Käytännön resursseja ammattilaisille
Ensi- ja turvakotien liiton tekemän tutkimuksen ja oppaan mukaan perheiden parissa työskenteleville ammattilaisille on usein epäselvää vieraannuttamiseen, sen tunnistamiseen ja puuttumiseen liittyvät asiat.
Ammattilaisten tueksi suunniteltu sivu kokoaa yhteen tietoa ja ratkaisukeskeisiä menetelmiä vieraannuttamisesta, huoltokiusaamisesta ja vuoroasumisesta, joiden avulla voit tehokkaasti tukea perheitä monimutkaisissa huoltajuus- ja kasvatustilanteissa.
Lastenvalvoja | Olosuhdeselvittäjä | Perheasioiden sovittelu
Lastenvalvojien ja olosuhdeselvittäjien ohjeistuksiin kuuluu olla suosittelematta vuoroasumista jos vanhemmilla on riitaisat välit.
- Aiheesta tehdyt tutkimukset kuitenkin tukevat vahvasti vuoroasumisen myönteisiä vaikutuksia lapsen hyvinvoinnille jopa tilanteissa, joissa vanhempien välillä on konflikteja.
- Myös strategisen riitelyn mahdollisuus olisi hyvä selvittää, eli onko riitely päämäärätietoista yhden osapuolen ylläpitämää.
- Tämän selvittämiseen hyvä keino on käyttää Vanhemmuussuunnitelmaa
Shared Physical Custody: Summary of 40 Studies on Outcomes for Children
Linda Nielsenin (2014) laaja katsaustutkimus 40 eri tutkimuksesta tarjoaa merkittävää näyttöä vuoroasumisen eduista lapsille.
- Se kumoaa yleisen oletuksen, että vanhempien väliset riidat itsessään estäisivät vuoroasumisen toimivuuden.
- Sen sijaan se korostaa, että molempien vanhempien aktiivinen osallistuminen suojaa lasta konfliktien negatiivisilta vaikutuksilta ja edistää lapsen hyvinvointia.
Keskeiset löydökset
- Vuoroasumisen edut: Lapset, jotka viettävät vähintään 35 % ajastaan kummankin vanhemman luona, pärjäävät yleisesti paremmin kuin pääasiassa yhden vanhemman luona asuvat lapset.
- Konfliktit eivät estä hyötyjä: Vuoroasumisen edut havaittiin myös tilanteissa, joissa vanhempien välillä oli konflikteja. Tämä kumoaa aiemman oletuksen, jonka mukaan vuoroasuminen olisi haitallista riitaisissa tilanteissa.
- Toisen vanhemman osallistumisen merkitys: Nielsen näkee, että osa lasten koetuista ongelmista konfliktitilanteissa johtuu nimenomaan toisen vanhemman vähäisemmästä osallistumisesta lapsen elämään, ei niinkään konfliktista itsestään.
Läsnäolon suojaava vaikutus
Nielsen korostaa, että vaikka vanhempien välinen konflikti on riski niin ydinperheiden kuin eronneiden perheiden lasten hyvinvoinnille, toisen vanhemman aktiivinen osallistuminen lieventää sen negatiivisia vaikutuksia:
- Tiiviimpi läsnäolo tarjoaa emotionaalista tukea ja vakautta
- Se auttaa lasta selviytymään konfliktien aiheuttamasta stressistä
- Ja vähentää lapsen tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia
Lapsen yhteyden säilyminen molempiin vanhempiin vahvistaa hänen turvallisuuden tunnettaan kun taas yhteyden heikentyminen voi vahvistaa tunnetta hylkäämisestä ja turvattomuudesta.
Nielsenin käyttämiä tutkimuksia osa I
Bastaits, Ponnet & Mortelmans (2014):
Tämä tutkimus havaitsi, että vuoroasuvat isät olivat todennäköisemmin auktoritatiivisen kasvatustyylin omaavia kuin avioliitossa olevat isät, ja että tämä saattaa liittyä vuoroasumista harjoittavien perheiden lasten havaittuihin parempiin tuloksiin.
Bergstrom et al. (2013):
Ruotsalainen tutkimus yli 50 000 nuoresta havaitsi, että vuoroasumista harjoittavat nuoret arvioivat itsensä korkeammaksi 7:stä 11 hyvinvoinnin asteikosta kuin pääasiassa yhden vanhemman luona asuvat nuoret.
Bjarnason (2012): Bjarnason et al. (2010):
Tutkimus, jossa analysoitiin 40 maan tietoja noin 200 000 lapsesta, havaitsi, että vuoroasumista harjoittavien perheiden lapset olivat tyytyväisimpiä elämäänsä ja että kaikissa perhetyypeissä lasten tyytyväisyys elämäänsä liittyi läheisesti siihen, kuinka hyvin he tunsivat kommunikoivansa vanhempiensa kanssa.
Breivik & Olweus (2006):
Norjalainen tutkimus, jossa havaittiin, että vuoroasumista harjoittavat nuoret olivat vähemmän todennäköisesti tupakoivia, masentuneita, osallistuvia antisosiaaliseen käyttäytymiseen tai alhaista itsetuntoa omaavia verrattuna pääasiassa yhden vanhemman luona asuviin.
