Hyvää ja rentouttavaa isänpäivää!

ILA muistuttaa tänäkin vuonna siitä surullisesta tosiasiasta, että kaikille isille ja heidän lapsilleen ei mahdollisteta yhdessäoloa edes isänpäivänä.

Vaikka isänpäivä onkin ennen muuta isien juhla, isien huoltokiusaaminen ja lasten vieraannuttaminen ulottuvat myös isänpäivänä laajemmalle eli niihin isien läheisiin ihmisiin, jotka tekevät kaikkensa isien ja lasten yhdessäolon vuoksi.

Isänpäivä on monille isille erityisen herkkää aikaa oman lapsisuhteen säilymisen näkökulmasta. Isänpäivän lähestyessä moni isä joutuu odottamaan tietoa, saako hän viettää isänpäivää omien lastensa kanssa. Osa heistä tietää jo etukäteen, ettei lasten tapaaminen isänpäivänä kuten ei yleensä muulloinkaan tule toteutumaan, vaikka tapaamisista olisi oikeuden päätös. Näiden isien jaksaminen on toistuvasti koetuksella. Yleensä syynä tapaamisten estämiseen on toisen vanhemman harjoittama huoltokiusaaminen ja vieraannuttaminen.

Isät lasten asialla yhdistykseen perustettiin aiemmin tänä vuonna lastensa vieraannuttamisesta kärsivien tai huoltokiusattujen vanhempien läheisille tarkoitettu vertaistukiryhmä, joka toiminnallaan haluaa tuoda nykyistä näkyvämmäksi vieraannuttamisesta ja huoltokiusaamisesta kärsivien vanhempien tilanteet ja edesauttaa heidän lastensa oikeutta myös toiseen vanhempaan. Läheisten ryhmä toimii pääosin verkossa ja siihen kuuluu noin 20 huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen vaikutuksia arjessaan kokevaa läheistä. Kaikki ryhmän läheiset ovat naisia – yleensä isien uusia puolisoita ja lasten isoäitejä.

Läheisten ryhmä haluaa muistuttaa, että Isänpäivä on päivä, jolloin isien ja lasten tulisi saada vapautuneesti nauttia toistensa seurasta, luoda yhteisiä muistoja, isän saada ehkä päiväkodissa tai koulussa askarreltu isänpäiväkortti, sekä arvostaa tasapuolisen vanhemmuuden nimissä elämän arvokkainta lahjaa. Tätä isänpäivän juhlintaa varjostaa monessa kodissa kuitenkin huoltokiusaaminen ja lapsen manipulointi isää vastaan. On paljon isiä, joilta on estetty jälkikasvunsa näkeminen vuosien ajan ilman, että siihen olisi kukaan pystynyt puuttumaan. Näiden kaikkien isien elämässä on joka päivä läsnä tuska siitä, ettei heidän omalla lapsellaan ei ole samalla tavalla oikeutta isään kuin toiseen vanhempaan. Isänpäivä onkin myös lapsen päivä, jolloin lapsella tulisi olla oikeus juhlaan oman isän kanssa.

Tuska ei kuitenkaan rajoitu lapseen ja isään. Kaikilla huoltokiusaamisesta kärsivillä isillä on lähipiiri, jossa eletään samaa tuskaa isän kanssa. Isillä on yleensä omat vanhemmat, lapsen isovanhemmat, joiden tunteminen lastenlapsilta on riistetty. Isillä on muita sukulaisia, joihin lapset eivät useissa tapauksissa koskaan pääse tutustumaan. Isillä on ehkä uudet puolisot, jotka seuraavat käsittämätöntä ilmiötä päivittäin ja yrittävät auttaa parhaansa mukaan etsimällä oikeutta isälle ja tämän lapselle. Monilla näistä isistä on myös lapsia uuden puolison kanssa, sisarpuolia, joilta on riistetty oikeus leikkiä ja viettää aikaa sisarpuoltensa kanssa.

Isien lähipiiri myötäelää lapsen vieraannuttamisen ja isän huoltokiusaamisen seurauksia isän tukena ja rinnalla. Monesti lähipiiri yrittää myös epätoivoisesti auttaa, tulkita lakia sekä olla yhteydessä viranomaisiin. Lähipiiri pyrkii terveellä tavalla löytämään väylän, jolla isä ja lapset voisivat tavata ja elää normaalisti. Väsyneenä, epätoivoisena ja epäuskoisena, ehkä jopa masentuneena siitä, että hyvinvointivaltio Suomessa on mahdollista vieraannuttaa ja huoltokiusata lapsen toinen vanhempi lähes hengiltä ilman mitään seuraamuksia ja samalla traumatisoida lapsi loppuelämäksi riistämällä tältä oma vanhempansa.

