Kirjoittanut: Mark Mattayev
Eronneena vanhempana sosiaalityöntekijöiden, oikeusviranomaisten, perheneuvojien ja lastensuojelun kanssa toimiminen voi tuntua sietämättömältä ja uuvuttavalta, jos olet joutunut hankalaan erotilanteeseen. Suuri osa tästä tunteesta johtuu valitettavasta tosiasiasta, että lasten vieraannuttaminen on usein salakavalasti etenevää, epäsuoraa ja hienovaraista, ja se rakentuu hitaasti ajan mittaan. Sen esiin tuominen liian aikaisin voi antaa sinusta kuvan epärealistisena, pelkoa lietsovana tai jopa harhaisena. Vanhempana kuitenkin huomaat eron – lapsesi saattaa alkaa osoittaa vähemmän kiintymystä, kiinnostusta tai väheneviä rakkauden osoituksia verrattuna aiempiin tapaamisiinne eron jälkeen, mikä tuntuu täysin todelliselta.
Tässä artikkelissa tarkastelemme erilaisia syitä, miksi lasten vieraannuttaminen on niin vaikeasti diagnosoitavissa, havaittavissa ja kommunikoitavissa tehokkaasti jo varhaisessa vaiheessa. Selvä ja suora vieraannuttaminen voidaan usein tunnistaa konkreettisena toisen vanhemman suosimisena toisen kustannuksella, tapaamisten kieltäytymisenä ja yleisenä kielteisenä suhtautumisena vieraannutettuun vanhempaan.
“Suomessa lasten vieraannuttamiselle ei ole tarkkaa oikeudellista määritelmää voimassa olevassa lainsäädännössä”
1. Subjektiivisten kokemusten vähättely
Ihmissuhteisiin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin liittyvät tulkinnat vaihtelevat yksilöittäin lasten vieraannuttamisen yhteydessä. Tämä voi johtaa koko haitallisen käytöksen kyseenalaistamiseen. Unohdettu isänpäiväkortti saattaa olla joidenkin perheiden arkea eikä herätä epäilyksiä mahdollisesta vieraannuttamisesta tai manipuloinnista. Mutta jos omassa perheessäsi on ollut tapana muistaa isän- tai äitienpäivää, ja kortti jätetään tekemättä ilman perusteltua syytä ja huomaat lapsen olevan välinpitämätön tästä, se voi herättää huolesi. Subjektiiviset ja emotionaaliset kokemukset, vaikka ovatkin henkilökohtaisia, voivat olla vaikeita selittää muille, erityisesti ammattilaisille. Sinut saatetaan leimata ”yliherkäksi” tai ”itsekeskeiseksi”, koska ulkopuoliselle tarkkailijalle tilanne ei ehkä näytä miltään erityiseltä, vaikka sinulle se merkitsisi kaikkea. Tämä on se hetki, jolloin vieraannuttaminen ja hylkääminen tuntuvat pahimmilta – ja samalla vähiten ymmärretyiltä, koska ne eivät täytä selkeän henkisen tai psyykkisen väkivallan määritelmiä, kuten kiroilua tai halventamista.
2. Ei yhtenäistä laillista määritelmää vieraannuttamiselle
Laillisesti Suomessa lasten vieraannuttamiselle ei ole tarkkaa oikeudellista määritelmää voimassa olevassa lainsäädännössä kesäkuussa 2025. Esimerkiksi perheoikeudessa termiä ei ole määritelty lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa laissa (1983), eikä sitä käsitellä rikoslaissa. Tämä aiheuttaa epäselvyyttä oikeusjärjestelmässä ja mahdollistaa oikeudelliset seuraukset manipuloivasta käytöksestä. Viime vuosina oikeusjärjestelmä on kuitenkin joutunut ottamaan kantaa vieraannuttamistapauksiin ja erilaisia aloitteita rikosoikeudellisen vastuun säätämisestä vieraannuttamisesta vakavissa tapauksissa on tehty, mutta ilman konkreettisia ratkaisuja. Näissä olosuhteissa vieraannuttava vanhempi voi käyttää järjestelmää hyväkseen, eristää toisen vanhemman manipulaation ja petoksen keinoin ilman laillisia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia, jolloin uhri joutuu turvautumaan mielenterveyspalveluihin, sosiaalityöhön ja lastensuojeluun tilanteen korjaamiseksi.
3. Sosiaalipalveluiden tietoisuuden puute
Sosiaalipalvelut eivät Suomessa ole täysin varustautuneita kohtaamaan vieraannuttamistapauksia, koska kohdevanhempien tekemät ilmoitukset asiasta ovat vähäisiä. Kiireellinen tarve lisätä tietoisuutta vieraannuttamisesta johti muun muassa Isät Lasten Asialla -järjestön perustamiseen vuonna 2012, mikä pohjautui miesten haluun osallistua tasavertaisesti vanhemmuuteen viime vuosikymmeninä. Vaikka kehitystä tapahtuu, sosiaalityöntekijöille suunnattua koulutusta ja resursseja tarvitaan merkittävästi lisää. Sosiaalipalvelut ovat aiemmin toimineet oletuksella, että vieraannuttamistapaukset ovat harvinaisia ja lieviä, mutta vasta nyt ne alkavat varautua ilmiön käsittelyyn. Tällä hetkellä, vaikka selkeää lapsen vieraannuttamista tapahtuisikin, tarjottava apu sen estämiseksi tai hidastamiseksi voi olla hyvin rajallista.