Brotsky, Steinman & Zemmelman (1991):
Tämä korkeakonfliktisten perheiden tutkimus havaitsi, että vuoden kuluttua vuoroasumista harjoittavien perheiden lapset olivat paremmassa tilanteessa stressin, ahdistuksen, käyttäytymisongelmien ja yleisen sopeutumisen suhteen kuin pääasiassa yhden vanhemman luona asuvat lapset.
Buchanan & Maccoby (1996):
Tämä tutkimus perustui Stanfordin huoltajuushankkeen tietoihin, havaitsi, että neljän vuoden kuluttua vuoroasumista harjoittavat nuoret saivat parempia arvosanoja, olivat vähemmän masentuneita ja olivat käyttäytymismielisesti paremmin sopeutuneita kuin ne, jotka asuivat pääasiassa vain toisen vanhemman kanssa.
Campana, Henderson & Stolberg (2008):
Tutkimuksessa havaittiin, että vuoroasumista harjoittavien perheiden lapset olivat todennäköisemmin vanhemmilla, joilla oli auktoritatiivinen kasvatustyyli, mikä liittyi vähemmän ahdistukseen ja vähemmän masennukseen lapsissa.
Campo & Fehlberg (2012):
Australian nuorten haastatteluihin perustuen tämä tutkimus havaitsi, että vuoroasumista harjoittavat nuoret kertoivat, että elämä kahdessa kodissa oli sen arvoista, koska se antoi heille mahdollisuuden ylläpitää läheisiä suhteita molempiin vanhempiinsa.
Fabricius (2003):
Yliopisto-opiskelijoiden tutkimus, jossa havaittiin, että vuoroasumista harjoittaneilla oli parempia suhteita molempiin vanhempiinsa kuin niillä, jotka olivat asuneet vain toisen vanhemman kanssa.
Carlsund, Eriksson, Lefstedt & Sellstrom (2012):
Tämä ruotsalainen tutkimus havaitsi, että vuoroasumista harjoittavat nuoret menestyivät paremmin kuin pääasiassa yhden vanhemman luona asuvat nuoret useiden riskikäyttäytymisten suhteen, mukaan lukien tupakointi, seksi ennen 15 vuoden ikää, humalajuominen, pettäminen, valehtelu, varastaminen, temperamentin menettäminen, taistelu, kiusaaminen ja tottelemattomuus aikuisia kohtaan.
Carlsund et al. (2012):
Tämä ruotsalainen tutkimus havaitsi, että vuoroasumista harjoittavien perheiden lapset kertoivat olevansa tyytyväisempiä elämäänsä, tuntevan vähemmän masentuneita ja omaavan vähemmän stressiin liittyviä terveysongelmia.
Cashmore & Parkinson (2010):
Sarja kolmea australialaista tutkimusta, jotka havaitsivat, että vuoroasuminen oli edullisempi lapsille kuin pääasiassa yhden vanhemman luona asuminen.
- Tutkimus 1: Tämä tutkimus arvioi 84 vuoroasuvaa ja 473 pääasiassa yhden vanhemman luona asuvaa lasta 4- ja 5-vuotiaana ja sitten kahden vuoden kuluttua uudelleen. Tulokset osoittivat, että vuoroasumista harjoittaneet lapset olivat vähemmän hyperaktiivisia ja omaavat vähemmän sosiaalisia ja akateemisia ongelmia kuin pääasiassa yhden vanhemman luona asuvat lapset.
- Tutkimus 2: Tähän tutkimukseen osallistui 90 perhettä vuoroasumisen järjestelyillä ja 411 perhettä pääasiassa yhden vanhemman luona asuvien järjestelyillä. Vuoroasumista harjoittavien ryhmän vanhemmat raportoivat enemmän positiivisia tuloksia lapsilleen, mukaan lukien suurempaa yleistä onnea, vähemmän ongelmia siirtymisessä kotien välillä ja parempia suhteita molempiin vanhempiin ja isovanhempiin.
- Tutkimus 3: Tämä tutkimus vertaili 26 vuoroasuvaa ja 110 pääasiassa yhden vanhemman luona asuvaa lasta. Vaikka molemmat ryhmät raportoivat samanlaisia tyytyväisyyden tasoja elinoloihinsa, yli 40 % pääasiassa yhden vanhemman luona asuvista lapsista ilmaisi halun viettää enemmän aikaa myös toisen vanhemman kanssa.
Fabricius (2014):
Tämä tutkimus havaitsi, että ne jotka olivat yöpyneet 6–14 yötä kuukaudessa myös toisen vanhemman luona ennen 4 vuoden ikää, olivat läheisemmissä suhteissa vanhempiensa kanssa nuorina aikuisina kuin ne, jotka eivät olleet koskaan yöpyneet tai yöpyneet harvemmin.
Fabricius & Hall (2000):
Vuoroasumista harjoittavat nuoret kokivat, että elämä kahdessa kodissa oli vaivan arvoista ylläpitääkseen läheisiä suhteita molempiin vanhempiinsa.
Fabricius & Luecken (2007):
Vuoroasumista harjoittaneet nuoret aikuiset raportoivat vähemmän terveysongelmia ja vähemmän stressiin liittyviä sairauksia kuin muut avioeron kokeneiden vanhempien lapset.
