Isät lasten asialla ry:n järjestämä vuoroasumisseminaari osana Suomi 100 – hanketta sujui erinomaisesti. Ajankohta oli valittu niin, että alan ammattilaiset voisivat työtehtäviensä puitteissa tulla paikalle. Olimme tiedottaneet tapahtumasta laajasti sähköpostitse ja eri some-kanavia hyödyntäen. Haluamme erityisesti kiittää esimerkiksi asianajaja- ja psykologiliittoa suurille jäsenkunnilleen tiedottamisesta sekä Twitter-seuraajiamme, jotka uudelleentwiittasivat seminaaritiedotetta. Yhdessä saimme vaikuttavan näkyvyyden tapahtumallemme.
Eduskunnan kansalaisinfoon saapuikin asiantuntevia, vuoroasumisesta kiinnostuneita ja keskustelevia ammattilaisia sekä yhdistyksemme jäsenistöä.
Jani Turunen oli saapunut Tukholman yliopistosta ykköspuhujaksemme. Turunen on alun perin väitellyt uusperheiden asioista, mutta on siirtynyt tutkimaan vuoroasumista. Hänen tutkimustensa mukaan vuoroasuvat lapset kokevat vähemmän stressiä kuin lapset, jotka asuvat pääasiallisesti yhden vanhemman luona ja että vuoroasuvien lapsien näkemys on, että lapset kokevat vanhempansa tukevan heitä ja tietävän heidän elämästään yhtä paljon kuin ydinperheessä asuvat ja enemmän kuin yhden vanhemman luona asuvat lapset.
Antti Rissanen Helsingin yliopistosta kertoi viime vuonna Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistusta tutkimuksestaan. Siinä havaittiin, että erolasten asumisjärjestelyissä vuoroasuvat nuoret voivat parhaiten. Muun pohjoismaisen tutkimuksen tapaan Rissanen argumentoi, että asumismuoto ei ole tärkein lapsen hyvinvointia selittävä tekijä.
Vuoroasumisen edellytykseksi esitetään monesti, että vanhemmat ovat sopuisia ja yhteistyökykyisiä. Hallituksemme jäsenen Pekka Peren, Helsingin yliopisto, esitelmän ydin oli, että tutkimustieto ei tue väitettä. Peren esitys perustui hänen vastikään julkaistuun puheenvuoroonsa ”Sopuisuus vuoroasumisen edellytyksenä” sosiaalityön aikakauskirja Januksessa.
Turusen esityksen viimeinen kalvo päättyi johtopäätökseen ”Riitelevien vanhempien lapset eivät voi huonommin vuoroasumisessa.” Se oli Pekka Peren puheenvuoron johtava ajatus.
Esitelmiä seurasi mahdollisuus esittää kysymyksiä esitelmöitsijöille. Yleisö osoittautui hyvin aktiiviseksi ja hyvin informoiduksi. Paikalla oli vuoroasumistutkijoita, kuten vuoroasumisesta 2007 väitellyt Hannariikka Linnavuori, edustajia muun muassa Lastensuojelun Keskusliitosta ja Väestöliitosta sekä lukuisia perheoikeuteen suuntautuneita asianajajia.
Yksi asianajajista ehdotti, että lainsäädännön lähtökohdan tulisi olla vuoroasuminen, ellei ole erityisiä perusteita muulle. Pekka Pere huomautti, että tämäntapainen lainsäädäntö on voimassa jo Belgiassa. Toinen asianajaja katsoi, että (lakiin ehdotettu) vieraannuttamiskielto ei ole riittävä vaan tarvitsisi sanktioita tuekseen ollakseen toimiva.
Jani Turunen sai tilaisuuden lopussa tekstiviestitse tietoa Ruotsista, Malin Bergströmin piakkoin Acta Paediatricassa julkaistavasta tutkimuksesta. Siinä verrataan hyvin pienten lasten vointia vuoroasumisessa ja yhden kodin mallissa. Tulos: Hyvin pienetkin lapset voivat paremmin vuoroasumisjärjestelyssä.
Pekka Pere on toimittanut tilaisuuden esitelmämateriaalin muun muassa Lapsenhuoltolain uudistamista valmistelevan työryhmän puheenjohtajalle hänen pyynnöstään sekä paikalla olleille asianajajille, asianajajaliiton toiminnassa käytettäväksi.
Turunen, Rissanen ja Pere olivat hyvin ilahtuneita asiantuntevasta yleisöstä.
http://suomifinland100.fi/event/vuoroasumisseminaari-eduskunnan-pikkuparlamentin-kansalaisinfossa/