Ilmiö ei ole marginaalinen vaan valitettavan laaja ja vakava. On arvioitu, että joka jopa kolmas erolapsi kärsisi jonkinasteisesta vieraannuttamisesta ja noin 1000 lasta menettäisi Suomessa vuosittain toisen vanhempansa kokonaan vieraannuttamisen vuoksi.

Vieraannuttaminen eroaa huoltokiusaamisesta siinä, että vieraannuttaminen kohdistuu aina lapseen ja huoltokiusaaminen vanhempaan. Vieraannuttamista käytetään usein huoltokiusaamisen julmimpana välineenä. Molemmat kietoutuvat yleensä toisiinsa.

Sovittuja tapaamisia perutaan viime hetkellä tekaistuin perustein. Lapsille esitetään isästä valheellisia väitteitä, jotta lasten luottamus ja suhde isään heikkenisi. Jos tapaamiset vielä toteutuvat, niitä vaikeutetaan monin eri keinoin rikkomalla sopimuksia ja oikeuden päätöksiä. Nämä isät eivät usein pysty yksin pitämään lapsen ja omia puoliaan. He eivät enää jaksa puolustaa lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa, kun vastassa on vanhempi, joka tekee kaikkensa sen estääkseen. Eron jälkeen he ovat ehkä jo vuosia joutuneet kuuntelemaan, kuinka he eivät pärjää vanhemmuuden yksinkertaisissa tehtävissä, tai kuinka he eivät ymmärrä, mikä on heidän omalle lapselleen parasta. He ovat yrittäneet puolustaa itseään muun muassa viranomaisten prosesseissa ja oikeudenkäynneissä. Osaa viranomaisista ei ole edes kohdattu kasvotusten, vaan toisen vanhemman kertomukset ovat riittäneet todistamaan, että isä on vanhemmaksi kelpaamaton. Nämä isät tarvitsevat jonkun nostamaan esiin heidän näkökulmiaan sekä puolustamaan lasten ja isien välistä suhdetta, joka voi särkyä vain siksi, että toinen vanhempi niin haluaa ja viranomaiset sekä tuomioistuimet hyväksyvät menettelyn. Usein ainoa puolustaja on joku läheinen – uusi puoliso, sisarus tai lapsen isovanhempi.

Jos lapselta on estetty yhteydet isään vaikkapa niin, että oikeuden vahvistamat tapaamiset eivät toteudu, apua on hyvin heikosti saatavissa. Läheisten ryhmässä monet ovat nähneet nykyisten sosiaalipalvelujen olevan täysin riittämättömiä vieraannuttamisen ja tapaamisten estämisen tilanteissa. Valehtelevaa äitiä uskotaan lähes aina enemmän totuuden kertovaa isää. Lastenvalvojan antamasta ohjauksesta ei ole apua vanhempien väliseen yhteistyöhön, koska näissä palveluissa ei tunnisteta taustalla kytevää ongelmaa, joka on usein eron jälkeistä henkistä väkivaltaa. Pahinta on, että lapset joutuvat tähän väkivaltaan vieraannuttamisen kautta osalliseksi. Koska palveluita vieraannuttamisen tunnistamiseksi ei juuri ole tarjolla, sosiaalipalveluista ohjataan vieraannutetun lapsen vanhempaa, usein isää, viemään tapaamisoikeus käräjäoikeuden ratkaistavaksi tai hakea jo vahvistettujen tapaamisten täytäntöönpanoa.

Oikeusprosessit ovat hitaita ja kuormittavia, eikä takuita tilanteen helpottamisesta ole. Pitkään jatkuneessa vieraannuttamisessa tai huoltokiusaamisessa toisen vanhemman tahtotila on aiheuttaa mahdollisimman paljon haittaa isän ja lasten suhteelle sekä ylipäätään pilata isän mahdollisuus toimia omille lapsilleen vanhempana. Ilman riittävän osaavaa tuomaria, oikeudenkäynti tarjoaa tälle toiminnalle erinomaisen alustan. Vaikka oikeus joissain tapauksissa toteutuisi, oikeuslaitos ei ole kaikkien käytettävissä: korkeat kustannukset voivat olla monelle syy olla hakematta apua oikeusteitse.

Jatkuessaan vieraannuttamisen ja huoltokiusaamisen ongelma heikentää sekä isän ja lasten, mutta myös koko lähipiirin jaksamista ja kasvattaa sen myötä tarvetta muun muassa mielenterveyspalveluille. Riittävän aikainen ja tehokas puuttuminen häirikkövanhemman käyttäytymiseen vähentäisi inhimillisen kärsimyksen lisäksi useiden eri sosiaali-, terveys- ja oikeuspalveluiden tarvetta ja turvaisi lapsen oikeuden kumpaankin vanhempaan sekä isän oikeuden vanhemmuuteen ja normaaliin perhe-elämään. Ja myös Isänpäivänä lapselle isään.