Fabricius, Sokol, Diaz & Braver (2012):
Nuorten aikuisten suhteiden laatu isiensä kanssa liittyi siihen, kuinka paljon isät ja lapset olivat viettäneet yhdessä yöaikaa nuoruudessa. Tämä päti myös vauvoihin ja taaperoihin ja jopa vaikeissakin perhetilanteissa, joissa vanhempien välillä oli ristiriitoja, säännölliset yöpymiset isän luona vahvistivat isä-lapsi -suhdetta pitkällä aikavälillä.
Frank (2007):
Kanadalainen tutkimus 207 yliopisto-opiskelijasta, jossa havaittiin, että vuoroasumista harjoittaneet opiskelijat antoivat äideilleen korkeammat arviot kuin ehjistä perheistä olevat opiskelijat ja arvioivat isiään lähes yhtä korkealle.
Haugen (2010):
Haastatteluihin perustuen tämä tutkimus havaitsi, että vuoroasumista harjoittavat nuoret kertoivat, että elämä kahdessa kodissa oli sen arvoista, koska se antoi heille mahdollisuuden ylläpitää läheisiä suhteita molempiin vanhempiinsa.
Irving & Benjamin (1991):
Tutkimus havaitsi, että 91 % vuoroasumista harjoittavien perheiden vanhemmista sanoi, että vuoden kuluttua heidän lapsensa olivat onnellisia ja hyvin sopeutuneita.
Jablonska & Lindberg (2007):
Ruotsalainen tutkimus havaitsi, että vuoroasumista harjoittavien perheiden lapsilla oli enemmän läheisiä ystäviä ja vähemmän ongelmia ystävien hankkimisessa kuin pääasiassa yhden vanhemman luona asuvilla lapsilla.
Janning, Laney & Collins (2010):
Yliopisto-opiskelijoiden tutkimuksessa havaittiin vuoroasumista harjoittaneet raportoivat parempia suhteita molempien vanhempien kanssa kanssa ja kokivat vanhempiensa olevan yhtäläisiä auktoriteetin suhteen.
Kaspiew et al. (2009):
Tämä australialainen tutkimus havaitsi, että vuoroasumista harjoittavien lasten ei näyttänyt menevän huonommin kuin muiden hoitojärjestelyjen lasten, vaikka vanhempien välillä oli väkivallan historiaa tai jatkuvaa suurta konfliktia.
Isät lasten asialla RY
"Jotta lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa toteutuisi"
Nielsenin käyttämiä tutkimuksia osa II
Nielsenin käyttämiä tutkimuksia osa II
Kline, Tschann, Johnston & Wallerstein (1989):
Tämä valkoisten, korkeakoulututkinnon omaavien vanhempien lasten tutkimus havaitsi, että vaikka sosiaalisessa tai käyttäytymismielisessä sopeutumisessa ei ollut eroja vuoroasumista harjoittavien ja pääasiassa yhden vanhemman luona asuvien lasten välillä, vuoroasumista harjoittaneet lapset olivat paremmin sopeutuneita emotionaalisesti.
Lee (2002):
Tutkimus havaitsi, että kun vanhempien välisen konfliktin ja äidin ja lapsen välisen suhteen laatua oli hallittu, vuoroasumista harjoittavien ja pääasiassa yhden vanhemman luona asuvien lasten välillä ei ollut eroa aggressiossa tai käyttäytymisongelmissa.
Lodge & Alexander (2010):
Tämä australialainen tutkimus havaitsi, että vuoroasumista harjoittavat nuoret kertoivat omaavansa hyvät suhteet molempiin vanhempiinsa, isovanhempiinsa ja isäpuoliinsa.
Maccoby & Mnookin (1992):
Vuoroasumista harjoittavat nuoret olivat vähemmän todennäköisesti stressaantuneita tuntien tarvetta huolehtia äidistään.
McClanahan (2011):
Tutkimus huomauttaa, että sisäkaupungin köyhät, koskaan naimattomat, huonosti koulutetut vähemmistövanhemmat, joilla on korkea vankeutuminen, jätetään usein pois tutkimuksista vuoroasumisesta.
Melli & Brown (2008):
Suuren, satunnaistetun otoksen käyttänyt tutkimus havaitsi, että vuoroasumista harjoittavien perheiden lapset olivat vähemmän masentuneita, heillä oli vähemmän terveysongelmia ja stressiin liittyviä sairauksia, ja he olivat tyytyväisempiä elinoloihinsa kuin pääasiassa yhden vanhemman luona asuvat lapset.
Neoh & Mellor (2010):
Australialaisessa tutkimuksessa vuoroasumista harjoittavien lasten äidit raportoivat lastensa olevan vähemmän hyperaktiivisia kuin pääasiassa yhden vanhemman luona asuvien lasten ja että vuoroasumista harjoittavat vanhemmat raportoivat olevansa tyytyväisempiä ja vähemmän stressaantuneita kuin muut avioeron kokeneet vanhemmat.
Nielsen (2011):
Tyttöjen suhteiden isiensä kanssa ovat yleensä vaurioituneet enemmän vanhempiensa avioeron tai erottelun vuoksi kuin poikien suhteet.
