Vuoroasuminen näyttää olevan aihe joka jakaa ihmiset sen puolesta ja sitä vastaan. Veikkaan kuitenkin, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole asiasta kokemusta saati erityistä mielipidettä. Kun kaikki on hyvin, ei monellakaan todennäköisesti ole mitään vuoroasumista vastaan.
Vaikka vuoroasumisesta tehdyt tutkimukset ja niihin perehtyneet asiantuntijat puoltavatkin lasten vuoroasumista ja mm. Euroopan neuvosto sitä jäsenmailleen suosittaa, on olemassa vielä asiantuntijoita jotka ovat tietyistä syistä eri mieltä.
Jälleen kerran on siis todettava, että asiantuntijat ovat yhtä mieltä vain siitä, ettei riita ole lapsen etu. Ja riitahan siitä syntyy jos tasavertainen vanhemmuus kielletään ja viedään väkivalloin valheella ja viekkaudella vanhemmalta joka haluaisi osallistua lapsensa elämään.
Pitäisikö tällöin vain olla hiljaa alistua kun riita ei kerran ole lapsen etu? Varsinkin kun itse tietää toisen valehtelevan silmät päästään. Tai kun pelkää, että suhde tullaan hitaasti, mutta varmasti tuhoamaan kaikin mahdollisin keinoin.
Vuoroasumisesta tehdyt tutkimukset puoltavat lasten vuoroasumista
Isät lasten asialla ry ei muuten ehdota mitään pakotettua vuoroasumista tai että vuoroasumisen tulisi olla viikko-viikko-malli. Jos vanhempien elämän tilanne vaatii ja yhdessä sovussa päädytään muuhun ratkaisuun, niin mikäs siinä. Tärkeintä on, ettei valtaa käytetä väärin, koska se aiheuttaa riitaa. Ja tietty se ettei lapsi kärsi liian vähästä yhteydestä.
Vuoroasuminen voi ehkäistä muutamia riidan aiheita. Kun sopimus takaa yhteyttä lapseen enemmän kuin sen surullisen joka toisen viikonlopun, niin se käytännössä antaa pelivaraa tarvittaessa menettää tapaamisia esim. lapsen sairastuessa. Toisaalta on varaa joustaa myös tapauksissa joissa toinen vanhempi tarvitsee muutaman päivän lisäaikaa vaikkapa jonkun reissun takia. Vähästä on paha antaa, mutta paljosta on helppo antaa.
Voi olla, että on vanhempia joille lapsen vuoroasuminen olisi henkisesti liian raskasta. Heillä voi olla tarve saada päättää lapsen asioista. He eivät kykene itse olla erossa lapsesta pitkää aikaa. He eivät luota tai halua luottaa toisen vanhemman kykyyn huoltaa lasta. He puhuvat lapsen ikävästä, lapselle liian raskaasta, lapsen kiintymyksestä, lapsen siitä ja tästä… Todellisuudessa osa heistä on vain paketoinut oman riippuvuutensa lapsen parhaan kääreisiin. Osa heistä on vieraannuttajia. Vai onko joku saanut vieraannuttajan suostumaan vuoroasumiseen vapaaehtoisesti?
Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että vuoroasumisessa on enemmän hyvää kuin mahdollista pahaa. Vanhempien riidan lisäksi ikävimpiä tilanteita lapselle näyttävät vanhemman silmin olevan vaihtotilanteet ja varsinkin lyhyet tapaamiset. Juuri kun lapsi tuli ja asettui niin taas pitääkin lähteä. Toisesta vanhemmasta tulee lapsen silmissä se jonka luona käydään vain kylässä. Vähempiarvoinen? Annetaanko lapselle paras viesti vanhemmuudesta? Entä sukupuolirooleista?
Ei vuoroasuminen sovi välttämättä kaikkiin tilanteisiin. Jos vanhemmalla ei ole todellista välittämistä lapsesta, niin ei lapsen paras varmastikaan toteudu vuoroasumisella. Vanhempien asuntojen välinen etäisyys luo omat hankaluutensa. Reilua kyllä olisi ensin sopia asioista ennen kuin muuttaa etäälle lapsen kanssa. Jälkikäteen on turha hurskastella olevansa vuoroasumisen kannalla periaatteessa, mutta kun etäisyys…
Kyllä lapsella on paremmat mahdollisuudet voida hyvin jos vanhemmat voivat hyvin. On virheellistä ajatella, että vuoroasumisen puolestapuhujat eivät ajattele lasta vaan haluavat itsekkäästi jakaa lapsen tasan. Kumpi nyt sitten on itsekkäämpää: antaa lapselle yhtä paljon (tai lähes yhtä paljon) aikaa kummankin vanhemman kanssa vai omia lapsi itselle ainakin 80 %.
Vuoroasuminen ei välttämättä sovi kaikkiin tilanteisiin
Kun puhutaan tasavertaisesta vanhemmuudesta, en tarkoita sillä ajan tasan jakamista, vaan yhtäläistä mahdollisuutta ja oikeutta osallistua lapsen elämään. Kun puhutaan yhdenvertaisesta kohtelusta, niin tarkoitan sillä yhtäläistä statusta vanhempana myös ulkopuolisille. Ikävä kyllä on olemassa vanhempia jotka varsinkin eron jälkeen ottavat vallan lapseen väkisin. Tänä päivänä se on helppoa ja mahdollista jos moraali on kuminauhaa. Heille tasavertainen vanhemmuus ja yhdenvertainen kohtelu ovat myrkkyä.
Jotkut väittävät, että vuoroasumisen kannattajat naurettavasti vain vaativat aikaa lapsen kanssa jaettavaksi puoliksi, jotta lapsi saa ”yhtä paljon” vanhemmuutta kummaltakin vanhemmalta. EI vuoroasumisessa ole kyse vain ajan jakamisesta vaan myös vallan. Tasavertainen vanhemmuus tarkoittaa tasavertaista valtaa, ei aikaa. Jos valta on vain toisella vanhemmalla, ei tämän vanhemman tarvitse opetella kommunikoimaan eikä huomioimaan sitä, että lapsella on toinenkin vanhempi. Tämä mahdollistaa ja usein johtaa vallan väärinkäyttöön – joka johtaa riitaan – joka ei ole lapsen etu.
Vuoroasuminen siis ennalta estää riitaa. Ikävä kyllä ei kuitenkaan välttämättä poista sitä, koska ihmisen persoonallisuutta on vaikea muuttaa.
