tapaamiseen ja hoitamiseen. Tutkimuksessani ilmeni parisuhteen aikana hoitavaa, osallistuvaa ja työhön suuntautuvaa eli perinteistä isyyttä. Parisuhteen päättymisen jälkeen ilmeni hoitavaa, korjaavaa, osallistuvaa ja etääntyvää isyyttä. Hoitavat isät osallistuivat paljon lastensa ja uusperheissä myös puolisonsa lasten hoitoon. Joissakin tapauksissa he toimivat uusperheessä korjaavalla tavalla. Korjaava isyys tuki alkuperäisessä perheessään pelottavan isänsä taholta uhkaa kokeneen lapsen kasvua. Perinteistä isyyttä parisuhteen aikana toteuttaneet isät saattoivat eron jälkeen helpommin etääntyä isyydestä. Etääntyminen lapsista johtui tutkimuksessani osaksi myös lasten vanhempien huonosti toimivista suhteista, joiden syyt olivat muodostuneet jo parisuhteen aikana. Etä-isyyteen liittyi tapaamisten odotusta, iloa tapaamisista ja luopumista, kun lapsi lähti kotiinsa. Eroaminen lapsesta oli erityisen vaikeaa silloin, kun lapsi oli pieni. Parhaimmillaan etä-isyys oli hyvää huolenpitoa lapsesta, niukimmillaan etä-isyys oli ohutta ja etääntyvää. https://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=3346a744-033f-4a57-bd74-7329f1e732a3 |