Pearson & Thoennes (1991):
Vuoroasumista harjoittavien perheiden lapset olivat vähemmän masentuneita, vähemmän stressaantuneita ja vähemmän agitoituneita kuin pääasiassa yhden vanhemman luona asuvat lapset.
Pruett, Ebling & Insabella (2004):
Tutkimuksen mukaan yöpyminen ei liittynyt mihinkään negatiivisiin tuloksiin ja liittyi positiivisempiin tuloksiin 4–6-vuotiailla lapsilla.
Pruett, Insabella & Gustafson (2005):
Tutkimuksessa havaittiin, että yöpyminen ei liittynyt negatiivisiin tuloksiin lapsilla.
Sandler, Wheeler & Braver (2013):
Nuorilla oli vähemmän käyttäytymisongelmia, kun he asuivat isiensä luona yli seitsemän yötä kuukaudessa ja kun he tunsivat omaavansa hyvän suhteen isiensä kanssa, mutta kun lapset kokivat, että suhde ei ollut hyvä, isiensä luona yöpyminen yli seitsemän yötä kuukaudessa liittyi enemmän käyttäytymisongelmiin.
Singer (2008):
Vuoroasumista harjoittavat nuoret kertoivat, että elämä kahdessa kodissa oli sen arvoista, koska se antoi heille mahdollisuuden ylläpitää läheisiä suhteita molempiin vanhempiinsa.
Smart, Neale & Wade (2001):
Brittiläisten nuorten haastatteluihin perustuen tämä tutkimus havaitsi, että he kertoivat, että elämä kahdessa kodissa oli sen vaivan arvoista, jotta he voisivat ylläpitää läheisiä suhteita molempiin vanhempiinsa.
Sodermans, Vanassche & Matthijs (2013):
Vuoroasumisen määrä on kolminkertaistunut Belgiassa vuodesta 1990 lähtien.
Sokol (2014):
Sokol käytti samaa dataa kuin Tornello et al. (2013) -tutkimus ja havaitsi ettei ole korrelaatiota lapsen ja isän välisen yöpymisen määrän ja lapsen kiintymysturvan äitiinsä välillä.
Tämä väite viittaa siihen, että useammat yöpymiset isien kanssa eivät vaikuttaneet kielteisesti lapsen kiintymykseen äitiinsä. Tämä löytö haastaa yleisen huolen, joka liittyy vuoroasumisen järjestelyihin, erityisesti imeväisille ja taaperoille.
Solomon & George (1999):
Imeväisten tutkimus ei havainnut eroja kiintymyksessä niiden välillä, jotka yöpyivät isiensä kanssa ja niiden, jotka eivät.
Spruijt & Duindam (2010):
Vuoroasumista harjoittavat tytöt olivat vähemmän masentuneita, vähemmän pelokkaita ja vähemmän aggressiivisia kuin pääasiassa yhden vanhemman luona asuvat tytöt, kun taas poikien välillä ei ollut eroa.
Ruotsin hallitus (2011):
Raportti huomauttaa, että vuoroasumisen määrä on kasvanut lähes 50 %:iin äskettäin eronneille vanhemmille Ruotsissa.
Tornello et al. (2013):
Tutkimus havaitsi, että lapset, jotka olivat yöpyneet enemmän isiensä kanssa 1–3 vuoden ikäisinä, näyttivät positiivisempaa käyttäytymistä 5-vuotiaana, mutta myös ne, jotka olivat yöpyneet useammin, olivat todennäköisemmin epävarmasti kiintyneitä äiteihinsä 3-vuotiaana.
Turunen (2014):
Ruotsalainen tutkimus havaitsi, että lapset, jotka asuivat yhtä paljon kunkin vanhemman kanssa, olivat vähemmän stressaantuneita kuin ne, jotka asuivat pääasiassa yhden vanhemman kanssa, jopa hallittuaan vanhempien välisen konfliktin, sosioekonomisen aseman ja vanhemman ja lapsen välisen suhteen laatua.²
van Ijzendoorn, Vereijken, Kranenburg & Walraven (2004):
Tutkimus korostaa kiintymystestin validoitun version käytön tärkeyttä.
Vanassche, Sodermans & Matthus (2014):
Vuoroasumista harjoittavat nuoret arvioivat suhteensa molempiin vanhempiinsa korkeammaksi kuin pääasiassa yhden vanhemman luona asuvat nuoret. Jos vuoroasuvilla nuorilla oli huono suhde vanhemman kanssa, heikensi se heidän tyytyväisyyttään.
Warshak (2012):
Ei ole näyttöä tukemaan vuoroasumisen, mukaan lukien yöpymisen, aloittamisen viivästyttämistä imeväisille ja taaperoille.
Warshak (2014):
Tämä tutkimus päätyi siihen tulokseen, että yhteiskuntatieteellinen näyttö tukee vuoroasumista normiksi vanhemmuussuunnitelmia varten.
Westphal & Monden (2014):
Havaittiin, että vuoroasumista harjoittavien perheiden lapset menestyivät paremmin kuin pääasiassa yhden vanhemman luona asuvat lapset prososiaalisen käyttäytymisen, hyperaktiivisuuden, vertaisuhteiden, käyttäytymisongelmien ja psykologisten ongelmien suhteen.