“Sosiaalipalvelut eivät Suomessa ole täysin varustautuneita kohtaamaan vieraannuttamistapauksia”
4. Standardoitujen arviointikriteerien puute
Vaikka lasten vieraannuttamiselle on olemassa toimiva määritelmä, sen ilmenemismuodot ja voimakkuusasteet eivät ole vielä selkeästi määritelty yksinkertaisessa ja ymmärrettävässä muodossa. Joissain maissa, kuten Isossa-Britanniassa ja yhdysvalloissa, missä aihe on ollut enemmän esillä, eri järjestöt ovat koonneet arviointikriteerilistoja, joiden avulla vanhempi voi todentaa vieraannuttamista. Koska nämä eivät ole suomalaisia eikä suomeksi ole saatavilla vastaavia ohjeita kuin muutama, kriteerit koskevat yleensä vain selkeitä ja pitkäaikaisia vieraannuttamistilanteita, mikä ei riitä varhaisen vaiheen tunnistamiseen. Suomessa tarvittaisiin laajempia ja helpommin saatavilla olevia arviointikeinoja tukemaan vieraannuttamisen kokeneita lapsia ja heidän vanhempiaan.
5. Sosiaalipalveluiden resurssien puute
Sosiaalityöntekijät ovat usein ylikuormitettuja ja heidän hoidettavanaan voi olla kymmeniä perheitä työntekijää kohden. Tämä resurssipula ei ainoastaan estä heitä tutkimasta vieraannuttamistapauksia perusteellisesti, vaan voi johtaa väärinkäsityksiin ja varhaisten merkkien ohittamiseen. Vaikka työntekijöillä on tahtoa ja hyvät aikomukset auttaa vieraannutettuja lapsia, heiltä saattaa puuttua aikaa tai konkreettisia työkaluja arvioida, onko kyseessä perusteltu huoli vai ylireaktio. Rajoitettu työaika ei mahdollista yksilöllistä paneutumista, jolloin perheen ainutlaatuinen tilanne voi jäädä ymmärtämättä. Tällöin työntekijät voivat joutua epäoikeudenmukaisesti kritiikin kohteeksi, vaikka ongelma olisi enemmänkin resurssien ja ajan puutteessa.
“Pitkään jatkuvat oikeusprosessit vaikuttavat lapsiin, ja jos näitä ei sovitella riittävästi, lapsi voi kokea lojaaliuskonfliktin”
Milloin kyse ei ole vieraannuttamisesta?
1. Vanhemmista etääntyminen lapsen kehityksen seurauksena
Etääntyminen vanhemmista voi tuntua vaikealta, mutta on osa lapsen kehitystä – erityisesti murrosiässä, jolloin lapsi testaa rajoja ja rakentaa identiteettiään. Tällöin voi esiintyä kielteistä suhtautumista ja ristiriitoja. Mikäli tämä käyttäytyminen kohdistuu molempiin vanhempiin tasapuolisesti eikä johda täydelliseen hylkäämiseen, ei ole syytä epäillä lasten vieraannuttamista.
2. Oikeutetut ratkaisemattomat ristiriidat
Perhe-elämässä esiintyy väärinymmärryksiä, ristiriitoja ja loukkaantumisia. Joskus lapsi ei ilmaise näitä tunteita pelätessään tulevansa hylätyksi, mutta ne voivat ilmetä myöhemmin esimerkiksi toisen vanhemman suosimisena. Tällöin lapsen tunteiden leimaaminen vieraannuttamiseksi voi olla virhe. Aito pyrkimys keskustella ja ymmärtää lapsen kokemuksia voi usein ratkaista nämä jännitteet.
3. Pitkäaikainen oikeusriita
Pitkään jatkuvat oikeusprosessit vaikuttavat lapsiin, ja jos näitä ei sovitella riittävästi, lapsi voi joutua lojaaliuskonfliktin ja päättää suosia toista vanhempaa. Tällöin tapaamisten välttely ei välttämättä ole seurausta vieraannuttamisesta, vaan seurauksena siitä, että lapsi on joutunut valitsemaan puolensa. Avoin kommunikaatio ja molempien vanhempien rakkauden vahvistaminen voi ehkäistä väärinymmärryksiä.
Miksi sinun tulisi ilmoittaa, jos koet vieraannuttamista?
Usein vanhempi ei halua uskoa, että entinen kumppani voisi käyttää lasta välineenä rangaistakseen toista vanhempaa, voittaakseen oikeuskiistan tai tietämättömyydestä. Tällöin kohdevanhemmalle jää valinta ilmoittaako lastensuojeluun. Moni voi tilanteen kärjistymisen pelossa vähätellä asiaa ja pitää sitä tilapäisenä, mutta joissain tapauksissa kyseessä voi olla vakavampi vieraannuttamisen alku. Siksi on tärkeää dokumentoida mahdolliset merkit vieraannuttamisesta ja kun niitä on tarpeeksi, ne tulisi käsitellä perheneuvonnassa, lastensuojelussa tai vakavissa tapauksissa oikeudenkäynnin perusteena.
Yhteenveto
Lasten vieraannuttaminen on vaikea todistaa. Syynä tähän ovat kokemusten subjektiivisuus, epäselvä oikeudellinen määrittely, sosiaalipalveluiden resurssipula, ilmiön heikko tunnettuus sekä arviointikriteerien puute. On kuitenkin asioita, joita voit tehdä jo tänään. Voit ensin sulkea pois muut syyt, kuten luonnollinen etääntyminen lapsen kehityksen myötä, oikeutetut ristiriidat ja pitkittynyt oikeusprosessi. Tämän jälkeen voit hyödyntää Isät Lasten Asialla -järjestön laatimaa vieraannuttamisen arviointityökalua selittääksesi tilanteesi selkeämmin ja saadaksesi tarvitsemaasi tukea.