Isät lasten asialla RY
"lapsen tapaamisoikeudet on tehty lasta varten – ei vanhempia varten"
Strateginen riitely huoltajuuskiistoissa
Strateginen riitely on taktiikka, jossa vanhempi tietoisesti ylläpitää konflikteja saadakseen edun huoltajuuskiistassa.
On olennaista selvittää onko konflikti aidosti molemminpuolinen vai vain yhden osapuolen ylläpitämä.
Esimerkkejä siitä, miten toinen vanhempi voi käyttää strategista riitelyä hyväkseen
I. Ylitsepääsemättömien esteiden luominen:
- Vanhempi voi järjestelmällisesti vaatia tapaamisille epärealistisia aikatauluja tai asettaa muita olosuhteita, joihin toinen vanhempi ei voi sitoutua (esimerkiksi vaatia tapaamisia keskellä työpäivää).
II. Kieltäytyminen kompromisseista:
- Toinen vanhempi voi jatkuvasti kieltäytyä kaikista kompromisseista ja osoittaa haluttomuutta yhteisten ratkaisujen löytämiseen, pyrkimyksenä esittää toiset vanhemmat yhteistyökyvyttöminä.
III. Tahallinen viivyttely ja byrokratia:
- Vanhempi voi tahallisesti viivytellä asiakirjojen toimittamista, tapaamisten järjestämistä tai muiden virallisten toimien hoitamista, mikä estää toista vanhempaa toimimasta oikein tai tehokkaasti.
IV. Kasvatuslinjojen jatkuva kyseenalaistaminen:
- Vanhempi haastaa ja kyseenalaistaa jatkuvasti ja järkkymättömästi toisen vanhemman kasvatustavat tai -linjat.
V. ”Hyppää kaivoon” -tekniikka
-
ns. “Hyppää kaivoon” -tekniikka käyttää mahdottomia ja kohtuuttomia vaatimuksia, joiden tarkoituksena on estää sopiminen ja tehdä vastapuolen elämä vaikeaksi.
Se ei pyri ratkaisuun, vaan painostaa toista osapuolta näyttämään huonolta tai taivuttamaan hänet epäedullisiin kompromisseihin.
Tunnista ja toimi
1. Tunnista yksipuolinen riita
- Arvioi konfliktin luonnetta: onko se aidosti molemminpuolinen vai yhden osapuolen ylläpitämä?
- Tarkkaile riidan dynamiikkaa ja toistuvuutta
- Huomioi, pyrkiikö jompikumpi osapuoli aktiivisesti välttämään konfliktia
2. Keskity lapsen etuun
- Arvioi riitojen konkreettiset vaikutukset lapsen arkeen ja hyvinvointiin
- Tarkkaile lapsen suhdetta vanhempiin yksilöllisesti
- Priorisoi lapsen turvallisuus ja pitkäaikainen emotionaalinen hyvinvointi päätöksenteossa
3. Selvitä taustasyyt
- Pyri ymmärtämään riitojen todelliset motiivit ja syyt
- Keskustele molempien osapuolten kanssa erikseen heidän näkemyksistään
- Etsi mahdollisia yhteyksiä aiempiin konflikteihin tai traumoihin
4. Tarjoa tukea
- Ohjaa vanhemmat tarvittaessa ammattiavun piiriin konfliktien ratkaisemiseksi
- Ehdota erilaisia tukimuotoja, kuten perheneuvontaa, sovittelua tai yksilöterapiaa
- Tarjoa tietoa ja resursseja vanhemmille vieraannuttamisen vaikutuksista rakentavan kommunikaation edistämiseksi
5. Seuraa tilannetta
- Arvioi tilannetta säännöllisesti, esimerkiksi kuukausittain tai neljännesvuosittain
- Ole valmis muuttamaan suosituksia ja toimintatapoja tarvittaessa
- Dokumentoi havaintosi ja muutokset tilanteessa mahdollista myöhempää tarvetta varten
6. Edistä rakentavaa kommunikaatiota
- Kannusta etsimään yhteisiä tavoitteita lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi
- Auta luomaan pelisäännöt asialliselle kommunikaatiolle
7. Huomioi oikeudelliset näkökohdat
- Tiedosta mahdolliset oikeudelliset seuraamukset jatkuvasta strategisesta riitelystä
- Informoi osapuolia tarvittaessa juridisista vaihtoehdoista ja niiden seurauksista
- Suosittele tarvittaessa juridista neuvontaa tilanteen selvittämiseksi
Isät lasten asialla RY
"Jotta lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa toteutuisi"
Vanhemmuussuunnitelma: Työkalu strategisen riitelyn kitkemiseen
Lastenvalvojan vahvistaman sopimuksen tehtävä on palvella ensisijaisesti lapsen etua.
- THL:n Vanhemmuussuunnitelma tukee tätä tehtävää tarjoamalla selkeän ja systemaattisen lähestymistavan, joka voi myös paljastaa mahdolliset manipulaatiot tai haluttomuuden yhteistyöhön.
- Vanhemmuussuunnitelma toimii sekä prosessia ohjaavana että informatiivisena työkaluna lastenvalvojille, olosuhdeselvittäjille ja perheasioiden sovittelijoille.
Edistää käytännön yhteistyötä
Kun lastenvalvoja kohtaa tilanteen, jossa erovanhempien välillä on konflikteja vuoroasumisen suhteen, vanhemmuussuunnitelma voi olla arvokas väline tilanteen selkeyttämiseen ja ratkaisemiseen.
Alla ajatuksia miksi vanhemmuussuunnitelma on hyvä ottaan käyttöön tällaisessa tilanteessa.
1. Osoittaa halukkuutta yhteistyöhön
Vanhemmuussuunnitelma tarjoaa keinon arvioida, kuinka halukkaita molemmat vanhemmat ovat tekemään kompromisseja ja etsimään yhteisiä ratkaisuja. Lastenvalvoja voi tarkastella, onko toinen vanhempi aktiivisesti pyrkimässä yhteistyöhön vai käyttävätkö he strategista riitelyä estääkseen vuoroasumisen sopimisen.
2. Vähentää strategisen riitelyn mahdollisuutta
Vanhemmuussuunnitelman laatiminen paljastaa helposti vanhempien aidot aikomukset ja motivaatiot. Jos toinen vanhempi esittää kohtuuttomia vaatimuksia tai vastustaa ilman syytä suunnitelmaa, voidaan päätellä, että taustalla saattaa olla strateginen riitely. Tämä tieto on arvokasta arvioitaessa vanhempien välistä dynamiikkaa.
3. Edistää lapsen edun mukaisia ratkaisuja
Vanhemmuussuunnitelman avulla lastenvalvoja voi keskittyä lapsen etuun perustuvaan päätöksentekoon. Suunnitelma auttaa vähentämään subjektiivisuutta päätöksenteossa ja antaa selkeän kuvan siitä, mitkä ratkaisut palvelisivat parhaiten lapsen tarpeita.
4. Parantaa vanhempien välistä kommunikaatiota
Prosessiin osallistuminen itsessään voi parantaa vanhempien välistä kommunikaatiota ja vähentää haluttomuutta kompromisseihin. Lastenvalvoja voi käyttää tätä pohjana keskusteluissa, korostaen kuinka suunnitelma voi avata viestintäkanavia ja johtaa parempaan yhteistyöhön.
5. Tarjoaa selkeät ohjeet ja odotukset
Vanhemmuussuunnitelma luo konkreettisen ja yksityiskohtaisen pohjan siitä, mitä vanhemmilta odotetaan ja mihin he ovat sitoutuneet. Tämä vähentää epäselvyyksiä ja voi minimoida tulevaisuuden konflikteja.
6. Antaa objektiivisen näkemyksen päätöksenteolle
Lastenvalvoja voi käyttää vanhemmuussuunnitelmaa objektiivisena työkaluna arvioidakseen vanhempien suhteita ja heidän aikomustensa vilpittömyyttä. Selkeästi laadittu suunnitelma auttaa näkemään mahdolliset ongelmakohdat ja estää manipulatiiviset tai turhia konflikteja luovat pyrkimykset.
7. Lisää turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta
Toteutettu suunnitelma edistää lapsen turvallisuuden tunnetta ja jatkuvuutta, mikä voi vähentää vanhempien välistä kireyttä. Selkeät säännöt ja odotukset vuoroasumisjärjestelyissä voivat vähentää stressiä ja epävarmuutta kaikilta perheenjäseniltä.
Isät lasten asialla RY
"Jotta lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa toteutuisi"
Koulut ja päiväkodit
Opettajat ja lastenhoitajat kohtaavat lapsia ja perheitä päivittäin ja ovat keskeisessä asemassa vieraannuttamisen ja huoltokiusaamisen ennaltaehkäisyn mahdollistamisessa.
Ensi- ja turvakotien liiton tutkimukset kertovat, että vieraannuttamisen havaitseminen ja siihen puuttuminen voi olla haastavaa, joten olemme koonneet tälle sivustolle tietoa ja työkaluja, jotka voisivat helpottaa sinun työtäsi.
Viestintä kahden kodin perheille
Kahden kodin perheessä selkeä ja tasapuolinen viestintä on tärkeää lapsen hyvinvoinnin kannalta. Tässä muutamia vinkkejä, joiden avulla viestintä sujuu mutkattomasti:
Tasapuolinen viestintä:
- Viestit: Kaikki luvat, tiedotteet ja muut tärkeät asiat välitetään aina tarhan/koulun viestijärjestelmän kautta molemmille vanhemmille.
- Paperiset viestit tuplana: Jos käytössä on paperisia viestejä, muistathan antaa aina molempiin kotiin oman.
- Sähköinen viestintä ensisijaisesti: Pyri ensisijaisesti käyttämään sähköistä viestintää. Muista liittää molemmat vanhemmat sähköpostiin.
- Viestit vaihdossa: Jos toinen vanhempi ei ole paikalla vaihtotilanteessa, on tärkeää viestiä myöhemmin sähköisesti tai puhelimitse tärkeät asiat. Näin varmistutaan, että kaikki ovat ajan tasalla.
- Lasten työt ja todistukset: Lapsen piirustukset ja muut työt jaetaan tasaisesti molempiin koteihin tai niistä voi ottaa kopiot.
Puutu rohkeasti huoltokiusaamiseen ja toisen vanhemman vähättelyyn:
- Jos vanhempi puhuu toisesta vanhemmasta negatiiviseen sävyyn lapsen kuullen, on siihen tärkeää puuttua ja ohjata keskustelu rakentavampiin uomiin.
Tasapuolinen kohtelu:
- Molempia vanhempia tulee kohdella tasapuolisesti, ellei oikeuden päätös toisin määrää.
Tarjoa tietoa vieraannuttamisesta:
- Monet vanhemmat eivät ole tietoisia vieraannuttamisen ilmiöstä ja sen haitallisista vaikutuksista. Tietoa tarjoamalla voidaan ehkäistä tilanteen pahenemista.
Pureskele syytökset rauhassa:
- Vieraannuttajat voivat käyttää erilaisia taktiikoita, kuten syyttelyä ja manipulointia. Ole valpas ja selvitä onko asia niin kuin väitetään.
Ole tietoinen omista ennakkoluuloistasi:
- Ammattilaisen omat asenteet, kuten ”kukaan vanhempi ei halua lapselle pahaa” tai ”vieraannuttamista ei ole olemassa”, voivat estää ilmiön tunnistamisen ja asianmukaisen puuttumisen
Toiminta viranomaisten kanssa
- Tiedotus viranomaisille: Ilmoita epäilyistäsi vieraannuttamisesta myös viranomaisille.
- Rehellisyys ja rohkeus: Jos sinua pyydetään todistamaan oikeudessa, ole rehellinen ja kerro oma näkemyksesi asiasta.
Selkeät toimintaohjeet ja koulutus
Koulut ja tarhat voivat tarkentaa ohjeistustaan esimerkiksi siitä, miten toimitaan, jos vanhemmat antavat ristiriitaisia ohjeita
Koulutus henkilökunnalle:
- Koulutuksia, joissa käsitellään vuoroasumisen etuja sekä huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen kohtaamista ja tunnistamista
- Eroperheiden lasten erityispiirteet
- Kahden kodin lasten erityispiirteet
Yhteistyö ammattilaisten kanssa:
- Yhteistyötä koulukuraattorien, Nuorisotyöntekijöiden, psykologien, lastensuojelun ja lastensuojelujärjestöjen kanssa
Kahden kodin lapselle puhuminen ja kannustaminen
1. Kannusta yhteydenpitoon molempien vanhempien kanssa
- Rohkaise lasta kertomaan kokemuksistaan molempien vanhempien kanssa.
- Esimerkki:
“Ihanaa, että sait viettää päivän isän kanssa rannalla. Mitä hauskaa sinulla on äidin kanssa luvassa, kun tapaat hänet seuraavan kerran?”
2. Vältä vertailua ja arvostelua
- Älä vertaile vanhempia keskenään tai arvostele kummankaan toimintaa.
- Esimerkki: ”Äiti sanoo, että minun pitää siivota huoneeni joka päivä, mutta isä sanoo, että kerran viikossa riittää.”
- ”On tärkeää pitää huone siistinä, jotta siellä on hyvä olla. Voisimme yhdessä miettiä, miten saisimme huoneesi pysymään siistinä ja miten voisit itse osallistua siihen. ”
3. Kuuntele aktiivisesti ja empaattisesti
- Anna lapsen ilmaista tunteitaan vapaasti ja osoita ymmärrystä.
- Esimerkki: ”Kuulostaa siltä, että sinulla on ikävä äitiä/isää. Se on ihan ymmärrettävää. Haluatko kertoa lisää?”
4. Auta lasta käsittelemään ristiriitaisia tunteita
- Normalisoi lapsen mahdolliset ristiriitaiset tunteet.
- Esimerkki: ”On ihan ok, että välillä on hauskaa äidin kanssa ja välillä isän kanssa. Sinulla on lupa pitää molemmista yhtä paljon.”
5. Auta lasta ylläpitämään suhdetta poissaolevaan vanhempaan
- Kannusta lasta pitämään yhteyttä vanhempaan, jonka luona hän ei sillä hetkellä ole.
- Esimerkki: ”Haluaisitko piirtää kuvan isälle/äidille siitä, mitä teimme tänään päiväkodissa/koulussa?”
6. Käsittele vanhempien poissaoloa rakentavasti
- Jos toinen vanhempi on poissa pidemmän aikaa, auta lasta käsittelemään tilannetta.
- Esimerkki: ”Vaikka et näe äitiä/isää vähään aikaan, hän ajattelee sinua varmasti paljon.”
Jokainen lapsi ja tilanne on erilainen. Näitä ohjeita tulee soveltaa joustavasti ja lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden.
Isät lasten asialla RY
"Jotta lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa toteutuisi"
Varhaiskasvatus- ja Vanhemmuussuunnitelma
Päiväkodin ja koulun työntekijät voivat hyötyä merkittävästi siitä, että THL:n vanhemmuussuunnitelma otetaan käyttöön osana lapsen kokonaiskasvatusta. Se tuo selkeyttä vanhempien kanssa viestimiseen, turvaa lapsen arjen yhtenäisyyden ja sitoo sekä kodin, että päiväkodin/koulun samojen pelisääntöjen piiriin.
Yhteistyö vanhempien kanssa paranee, konfliktien määrä vähenee ja lapsen etu pysyy aina prioriteettina.
Vanhemmuussuunnitelma päiväkodin ja koulun työntekijöiden tukena:
Kahden kodin eriävät näkemykset lapsen kasvatuksesta, asumisjärjestelyistä tai arkirutiineista voivat aiheuttaa ristiriitoja, jotka heijastuvat myös lapsen oppimisympäristöön ja hyvinvointiin.
- Vasu keskittyy lapsen oppimisympäristöön, kehityksen tukemiseen ja yksilöllisiin tarpeisiin varhaiskasvatuksessa.
- Vanhemmuussuunnitelma puolestaan käsittelee kodin ja vanhempien välistä arkea, kasvatusperiaatteita ja praktisia järjestelyjä.
Yhdessä vasu ja vanhemmuussuunnitelma voivat muodostaa kattavan kokonaisuuden, joka takaa lapsen hyvinvoinnin täysipainoisesti niin kotona kuin päiväkodissakin.
Esimerkiksi seuraavat osa-alueet selkiytyvät, kun molemmat suunnitelmat rinnastetaan toisiinsa:
- Lasten hoitovuorot ja vastuu kouluun ja tarhaan: Kumpi vanhempi vastaa mistäkin ajanjaksosta.
- Kasvatuksen yhtenäisyys: Vanhemmuussuunnitelman avulla varmistetaan, että kasvatusperiaatteet eivät ole ristiriidassa koteihin liittyvien käytänteiden kanssa.
- Kehitystavoitteet: Yhteistyössä vanhempien kanssa voidaan tukea lapsen kehitystä systemaattisesti niin kotona kuin koulussa tai päiväkodissa.
Selkeää viestintää molempien vanhempien kanssa
- Vanhemmuussuunnitelma määrittää selkeästi kummankin vanhemman roolit ja vastuut, mikä vähentää viestintäongelmia koulun ja päiväkodin henkilökunnan sekä vanhempien välillä.
- Kun vanhemmuussuunnitelma on tehty, koulun ja päiväkodin henkilöstö tietää, kenen kanssa tulee olla ensisijaisesti yhteydessä tietyissä tilanteissa tai asioissa.
- Tämä estää väärinkäsitykset ja auttaa välttämään tilanteita, joissa lapsen kehitystä koskeva tiedonvaihto jumittuu tai ohjautuu vain toiselle vanhemmalle.
Vanhemmuussuunnitelma tukee opettajien ja kuraattorien työskentelyä koulussa
Opettajat, erityisopettajat ja koulukuraattorit voivat hyödyntää vanhemmuussuunnitelman sisältämiä linjauksia aina, kun on tarve tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa.
Vanhemmuussuunnitelma tukee koulun henkilökuntaa tarjoamalla selkeät suuntaviivat ja ohjeet siitä, miten lapsen koulunkäynnissä ja hyvinvoinnissa tulee toimia.
Tämä helpottaa opettajien, erityisopettajien ja kuraattorien työtä etenkin silloin, kun vanhemmilla on erimielisyyksiä tai he eivät ole samalla sivulla lapsen koulunkäyntiin liittyvissä asioissa.
- Suunnitelman avulla voidaan varmistaa, että lapsen etu on aina etusijalla ja että koulun päätökset pohjautuvat sovittuihin periaatteisiin.
- Tämä estää vanhempien mahdolliset ristiriidat vaikuttamasta lapsen koulunkäyntiin, ja koulu pystyy toimimaan johdonmukaisesti ja lapsen tarpeet huomioiden.
Virallista sopimusta on helppo noudattaa
Kun vanhemmuussuunnitelma on konkreettisesti laadittu ja vahvistettu, kaikki koulun ja päiväkodin sidosryhmät voivat nojata siihen vanhempien erimielisyyksistä huolimatta.
Tämä voi vähentää erimielisyyksien aiheuttamaa kitkaa tai jännitteitä myös koulun henkilöstön ja vanhempien välillä.
Opettajat ja varhaiskasvattajat voivat keskittyä lapsen kasvun tukemiseen sen sijaan, että joutuisivat puuttumaan vanhempien riitoihin.
Esimerkiksi:
- Jos vanhemmat ovat eri mieltä lapsen koulunkäynnin, matkustamisen tai poissaolojen osalta, voidaan vanhemmuussuunnitelmaan kirjattuja sopimuksia käyttää tukena selvittämään, millä perustein päiväkoti tai koulu voi edetä.
Lastenvalvojan, koulun ja päiväkodin yhteistyö
Jos perheellä on kiistoja, jotka voivat ulottua lapsen koulunkäyntiin tai päiväkotikäynteihin, vanhemmuussuunnitelmasta voidaan hakea tukea.
Lastenvalvoja voi tarvittaessa sovitella ristiriitatilanteita perustuen siihen, mitä vanhemmat ovat itse aiemmin yhdessä suunnitelleet ja sitoutuneet noudattamaan, luoden näin turvan lapsen vakaalle kehitykselle sekä selvät pelisäännöt osapuolille.
